Vieläkö yksi lapsi, oltaisiinko ihan hulluja?

tehkää niin ku teistä itestä on paras ja unohtakaa, että jollain muullakin voi olla mielipide. Te sen mahdollisen lapsen kasvatatte.

kuulla mitä muut samankaltaisessa tilanteessa olleet ovat päättäneet tai mitä mieltä joku muu tilanteesta on. Ei tää nyt niin vakavaa ole ;)

Miksi mies haluaa vielä lapsia?

ihanalta ratkaisulta jos vauva-aika ja sen jaksaminen ei pelota. Ja jos taloudellinen tilanne mahdollistaa vielä iltatähden teon.



Te olette vielä ihan hyvässä lapsentekoiässä, jopa miehesi. Eli siitä vaan jos siltä tuntuu!

Ei ole aina kivaa olla iltatähti, kun sisarukset muuttaa paljon aiemmin kotoa ja joutuu jäämään yksin vanhempien kanssa.



Nimimerkki iltatähteydestä ikänsä kärsinyt, muiden sisarustensa mielestä vanhempien lellikki...

jos ette erityisemmin kaipaa sitä elämän helppoutta joka teillä nyt on...



Itsekin haluaisin vielä yhden lapsen, nykyiset lapsemme on 11- ja 13-vuotiaita. Mutta mies on minua 15 vuotta vanhempi (47 v) eikä koe enää jaksavansa pikkulapsiperhe-elämä joten minulta jää haaveeksi asia. Ymmärrän miestä hyvin, luulen etten minäkään ehkä lähes viisikymppisenä haluaisi enää pieniä lapsia talouteen. Mutta jos mun mies ilmoittaisi noin kun sun mies että yksi vaippalainen olisi ihana, niin en kyllä epäröisi yhtään :)

Minusta se on lähinnä ainoa vaatimus mitä normaalit, työhön kykenevät ihmiset tarvitsee jos tahdotaan lapsi: se että halutaan saada lapsi ja rakastetaan tätä.

Ei ole aina kivaa olla iltatähti, kun sisarukset muuttaa paljon aiemmin kotoa ja joutuu jäämään yksin vanhempien kanssa. Nimimerkki iltatähteydestä ikänsä kärsinyt, muiden sisarustensa mielestä vanhempien lellikki...

kommentteja täältä saakin lukea :D Itse olen ainoa lapsi, olen siis aina ollut "yksin."

Ap:lle, ei muuta kuin antakaa palaa, kuulostaa siltä että teillä olisi edelleen halua ja mahdollisuus vielä yhteen. Meillä on 4 ja tähän jää.

terv. 38-vuotias yli 2 vuotta iltatähteä yrittänyt

Ja syksyllä syntyi pienokainen (itse olemme 40 v). Täytyy kyllä hehkuttaa, että tämä on aivan ihanaa! Valvomista jaksaa ihan toisella tavalla kuin esikoisen synnyttyä (jolloin ei ollut koskaan tarvinnut valvoa ja se sekoitti täysin). Vauvan hoito aamupäivisin on ihanan leppoisaa, kun isot on koulussa. Koululaiset on ihana vastaanottaa kotona, ja hekin nauttivat kun äiti ja vauva ovat iltapäivät kotona.



Hetkeäkään en vaihtaisi, ja tähän asti vauva-arki on ollut vielä paljon, PALJON, ihanampaa kuin mitä ennalta uskalsin odottaa.

Mulla on 8 vuotta nuorempi sisko, perinteinen iltatähti siis. Minä olen keskimmäinen, vanhin meistä on minua 2 vuotta vanhempi. Tämä nuorin asuu vielä kotona, on siis teini.



En ymmärrä tuota väitettä, että iltatähden elämä on jotenkin kamalaa. Meillä ainakin tämä nuorin on saanut paljon enemmän periksi kuin me vanhemmat sisarukset, hänellä muutenkin "on enemmän" kaikkea, hän harrastaa ilman rajoituksia, hänen kisoihinsa/muihin tapahtumiin ehtii usein molemmat vanhemmat mukaan. Tietenkään en tiedä, millaista on elää ns. ainoana lapsena talossa, minä muutin pois kotoa kun hän oli 12. Ihan lapsuudessa leikkikavereita kyllä oli, minä jaoin joskus hänen kanssaan huoneen ja suuresta ikäerosta huolimatta leikit sujuivat.



Isäni oli muuten 50v kun siskoni syntyi.