te, jotka toivotte tyttöä tai poikaa

Olen vaan aina halunnut sekä tytön että pojan äidiksi. Kai se on sitten itsekästä uteliaisuutta ja kiinnostusta seurata molemman sukupuolen kehitystä :)

itse ennen lapsen syntymää toivoin poikaa, sillä oletuksena oli, etten osaisi olla pienen prinsessan äiti. En ole itse stereotyyppinen naisellinen nainen, ja näin jo mielessäni miten olisin tyttären kanssa törmäyskurssilla viimeistään teini-iässä kun äiti ei vain ymmärtäisi mitään.



Lapsi on tyttö, ja ainakin vielä menee hyvin, tosin ikää hänellä on vasta 7v.

Kyseleepi nro 2

Kyseleepi nro 2

Musta on aina vähän huolestuttavaa jos naiset "pelkää" prinsessamaisia tyttöjä..

Jotain halveksuntaa omaa sukupuolta kohtaan? Ei ole tarkoitus arvostella, mietin vaan et mistä mahtaa johtua. :)

kiteyttää koko ongelman. Jos meillä ei olisi niin voimakkaat stereotyypit naisista/miehistä, ei kukaan olisi liian prinsessa tai liian ei-naisellinen.

Tästä syystä mua jurppii kaikki "naiset on naisia, miehet on miehiä jne." jorinat mukamas ikuisina totuuksina. Noilla jutuilla ei yleensä saada mitään hyvää aikaisiksi vaan ahdistusta, sillä maailma on pullollaan ihmisiä, jotka eivät tuohon muottiin mahdu.

Kyseleepi nro 2

mutta vastaan kuitenkin. Yleensä tytöille tulee jossakin vaiheessa se prinsessavaihe. Ei se nyt koko elämää (toivottavasti) kestä mutta silti.

Itse toivoin poikaa (esikoinen poika, kuopus tyttö). En tiedä. Olen aina ollut se poikamainen tyttö, joka pääsi paremmin sisää poikien "maailmaan". Edelleenkin minulla on vain miespuolisia kavereita ja paras ystäväni on mies (ei oma aviomies), naiset ovat lähinnä hyvän päivän tuttuja.

Stereotypioilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa tai sillä, että pojan/tytön tulisi harrastaa ja tehdä _vain_ sukupuolelleen ominaisia asioita (meillä poika rakastaa kalastusta kuten minä ja harrastaa balettia :D).

kiteyttää koko ongelman. Jos meillä ei olisi niin voimakkaat stereotyypit naisista/miehistä, ei kukaan olisi liian prinsessa tai liian ei-naisellinen.

Tästä syystä mua jurppii kaikki "naiset on naisia, miehet on miehiä jne." jorinat mukamas ikuisina totuuksina. Noilla jutuilla ei yleensä saada mitään hyvää aikaisiksi vaan ahdistusta, sillä maailma on pullollaan ihmisiä, jotka eivät tuohon muottiin mahdu.

Tää oli vastaus 2-4 keskusteluun, ei ap. kysymykseen.

ja sain tytön. En toivonut prinsessaa, sillä en ole sellainen itsekään. Jotenkin vain uskon tulevani läheisemmäksi tytön kanssa (vauva nyt 4kk, joten paha sanoa vielä mitään). Minulla ei ole ikinä ollut poikia juurikaan ystävinä, vaikka olinkin itse lapsena aika poikamainen. Ei ole veljiäkään, poikien maailma on aika vieras. En tiedä, miten osaisin olla pojan äiti. Raskausaikana tosin veikkasin vauvaa pojaksi, enkä olisi ollut pettynyt poikaan. Jotenkin vain tyttö tuntuu ajatuksena "omalta".

Ei kyse ole mistään halveksunnasta :) Enemmän juuri siitä, että itse olen aina ollut "poikatyttö", näin aikuisenakin miesvaltaisella alalla ja suurin osa kavereita on miespuolisia. Jos lapseni olisi/tulisi olemaan hyvin naisellinen ja ylikiinnostunut naisellisista asioista (mikä ei ole mielestäni paha asia!) en välttämättä osaisi olla oikein tilanteessa mukana jne.



Kyllä, myönnettävä on että vähän pelkään niitä naisia, joista ei tiedä onko siinä oikea henkilö vai meikkipää. Useimmat tuntemani tällaiset ihmiset ovat kuitenkin todella mukavia, että teidän itsekin pelkoni olevani hieman turha.



Tässä on vielä vuosia aikaa valmistautua henkisesti, ja eiköhän tilanteeseen myöhemmin kasva suhtautumaan oikein.



-3-

koska en tykkää pojista. Itsellä on vain sisko, mutta muistan koulukaveripojista, että niistä oli aina vain harmia ja ne riehuivat ja sotkivat leikit ja kiusasivat. Kuka sellaisen haluaisi kotiinsa 24/7? Joka kerran, kun mieheni kertoi jostain lapsuudessaan tekemästä kepposesta, tulin vakuuttuneeksi, etten todellakaan halua poikaa. Sen takia lasten tekeminen lykkääntyi 10 vuodella (onneksi siihen oli varaa).

Monien vaiheiden jälkeen sain kolme tyttöä. Monet sanoi mulle, että jos sulla olisi kolme poikaa, olisit jo hullujen huoneella.

koska minulla on kolme poikaa. Olen kyllä toivonut aina tyttöä, mutta en mihinkään prinsessa leikkeihin. En tiedä syytä tälle toiveelle. Ehkä se, että olen kaunis, olisi ollut mukava kun kauneuteni olisi jatkunut :) niin hassulta kuin se kuulostaakin :)

Olen siltikin enemmän poikamainen kuin prinsessamainen ja on oikein hyvä, että perheestämme on tullut poikaperhe. Se sopii meille paremmin kuin esim kolme hienohelma tyttöä. Mieskin on oikein tyytyväinen tähän kokoonpanoon. Nyt raskaana ja tyttöä toivotaan, että saataisiin kokemus myös tytön vanhemmuudesta, mutta poikakin on oikein tervetullut. Kumpi tahansa tulee, niin luultavasti yksi jätkistä siitä tulee kuitenkin :)

Eihän kukaan sano pojallekaan et on ku yks prinsessoista.. Mut ku se on niin siistii olla jätkä! Vaikka ei oikeesti oliskaan miespuolinen.

Ja mielestäni on ihanaa nähdä poika isänsä pienoisversiona ja tyttö minun pienoisversiona. Kuulostaa varmaan kamalalle jonkun mielestä. Tyttö ei kyllä näytä yhtään minulta, tuli miljoona kertaa kauniimpi. Poika sekoitus molempia. Haluan olla mukana molempien sukupuolien omissa leikeissä. Nähdä ne autoleikit ja nukkeleikit. Isä saa viedä poikaa moottoriurheiluharrastuksensa pariin ja me tytöt voidaan shoppailla :) näin jotenki nyt ajattelen, toki kaikki voi mennä toisinkin. Esikoiseksi toivoin poikaa, jotta pienemmällä siskolla olisi oma "turva" koulussa yms. Saimme kuitenkin ensin tytön ja sitten pojan. Nyt ehkä näen siskolla hoivaviettiä pikkuveljeään kohtaan,