Kumman ottaisit lapsellesi diabetes 1 vai epilepsia?

epilepsiaan ikäpäivänä. Diabetes aiheuttaa liitännäissairauksia ainoastaan silloin jos hoitotasapaino on huono eikä diabeetikko välitä pitää huolta. Jos mittaa säännöllisesti verensokerit, pistää/annostelee oikean määrän insuliinia aterialla, syö terveellisesti ja liikkuu paljon, ei ole kovinkaan todennäköistä saada mitään liitännäissairauksia.

Epilepsiaa on niin monenlaista, että mistäpä tietää mitä niistä ap tarkoittaa.

Itse vaikeaa epilepsiaa sairastavana "ottaisin" diabeteksen.Epilepsiaan liittyy vielä näinäkin päivinä paljon erillaisia uskomuksia. Vielä n. 30v sitten eivät epileptikot saaneet solmia avioliittoa. Epilepsiakohtaus on ruman näköistä

Kuola valuu,raajat säkivät ja pahimmassa tapauksessa pääsee virtsa tai uloste allesi. Ikävintä tässä on ,ettei kukaan välttämättä tarjoa apuaan, jos satut samaan kohtaukse yleisellä paikalla. Itselleni on käynyt näin.Heräsin naama veressä ja housut märkinä tien poskesta.Olo aivan hirveä. Ammatiltani olen sairaanhoitaja,mutta nyt eläkkeellä. En voinut tehdä sitä työtä, epilpsian puhjettua. Mutta minulla on hyvä mies , maailman paras poika ja pari oikein hyvää ystävää.

Ja pidän itsestäni ja elämästäni epilepsiasta huolimatta.

Sen hoitotasapainoon voi kuitenkin niin paljon vaikuttaa omilla toimilla. Tiedän liitännäissairaudet tasan tarkkaan, mutta nehän on hoitotasapainosta riippuvaisia.



Onneksi kuitenkaan ei ihminen joudu tällaisten valintojen eteen.

Epilepsiakohtaus on ruman näköistä

Kuola valuu,raajat säkivät ja pahimmassa tapauksessa pääsee virtsa tai uloste allesi. Ikävintä tässä on ,ettei kukaan välttämättä tarjoa apuaan, jos satut samaan kohtaukse yleisellä paikalla.

Ihan samalta näyttää diabeteskohtaus, itse olen törmännyt tämmöiseen työelämässä. Epilepsiaan ei hyvässä lykyssä liity muita toimenpiteitä kuin lääkkeen ottaminen aamulla ja illalla. Diabeteksessä täytyy jatkuvasti tiedostaa olevansa diabeetikko, mitata verensokeria ja valvoa omaa oloa ja syömistä. Epilepsiaan ei liity sen kummempia oheissairauksia eikä se hyvänlaatuisena haittaa elämää yhtään mitenkään.

Jos jollain on jotain omituisia uskomuksia epilepsiasta tai sitä sairastavan ihmisen henkisestä terveydestä, niin se on kyseisen ihmisen omaa tyhmyyttä, ei epileptikon.

Huhhuh mitä vastauksia monilla on, moni ottaisi mieluummin epilepsian kun on paljon helpompi hoitaa kun ei tarvi kuin aamuin illoin ottaa pillereitä ja sillä selvä? Itselleni ei lääkkeet auta mitään, epilepsiani on niin vaikeasti hoidettava ettei minulle voida edes leikkausta tehdä. Seuraavaksi minulle asennetaan stimulaattori aivolohkojen väliin ja jos se ei auta kohtauksiini (joita tulee lähes päivittäin) niin sitten ei enään lääkärikään tiedä mitä tehdään koska se on tällä hetkellä paras saatavilla oleva vaihtoehto. Epilepsiani takia en tule koskaan saamaan autokorttia, en voi tehdä lähes mitään töitä, en voi harrastaa mitään koska vähäinenkin fyysinen rasitus tuottaa kohtauksia jnejne.

Diabetes.

Molemmat olen ottanut. Siksi, että annettu mikä tarjottu, ei voinut kieltäytyäkään.

Diabetes tuli pyytämättä joten ei voi enää valita

Ottaisin syövän ja keuhkoahtauman.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2013 klo 19:11"]

Sen kanssa pystyy kuitenkin pitkälti elämään tavallista elämää, kunhan huolehtii sokerimittaukset, syömisen ja insuliinit.

Epilepsia arvaamattomampi, saattaa asettaa paljon rajoituksia elämään, esim. autolla ajo, ammatinvalinta, naisella raskaaksi tuleminen/synnytys/vauvasta huolehtiminen...

Olen itsekin epileptikko. Ajokortin sain 18-vuotiaana, olen valmistunut yliopistosta, tienaan hyvin, minulla on lapsia, voin harrastaa mitä vain. No ok, laskuvarjohyppy on kielletty enkä voi hommata lentolupakirjaa, mutta muuten epilepsia ei ole haitannut elämääni mitenkään. Otan pillerin aamulla ja toisen illalla. Jos kohtaus joskus pari kertaa vuodessa tulee, se tulee nukkuessani, ja huomaan sen aamulla siitä, että olen yöllä purrut kieleeni.

En jaksaisi jatkuvaa oman olotilan kyttäämistä, verensokerin mittaamista, välipalojen mukana pitämistä, piikittämistä ja ruokalajien valintaa, mitä ikinä nyt diabetekseen voi liittyä. Se on ympärivuorokautista hommaa. Epilepsia ei ole. Tiedän kyllä, että kumpaakin tautia on vaikeaakin lajia, mutta siltikin valitsisin epilepsian.

Eipä muuta kuin että vit mikä urpo. Kyse oli nimenomaan siitä, että epilepsia on arvaamattomampi, joten voisko nää henkilökohtaiset Dr Feelgood -stoorit jättää väliin? Elämä ei ole mustavalkoista.

P.S. Kun olet noin hyvin (?) pärjännyt elämässä, niin luulisi sinun tietävän, että epileptikko-sana on leimaava eikä sitä tule käyttää.

Itse 35 vuotta sairastaneena tyypin 1 diabeetikkona ottaisin itselleni empimättä epilepsia.

Epilepsia koska sitä olisi helpompi hoitaa kun itsellä on sama sairaus

Riippuu epilepsian vaikeusasteesta. Epilepsiaan kallistun ehkä noista kahdesta pahasta, perusteena että hyvällä onnella siitä voi parantua kun tulee murrosikään ja aivoissa tapahtuu tiettyjä muutoksia sen myötä.

Jos epilepsia olisi lievä ja hyvälaatuinen, niin epilepsian. 

Molemmat tietty. ;D