Tunnetko koskaan olevasi yhteiskunnan pohjasakkaa?

olen niin tyhmä. Lisäksi työpaikkani on vaakalaudalla, jos tästä työttömäksi vielä joudun, niin sitten varsinkin. En edes uskalla ajatella tätä vaihtoehtoa, varmaan tekis mieli vetää ittensä hirteen sitten.



En ole myöskään saavuttanut elämässäni paljoakaan, vaikka ikää jo 32v. Ei ole korkeakoulututkintoa eikä isoa palkkaa.

Mitä hyötyä on kenellekään noin negatiivisesta tunteesta?

minusta tuli mielenterveyspotilas

tyhmyyteni ja sen aiheuttamat vastoinkäymiset. Voikohan tyhmyyttä kompensoida mitenkään?

masennustausta, josta tuli jo nuorena pitkä tauko opiskeluihin. Nyt opiskelen itselleni tutkintoa, ja kaikki opiskelukaverit ovat työllistyneet unelmatyöpaikkoihin, minä vain roikun yliopistolla vieä viimeisiä kuukausia ja toivon että joku hakemus tärppäisi, ennen kuin on pakko ottaa paperit ulos ja tulla työttömäksi.



En vain keksi yhtään, että millä tästä pääsee eteenpäin, ja koska kaikki opiskelukaverit ovat työllistyneet, niin vika on ahdistavan selkeästi minussa.

tyhmyyteni ja sen aiheuttamat vastoinkäymiset. Voikohan tyhmyyttä kompensoida mitenkään?

mutta mulla ei ole sitäkään. t. 2

Oon työtön. Lisäksi oon niin tohelo kaikissa asioissa, että musta tuntuu että aiheutan vain kauheasti vaivaa kaikille läheisilleni. Musta tuntuu, että mitään iloa tai hyötyä musta ei ole kellekään, ainoa "hyvä" mitä pystyisin kellekään tekemään olisi muuttua mahdollisimman näkymättömäksi ja pysyä poissa muiden jaloista :(

Pohjasakka-olo tulisi varmaan siitä että roikkuisin muiden elätettävänä tuilla. Se saisi mut tuntemaan niin.

sillä olen kotiäiti.

fiksuihin, hauskoihin ja älykkäisiin ihmisiin, jotka ovat vielä menestyneetkin loistavasti.



Ei pitäisi ajatella tämän maailman Richard Ayoadeja yms. kovin usein.

Pohjasakka-olo tulisi varmaan siitä että roikkuisin muiden elätettävänä tuilla. Se saisi mut tuntemaan niin.

ja kyllä usein tunnen olevani ihan pohjalla oleva luuseri.Ikääkin on jo 33v.

fiksuihin, hauskoihin ja älykkäisiin ihmisiin, jotka ovat vielä menestyneetkin loistavasti.

Ei pitäisi ajatella tämän maailman Richard Ayoadeja yms. kovin usein.

Itse olen se, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Tai se, jonka ympäriltä tuolit viedään...

Koska en ole älykäs, ja huono koulussa. Kielet, matikka ja kirjanpito, ja osa atk:sta menee yli hilseen. Lopetin merkonomitutkinnon kesken, kun en päässyt läpi ruotsin kielestä, kirjanpidosta ja osasta atk:n kursseissa (Acces, Excell).



Hävettää oma kovapäisyys ja tymyys. Saatan koko viikon lukea sanakokeisiin (joka ilta pari kolmetuntia) ja en sittenkään muista kuin osan sanoista sanakokeissa - jään siis kielissä autamattomasti jälkeen, enkä ymmärrä kielioppia.



Lisäksi, että olen tyhmä olen myös sysiruma, ja lihava. En siis osaa viehättää ihmisiä.



Mukava kyllä olen, ja ystävällinen ja kiltti, sekä ahkera. Hyväsydäminen ja auttavainen.



Mutta näillä elämäneväillä ei juuri pärjää tämänpäivän Suomessa.



Olen kyllä ahkeruuteni kautta ja avittamana saanut koulutukseeni nähden hyvän työpaikan, vakituisen vielä, mutta kohta on taas tulossa uusi irtisanomiskierros! Pelottaa, miten minun käy. Tiedän, että työllistyminen nyt nelikymppisenä on todella vaikeaa, kun tuo koulutus on mitätön! Enkä osaa kieliä, enkä vaikeita tietoteknisiä juttuja, vaikka toimistossa olenkin töissä.



Eniten harmittaa oma tyhmyys!! Jos vain olisin hyvä koulussa, opiskelisin. Koulussa kun olen ollut aina ahkera, mutta tyhmä. Työelämässä pärjään, koska olen ahkera ja joustava, ja asenne kunnossa.



Olen katkera siitä, että joillekin "annetaan" niin vähän. Ei ole älyä, ei kauneutta, ei viehätysvoimaa. Tyhmä, ruma ja lihava, ja köyhä (vuokralla asun, enkä ole voinut sinkkuna ostaa omistusasuntoa, kun palkka ei riitä) . Vituttaa itseni.