Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista rahatilannetta? Miten jaksatte?
22.01.2013 |
Meillä on sama tilanne vuodesta toiseen. Juuri ja juuri saadaan ruoka kaupasta ja laskut hoidettua, mutta ei sitten oikein muuta. Nytkin on koko talven ollut se tilanne, että lapsella on risa kännykkä (yläkoulussa, noloa), itsellä on reikä hampaassa ja miehellä ei ole kuin yhdet lenkkarit, ei edes talvikenkiä, eikä näitäkään asioita saa korjattua.
Kommentit (26)
Siis sukulaiset eivät suostu ottamaan rahaa vastaan antaessaan lastenvaatteita meille...
Hih olipa törkeän kuuloinen tuo edellä oleva!
Ja siis tiedoksi vielä, että meillä oli säästössä rahaa sievoinen summa, mutta se meinkin sitten äkilliseen ja pakolliseen remonttiin kotona (katto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelija ja pienipalkkainen pätkätyöläinen. Saatais enemmän rahaa, jos oltais molemmat kotona työttöminä. Opiskelijan tuloista yli 50% koostuu lainasta, joka on korkoineen maksettava takaisin. Mutta minkäs teet. Vuokra-asuntoon saa edes asumistukea Kelalta, kun on oikeasti pienituloinen, omistusasunnossa saisi vain yhtiövastikkeesta.
Niin ja yksinhuoltajana olisi kummalla tahansa parempi taloudellinen tilanne muuten samassa elämäntilanteessa.
Ei tää toivottavasti onneks enää kauaa kestä. Sittenpähän maksellaan niitä lainoja.
joka kuussa on se euron viikko joka todellakin on se euron viikko; kolikkopurkissa ei oo ku 20-senttisiä ja pullot on palautettu jo aika päivää sit.
Lapsi kipeenä ja lisät tulee vasta perjantaina. Onneks on itetehtyä mehua sille tarjottavana.
Työssä käyn, emmäkään mitään tukia saa.
Kyllä tähän tilanteeseen jotain pitäis keksiä :/
mukavasti vähentää verotuksessa.
120 km x 21 työpäivää x 11 kk = 27 720 km
27 720 km x 0,25€ = 6930 €
6930e miinus omavastuu 600 euroa
=6330 euroa vähennettävää vuodessa työmatkakorvauksia.
Käytännössä ei taida veroa mennä siis lainkaan
mukavasti vähentää verotuksessa.
120 km x 21 työpäivää x 11 kk = 27 720 km
27 720 km x 0,25€ = 6930 €
6930e miinus omavastuu 600 euroa
=6330 euroa vähennettävää vuodessa työmatkakorvauksia.
Käytännössä ei taida veroa mennä siis lainkaan
kun olen hoitovapaalla. Asutaan pk-seudulla.
Onhan tää yhtä kituuttamista rahan kanssa. Mies tienaa alle keskitulon. Mutta meillä tämä on vapaaehtoista. Mielummin eletään säästöliekillä ja hoidan lapsen kotona kaksivuotiaaksi, kuin että veisin tarhaan, ja saisimme 1000 e enemmän käteen kuussa.
Laskut saadaan just maksettua, mitään ylimääräistä ei ostella, ja ruuassa säästetään niin paljon kuin mahdollista. Ruokaan meneekin 400 euroa kuussa, nelihenkinen perhe (sisältää kemikaliotuotteet, pesuaineet, wc/talouspaperit, vaipat, piltit jne).
Lastenvaatteita on esikoisen jäljiltä säästetty, ja lisää saadaan sukulaisilta, kun on sattumalta pieniä lapsia suvussa, rahaa eivät suostu antamaan.
Välillä isovanhemmat ostavat esim. talvisaappaat isommalle lapselle tmv. mitä pakko ollut ostaa.
Toisaalta tähän kitkuttamiseen tulee oikein himo! Oikein miettii miten sitä vielä voisi jossain säästää, sähkössä, vedessä, muissa menoissa...
Ja oikein odotan, että pääsen laittamaan säästöön taas rahaa, kun palaan töihin. Haluan niillä rahoilla laittaa kotia kun nyt ei ole ollut rahaa, ja ostaa esim. lapsille kunnon sängyt ja koululaispöydät, ja tapetit huoneisiin.