Lue keskustelun säännöt.
Ilmeisesti entinen ystäväni
22.01.2013 |
mulla oli ystävä. Auttoi kun mulla oli elämässä aivan kamala aika, ja iloitsi kanssani kun siitä selvisin. Auttoi pakkaamaan ja aloittamaan elämääni uudelleen satojen kilometrien päässä.
Sitten ystävälleni tuli vastoinkäymisiä, autoin minkä voin, välimatkaa oli liikaa läsnäoloon, mutta yöllisiä puheluita jne. Sitä, mitä hänkin oli tehnyt. Sitten meni jotain pieleen, ystäväni soitti keskellä yötä, tuhannen kännissä; aikomuksena oli tappaa itsensä. Pitkä puhelu päättyi riitaan. Soitin ystäväni lähellä asuville että menisivät katsomaan miten se voi, ja soitin paikalle ambulanssin.
Pelästyin kamalasti, minulla ei ollut mahdollisuutta mennä hänen luokseen ja rakas ystäväni oli aikeissa tappaa itsensä.
Ystäväni vietiin sairaalaan, vatsahuuhteluun. Siitä hän hakeutui itse parin päivän päästä lepäämään osastolle. Pitkiä puheluita, taas.
Ystäväni pääsi aikanaan kotiin. Samanlaiset puhelut jatkuivat, aihe pyöri tismalleen samassa koko ajan. Hänellä on surkeaa, vaikeaa ja hankalaa. Hän ei jaksa, ei kestä ei pysty.
Hänellä oli kuitenkin kaksi kertaa viikossa tapaaminen terapeutin kanssa, ja omastaankin mielestä, paranemisen tie hyvällä alulla.
Mutta silti puhelut mun kanssani oli pelkkää ruikutusta. Samaan aikaan toisaalla hän päivittää tilaansa, "elämäni paras viikonloppu/kiitos rakkaat ihan parhautta/elämä on ihanaa!/ihana ilta!" jne.
Sitten ilmeisesti löytyi uusi mies. Luin senkin tilapäivityksestä. Sanallakaan ei mainittu puhelimessa tästä, vaan ne jatkui samalla linjalla, vaikeaa on.
Miksi en enää mahtunutkaan niihin onnellisiin hetkiin? Vai onko niin, ettei onnelliset hetket olekaan aitoja, vaan niitä pitää kovasti hehkuttaa että itsekin uskoisi siihen? Onko hän minulle rehellinen ruikuttaessaan, vai valehteleeko?
En tiedä. En myöskään tiedä, mitä oikein odotin ystäväni sairaalassaolon jälkeen? Olenko vain pahansuopa ja sitä mieltä sittenkin ettei hän saisi olla onnellinen koska koitti tappaa itsensä ja pelästytti minut?
Vai olenko inhorealistinen pessimisti joka odottaa että parisuhde menee poikki, jolloin mulla taas puhelin soi?
Ystäväni meni kihloihin. Luin sen fb:stä. Onnittelin muodollisesti, koska jotenkin hullulla tavalla olin todella loukkaantunut etten mahdu enää onnellisiin hetkiin.
Olen koittanut ajatella sen niinkin, että elämässä tulee ja menee ihmisiä, osa kulkee mukana hetken verran, osa lopun ikää.
Koitin soittaa ystävälleni, olisin kysellyt kuulumisia. Hän ei vastaa. Laitoin tekstarin, "olen tosi väsynyt, en jaksa puhua" tuli vastauksena. Parin tunnin päästä fb-päivitys "Ihana päivä!"
En tiedä.
Kai siinä on kyseessä nyt entinen ystävä?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olette ystäviä niin miksi et kysy ystävältäsi suoraan? Kuvaamiesi vaiheiden jälkeen se olisi minusta luonnollista ja minusta on kummallista ettet ole jo sitä tehnyt.
Sain vastauksena että "hän ei ole jaksanut". Siis toi käsitti yhteydenpidon, muussakin kuin rutinamielessä, sun muut mahdolliset.
Samaan aikaan hänellä kuitenkin riitti energiaa kaikkeen muuhun.
Olin eilen illalla todella, todella surullinen toin jutun takia, sen vuoksi varmaan sepustus oli vähän hämärä ja epälooginenkin ehkä. Olen oikeasti paljon miettinyt sitä, miksi itseeni harmittaa näin kovin, enkö voi vaan olla onnellinen toisen puolesta nyt kun hänellä tuntuu olevan asiat mallillaan?
Minulla on elämässäni kaikki hyvin. Ehkä tässä on kyse siitäkin, että olisin halunnut myös hänen kysyvän minulta, miten mulla menee, eikä että puhelut olisivat olleet vain hänen surkeuttaan (samaan aikaan tosiaan ne fb-päivitykset toisaalla).
Oon paljon miettinyt sitäkin, että mitä olisin voinut tehdä toisin? En paljon enempää voinut enää hänen puolestaan tehdä. Odotanko anteeksipyyntöä itsariyrityksensä takia, ja sen helvetin minkä laittoi minut ja muut ystävänsä, perheensä ja läheisensä läpikäymään? - se kyllä voi myös olla.
Tuntuu myös sille, ettei hänen maailmassaan ole enää tilaa mulle. Olen kovin jalat maassa -tyyppinen ja saattaisin olla liian realistinen, ehkä kyyninenkin, ja kyseenalaistaa asioita. Luulin myös, että ystävyytemme perustui myös sille, äärimmäiselle rehellisyydelle, joka toimi. Tai sitten sen aika vaan on ohi?
sitten se kokee, että voi olla sulle rehellinen, ja tuntee, että tarvitsee jonkun jolle purkaa masennustaan. Mutta miten se voisi sulle samassa puhelussa purkaa, ja sitten hehkuttaa onneaan, joten valitsee sulle sen negan, saathan kuitenkin lukea sen muun sieltä fb:stä.
Oikeastaan sehän tuntuisi hölmöltä, että hän erikseen puhuisi sulle ne samat asiat, jotka hän tietää sun jo lukeneen.