Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omien vanhempien avioliitto
18.01.2013 |
Mietin kirjoitanko vai enkö, lopulta päätin kirjoittaa... Minulla on lähes kaksi vuotta ollut jossain takaraivossa ajatus, että äitini pitää jotain peliä isäni selän takana. Parin viime kuukauden aikana ajatus on vahvistunut. Ja tällä "pelin pitämisellä" tarkoitan puhelimen välityksellä pidettävää yhteydenpitoa, en tapaamisia. Eli siis tekstiviestejä ja soittelua.
Olen jo omassa elämässäni, näin myös nuorempi sisareni eli vanhempani asuvat kaksin. Jokunen viikko sitten jouduin etsimään äitini puhelimesta erästä numeroa, kun samalla kurkkasin kaikki muutkin hänen puhelinluettelonsa nimet (tiedän, kamalaa, mutta oli pakko!). Yksi nimi siellä pisti silmään epämääräisenä (miehen nimi), joten laitoin sen numeron ylös. Myöhemmin selvitin, kenelle numero kuului ja tuloksena tuli täysin eri miehen nimi, kuin mikä äitini puhelimessa oli.
Välini vanhempiini on erittäin läheiset, mutta murehdin tätä asiaa päivittäin. Tuntuu aivan kamalalta isäni puolesta, ei hänelle saa tehdä näin! Olen näistä aavistuksistani kyllä lähes 100 % varma, sen verran hyvin äitini tunnen ja moni hassu sattumus parin viime vuoden aikana tukee tätä epäilystäni. En usko, että isäni tietää mitään asiasta.
Mietin vain nyt, voinko tehdä asialle jotain? Jos kysyisin äidiltäni suoraan, tiedän että hän kieltäisi koko asian ja peli vain jatkuisi. Mitä ihmettä tekisin? Mitä te muut tekisitte? Tuntuu vaikealta jättää asiaa sikseen; mitä jos isäni jonain päivänä saakin tietää - millaiselta minusta tuntuisi, kun olisin ollut asiasta tietoinen koko ajan...
Kommentit (25)
Mulla sama tilanne. Ärsyttää, mutta oon jättänyt sen taka-alalle. Isäni tekstailee erästä naista. Äitini on joskus todennut, että "se luulee etten mä tiedä sen puheluista". Kerran äiti meinas lähteekin, mutta isä puhu sen takas. Ja kyllä ne yhdessä viihtyy, meillä on kivaa yhdessä. Niillä on eläkeaika alkanut, niillä on turvaa toisistaan. Toinen tekee ruuan, toinen hoitaa pihan. On ihanaa viettää joulut niiden kanssa yhdessä. Mä en siksi ala puuttumaan tähän asiaan.
Mun mielestä se on niitten asia.
Itse haluan myös elää mieheni kanssa, enkä halua ttietää, jos hänellä jotain säpinää jonkun kanssa oollut. Enkä tunnusta omiani. En halua luopua kodista, lapsista, elämästä, jossa kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mäkin kerran tutkin, kenen kanssa isä juuri puhunut pitkään autotallissa. Nimi oli eri kuin numerotiedustelu antoi. Ja juuri tätä naista epäilinkin.
Mut asia harmittaa minua, mutta en halua ajatella. Ajattelen, että se on heidän kahdenkeskinen asiansa.
ja lopettaisin koko asian ajattelemisen. Minä antaisin vanhempien jatkaa kuten ovat jatkaneet, jättäisin asian sikseen. Ehkä jos kyse oikeasti on jostain pettämisestä, toinen ei koskaan saa tietää ja kaikki on hyvin.
on muutakin kuin vain puhelimella yhteydenpitoa. Ja kyllä sun pitäisi tuosta puhua äitisi kanssa, ei nyt varmaan kantsi paljastaa mistä epäilykseesi olet saanut tukea. Jos hän tosiaan sen kieltää niin sitten et voi tehdä mitään, sinun täytyy häneen vaan luottaa että asia on niin. Sano vaikka että kanssasi voisi jutella mistä aiheesta vaan jos on tarvetta ja huolia. Ja isällesi myös, hänelle ei kuitenkaan kannata noista epäilyistä puhua.
Kunpa voisin ottaa sellaisen välinpitämättömän asenteen... Sellaista toivoisin. Tuntuu vaan niin pahalta isän puolesta. Väärinhän tuo on! Pettämistä on myös tuollainen yhteydenpito. Pelkään, että kannan nyt loppuikäni kaunaa äitiäni kohtaan enkä näe häntä enää samalla tavoin kuin ennen tätä. Tämä on jo vaikuttanut väleihimme siten, että pidän häneen yhteyttä melkoisen harvoin aiemman lähes parin päivän välein tapahtuvan yhteydenpidon sijaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma, ettei isäsi tiedä asiasta? Jos itsekin olet jo 2 vuotta epäillyt?
Minulla oli samanlainen puhelin kuin isälläni.
Luulin ottaneeni pöydältä oman luurin, poiti viestii laittaa ja siinä olikin auki lähetetty viesti. Ei ollu mun luuri, oli isän, eikä se viesti ollut äidilleni lähetetty.
Jotain halihali-juttua siinä oli...
No, pistin isäni luurin takaisin pöydälle ja löysin omani, päätin ettei ole minun asiani.
Muutama päivä myöhemmin katottiin koko perhe telkkaria, isä istui äidin vierellä käsi äidin ympärille, tuli puhetta että miten kännykän sanakirja toimii ja isä pyysi että näytän hänen kännykällään.
Siistii, sinne kirjoita viesti-kansioon oli jäänyt viimeisin kirjoitettu viesti (vanhemmat Nokiat teki tämän), taas joku halihali.viesti joka ei ollut äidilleni (tiedän koska äitini on ruotsinkielinen, viesti oli suomeksi, sama juttu aiemmassa), siinä vain pokkana, ilmekään ei värähtänyt, poistin sen viestin, ja käännyin sitten isään ja äitiin päin niin että näkivät luurin näytön ja näytin miten sanakirja toimii.
Oli paska fiilis. Olin 18v. Asuin kotona vielä, kuten molemmat pikkuveljeni.
En tehnyt mitään.
Isä taisi itse kertoa äidille, tai jäi kiinni, en tiedä.
Tuli ero, molemmilla menee nyt paremmin uusien puolisoiden kanssa.
Asia ei kuulu sinulle, vaikka kyse on vanhemmistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varma ettei isäni tiedä. Hän on vähän sokea äidilleni joskus ja äiti osaa hyvin valehdella, kaikille muille paitsi minulle... Jos isäni tietäisi, en usko että he enää yhdessä asuisivat. Isäni on erittäin ylpeä ihminen ja tuo olisi varmasti kamala paikka hänelle.
Olen aina ajatellut, että vanhemmillani on ihana avioliitto: matkustelevat ja harrastavat paljon yhdessä, viettävät lähes kaiken ajan yhdessä, kun isä ei ole töissä. (Äiti sairaseläkkeellä.) Senkään vuoksi en usko, että miestä tapaa kasvotusten. Mies asuu yli 100 km päässä ja äitini on lähes aina kotona, en ymmärrä missä välissä voisivat tavata. Luulen, että ovat tavanneet joskus 1,5-2 vuotta sitten kun äitini sairastui ja kulki hoidoissa aika kaukana kotikaupungistamme. Veikkaisin, että tuo "ystävyys" sai alkunsa silloin, niiltä ajoilta, jotenkin.
Mutta tosiaan mieti, mitä haluaisit omalla kohdallasi? MÄ en haluaisi muiden tulevan kertomaan mulle mun oman avioliiton tilasta. Tai siis erottamaan meitä. MÄ haluan jatkaa mun nykyisen miehen kanssa. Toki jos hänellä olisi ihan oikeasti suhde ja rakastunut ja kaksoiselämää, niin haluisin tietää.
Mutta en mistään pikkujutusta haluisi tietää. Koska pahoittaisin mieleni niin, että loppuelämä saisi ihan uuden suunnan. Enkä halua nyt uutta suuntaa!!
Oon itsekin ollut joskus ihastunut ja/tai saanut uusia ystäviä, kenen kanssa ollut hauska tekstata. Mut aviomies kuitenkin se ykkönen.
t. kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin pala kurkussa kun näen vanhempani yhdessä. Ja varsinkin kun katson isääni, tunnen huonoa omatuntoa. Eihän tässä mitään jos isäni tietäisi asiasta! Silloin se olisi heidän asiansa, enkä puuttuisi siihen millään tavoin. Mutta olen ihan varma ettei hän tiedä mitään ja se tässä niin ahdistaakin. Hänen kuuluisi tietää, ei noin voi toimia toisen selän takana! Sitten kun molemmat olisivat avoimia toista kohtaan, olisi tilanne eri ja voisivat sen ratkaista.
Mietin jo, että soitan sille toiselle miehelle jonkin nimettömän puhelun :D
Itse haluaisin tietää, jos selän takanani olisi jotain peliä. Olin kerran omassa suhteessani ihastunut toiseen mieheen, se ahdisti kovasti ja vihdoin rohkaistuin ja itkien siitä omalle miehelleni kerroin. Hän suhtautui loistavasti ja jotenkin rakastuin häneen sen myötä uudelleen. Ihastus kuoli siitä samantien.
Jos osat olisivat toisinpäin ja minulla jotain peliä mieheni selän takana, josta äitini tietäisi, hän ei varmasti olisi hiljaa. Eikä mieheni edes ole hänelle läheinen, kuten isäni on minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varma ettei isäni tiedä. Hän on vähän sokea äidilleni joskus ja äiti osaa hyvin valehdella, kaikille muille paitsi minulle... Jos isäni tietäisi, en usko että he enää yhdessä asuisivat. Isäni on erittäin ylpeä ihminen ja tuo olisi varmasti kamala paikka hänelle. Olen aina ajatellut, että vanhemmillani on ihana avioliitto: matkustelevat ja harrastavat paljon yhdessä, viettävät lähes kaiken ajan yhdessä, kun isä ei ole töissä. (Äiti sairaseläkkeellä.) Senkään vuoksi en usko, että miestä tapaa kasvotusten. Mies asuu yli 100 km päässä ja äitini on lähes aina kotona, en ymmärrä missä välissä voisivat tavata. Luulen, että ovat tavanneet joskus 1,5-2 vuotta sitten kun äitini sairastui ja kulki hoidoissa aika kaukana kotikaupungistamme. Veikkaisin, että tuo "ystävyys" sai alkunsa silloin, niiltä ajoilta, jotenkin.
voi olla tämän miehen kanssa ystävä, heillä voi olla esim. samankaltainen terveystilanne ja saavat vertaistukea ja ymmärrystä toisiltaan.
Oli miten oli, ei kuulu sinulle. Miksi kyttäät äitiäsi? Hän on aikuinen ihminen eikä tilivelvollinen sinulle.
Onko se paha jos sairas ihminen tekstailee..? Jos eivät kuitenkaan näe ja tapaa.
Mieti mitä tapahtuu kun kerrot. Esim. he eroavat, jakavat tavarat, äiti muuttaa toiselle paikkakunnalle, isä masentuu tms... joudut vierailla kahdessa eri kodissa lastesi kanssa.
t. kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla tämän miehen kanssa ystävä, heillä voi olla esim. samankaltainen terveystilanne ja saavat vertaistukea ja ymmärrystä toisiltaan.
Oli miten oli, ei kuulu sinulle. Miksi kyttäät äitiäsi? Hän on aikuinen ihminen eikä tilivelvollinen sinulle.
[/quote]
Totta, mutta miksi se pitää salata ja miksi miehen nimi tekaista puhelimeen? Silloin ei olla rehellisin mielin liikenteessä. Enkä missään vaiheessa sanonutkaan, että hän olisi tilivelvollinen minulle, mutta isälleni hän kyllä on tilivelvollinen niin kauan kuin avioliitossa elävät.
Hän ei siis enää ole sairas, onneksi.
Jos sun on pakko tehdä jotain niin miten olis
- äitisi tekstatessa: kenen kanssa sä jatkuvasti tekstaat? (kysyt suoraan. vaikkei kertoisi, ehkä alkaa pohtia tekemisiään)
- sama juttu, mutta kysy isältä viattomasti: "kenen kanssa äiti tekstailee?"
t. kolmonen
mutta sun on kannettava sitten vastuu, jos ne suuttuu sulle tai eroaa tms
Jos sun on pakko tehdä jotain niin miten olis
- äitisi tekstatessa: kenen kanssa sä jatkuvasti tekstaat? (kysyt suoraan. vaikkei kertoisi, ehkä alkaa pohtia tekemisiään)
- sama juttu, mutta kysy isältä viattomasti: "kenen kanssa äiti tekstailee?"t. kolmonen
mutta sun on kannettava sitten vastuu, jos ne suuttuu sulle tai eroaa tms
Sepäs siinä onkin, että äiti ei mun seurassa vastaa viestiin sen saadessaan, vaan kiiruhtaa kotiin jonkin tekosyyn nojalla. Kuittaa aina viestit mainoksiksi ym. vaikka en edes kysy mitään.
Olenkin kovasti miettinyt, että kumpi on pahempi: olla näin tietäen nämä asiat vai ottaa vastaan äidin suuttumus, jos otan asian puheeksi... Tuskin suuttumus loppuelämää kestää kuitenkaan.
olen sitä mieltä, ettei asia kuulu sinulle eikä sinun pidä ruveta vanhempiasi tuomaroimaan.
Kasva aikuiseksi.
Nro 14 (jos oikein muistan)
Alue: Aihe vapaa
ovat sinun vanhempiasi, äitisi ja isäsi. Muutoin heidän parisuhteensa on heidän oma asiansa. Anna olla.