Kumman ottaisit lapsellesi diabetes 1 vai epilepsia?

mutta ehkä epilepsia. Diabetekseen kuuluu niin paljon liitännäissairauksia, oli kyseessä sitten tyyppi 1 tai 2.

Jotenkin liikuttava sairaus, herättää paljon sympatiaa. Jotenkin herkkiä, lähestyttäviä ihmisiä. Kauniit silmät heillä.

Dm1 lyhentää elämää ja aiheuttaa pahimmillaan hirveitä komplikaatioita (esim. raaja-amputaatiot, sokeus) ja vaaratilanteita, jos sokerit eivät ole tasapainossa. Siskoni sairastui epilepsiaan lapsena, mutta se meni ohi, aikuisena kohjtauksia ei ole enää tullut. Tietysti on epilepsiaa joka on todella vaikeaoireinenkin.

ei tartte itse valita

Ei sekään ole hauskaa. Se on lääkeresistentti, eli lääkkeet ei tehoa.

lapselleni ehdottomasti diabeteksen! Siksi, koska esikoisellani on vaikeahoitoinen epilepsia ja tästä aiheutunut kehitysvamma. Hän ei koskaan tule olemaan ikäistensä tasolla eikä pysty itsenäiseen elämään. Aikuisena tulee siis olemaan 5-7v tasolla. Diabeetikko on sen sijaan älyllisesti ja henkisesti ikätasollaan. Ei tarvitsisi miettiä kahta kertaa, jos saisin nyt valita.

Minkä niminen?

älkää ärsyttäkö kohtaloanne.

helpommin hallittavissa

Sen kanssa pystyy kuitenkin pitkälti elämään tavallista elämää, kunhan huolehtii sokerimittaukset, syömisen ja insuliinit.



Epilepsia arvaamattomampi, saattaa asettaa paljon rajoituksia elämään, esim. autolla ajo, ammatinvalinta, naisella raskaaksi tuleminen/synnytys/vauvasta huolehtiminen...

erittäin paljon epileptikoita ja jonkin verran dmI-asiakkaita hoitaneena valitsisin epäröimättä diabeteksen.



Vaikeana epilepsia voi tosiaan aiheuttaa jopa syvää kehitysvammaisuutta, ja jokainen kohtaus voi olla se viimeinen. Mitkään lääkkeet eivät välttämättä pidä kohtauksia poissa.

Toki diabeteskin on vakava sairaus, mutta kuitenkin useimmiten hyvin hallittavissa.

Jotenkin liikuttava sairaus, herättää paljon sympatiaa. Jotenkin herkkiä, lähestyttäviä ihmisiä. Kauniit silmät heillä.

oli imeväisiän epilepsia, eikä kyllä pätkän vertaa sovi tähän sun käsitykseesi epilepsiasta.

Vaikeahoitosta epilepsiaa en kyllä toivoisi kenellekään. Onneksi omalla lapsellani oli hyvänlaatuinen epilepsia.

Jotenkin liikuttava sairaus, herättää paljon sympatiaa. Jotenkin herkkiä, lähestyttäviä ihmisiä. Kauniit silmät heillä.

Oi kiitos! Vai että oon minä herkkä, lähestyttävä, kaunissilmäinen ihminen... Huh huh. Enpä oo ennen kuullukkaan. Ei sen puoleen, ei oo kukaan mitään sympatioita taikka liikuttuneisuuttan mulle osoittanut. Eikä kyllä tarvikaan. En kaipaa kenenkään sääliä. T. Epileptikko joka ei sairautensa vuoksi voi koskaan saada lapsia, ajaa autoa tms.

Dm1 lyhentää elämää ja aiheuttaa pahimmillaan hirveitä komplikaatioita (esim. raaja-amputaatiot, sokeus) ja vaaratilanteita, jos sokerit eivät ole tasapainossa.

Näin varmaan olikin vielä 30-40v. sitten. Nykyisillä hoitomuodoilla em. komplikaatiot on hyvin pitkälti vältettävissä kokonaan. Edellyttäen tietysti, että hoitaa diabetesta hyvin. Vastaus kysymykseen: ehdottomasti dm1, koska lapsi voi elää aivan tavallista elämää, eikä poikkea ikätovereistaan mitenkään muuten kuin että mittaa verensokeria ja pistää insuliinia.

T: diabeetikon äiti

Molempaa on vierestä seurattu ja sanoisin että päivittäisellä purkkilääkkellä on vähiten vaikutuksia päivittäiseen elämään ja rajoituksia.

Vastaus kysymykseen: ehdottomasti dm1, koska lapsi voi elää aivan tavallista elämää, eikä poikkea ikätovereistaan mitenkään muuten kuin että mittaa verensokeria ja pistää insuliinia.

T: diabeetikon äiti

silmänpohjissa muutoksia .. on varmasti jo muissakin elimissä vikaa.



Hoito retuperällä, kun ei kiinnosta.



Joten sun kysymykseen on tosi helppo vastata.



Ottaisin lapselleni epilepsian

Sen kanssa pystyy kuitenkin pitkälti elämään tavallista elämää, kunhan huolehtii sokerimittaukset, syömisen ja insuliinit.

Epilepsia arvaamattomampi, saattaa asettaa paljon rajoituksia elämään, esim. autolla ajo, ammatinvalinta, naisella raskaaksi tuleminen/synnytys/vauvasta huolehtiminen...

Olen itsekin epileptikko. Ajokortin sain 18-vuotiaana, olen valmistunut yliopistosta, tienaan hyvin, minulla on lapsia, voin harrastaa mitä vain. No ok, laskuvarjohyppy on kielletty enkä voi hommata lentolupakirjaa, mutta muuten epilepsia ei ole haitannut elämääni mitenkään. Otan pillerin aamulla ja toisen illalla. Jos kohtaus joskus pari kertaa vuodessa tulee, se tulee nukkuessani, ja huomaan sen aamulla siitä, että olen yöllä purrut kieleeni.

En jaksaisi jatkuvaa oman olotilan kyttäämistä, verensokerin mittaamista, välipalojen mukana pitämistä, piikittämistä ja ruokalajien valintaa, mitä ikinä nyt diabetekseen voi liittyä. Se on ympärivuorokautista hommaa. Epilepsia ei ole. Tiedän kyllä, että kumpaakin tautia on vaikeaakin lajia, mutta siltikin valitsisin epilepsian.

Jos et huolehdi mittauksista, ja oikeista insuliiniannostuksista niin ongelmia varmasti tulee.

Diabetes on helpompi hoitaa kuin epilepsia

silmänpohjissa muutoksia .. on varmasti jo muissakin elimissä vikaa.

Hoito retuperällä, kun ei kiinnosta.

Joten sun kysymykseen on tosi helppo vastata.

Ottaisin lapselleni epilepsian

Jotenkin liikuttava sairaus, herättää paljon sympatiaa. Jotenkin herkkiä, lähestyttäviä ihmisiä. Kauniit silmät heillä.

oli imeväisiän epilepsia, eikä kyllä pätkän vertaa sovi tähän sun käsitykseesi epilepsiasta.

Vaikeahoitosta epilepsiaa en kyllä toivoisi kenellekään. Onneksi omalla lapsellani oli hyvänlaatuinen epilepsia.

että vastaukseni olikin ehkä kommentti ap:n typerään kysymykseen? Tietenkään ei. Mamman ajatukset ja lukutaito pyörii oman lapsen ympärillä, ja mamma vertailee toisiinsa sairauksia joita ei voi verrata ja kyselee typeriä.