Lue keskustelun säännöt.
Poikkeavan näköinen lapsi. Miten te, joilla jollain tavalla
18.01.2013 |
poikkeavan näköinen lapsi, koette ihmisten tuijotuksen? Olin yhtenä päivänä lastenklinikalla ja näin oudon näköisen vauvan, niin väkisin jäin katsomaan vähän liian kauaksi aikaa. Siis vahingossa.
Kun yleensä vanhemmat ylpeänä esittelevät vaikka vastasyntynyttään, niin mitä jos vauvalla onkin joku ulkonäköpoikkeama? Miten ihmiset suhtautuvat silloin ja miltä se vanhemmista itsestään tuntuu?
Tällaisia ajatuksia heräsi.
Kommentit (40)
Siis teille joiden mielestä pienikin poika pärjää:)
Tuli helpompi olo.
Rakastan todellakin lastani juuri tuollaisena. Joillekin ihmisille (joiden kanssa paljon tekemisissä) olen sanonut että juu on pieni mutta tutkittu on:) Jännä että en huomannut hänen pienuuttaan koskaan itse! Syntyi 2,5kiloisena ja nyt on 2,5v.
T: tuo pikkuisen pojan äiti (sd -2,5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole isoillakaan pojilla aina helppoa. Minun poikani on ollut aina huomattavasti kookkaampi kuin kukaan ikäisensä. Ihmiset meinaa pyörtyä, jos kertoo lapsen iän. Ja luonnollisesti poika on yhtä kömpelö, vallaton ja huonotapainen (aikuisiin verrattuna) kuin muutkin ikäisensä, se herättää huomiota. Ei ole myöskään turvallista, että lapsen järki on yhdistettynä aikuisen ihmisen voimiin. Olen saanut poikani melko nuorena ja meitä on jopa luultu kadulla pariskunnaksi. Nelosluokkalaisesta siis kyse.
Ei se ole isoillakaan pojilla aina helppoa. Minun poikani on ollut aina huomattavasti kookkaampi kuin kukaan ikäisensä. Ihmiset meinaa pyörtyä, jos kertoo lapsen iän. Ja luonnollisesti poika on yhtä kömpelö, vallaton ja huonotapainen (aikuisiin verrattuna) kuin muutkin ikäisensä, se herättää huomiota. Ei ole myöskään turvallista, että lapsen järki on yhdistettynä aikuisen ihmisen voimiin. Olen saanut poikani melko nuorena ja meitä on jopa luultu kadulla pariskunnaksi. Nelosluokkalaisesta siis kyse.
kun pistäisi meidän pojat rinnan saman ikäisenä:D
Tämä siis oli huumoria, sitäkin yritän viljellä.
Kiitos viestistäsi
T: pienen pojan äiti
Siis teille joiden mielestä pienikin poika pärjää:)
Tuli helpompi olo.
Rakastan todellakin lastani juuri tuollaisena. Joillekin ihmisille (joiden kanssa paljon tekemisissä) olen sanonut että juu on pieni mutta tutkittu on:) Jännä että en huomannut hänen pienuuttaan koskaan itse! Syntyi 2,5kiloisena ja nyt on 2,5v.
T: tuo pikkuisen pojan äiti (sd -2,5)
ja 11kg. Ikää 2v 7kk.Kuulostaako ihan hirmuisen pieneltä?
Muuten niin hurmaava. Saamme onneksi niin paljon hyvää huomiota että varmasti siitäkin saa positiivista itsetuntoa. ? (kaupoissa tai missä vaan tullaan ihastelemaan lähes joka kerta, enkä halua nyt kehua! On onneksi paljon hyvää ulkonäössä vaikka pieni onkin:))
Pienen pojan (ison persoonan) äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 11kg. Ikää 2v 7kk.Kuulostaako ihan hirmuisen pieneltä?...On onneksi paljon hyvää ulkonäössä vaikka pieni onkin:))
Pieneltä kuulostaa. Meidän poika oli saman ikäisenä oikeastaan ihan saman kokoinen 86 cm ja 11 kg. Pieni on.
Ei sitä itse tosiaan näe sitä lapsensa pienuutta ennen kuin joku keskikokoinen on siinä vieressä. Itselläni silmät avautuivat pojan pienuuden suhteen vasta toden teolla eskarissa kuin muut olivat päätä tai kahta pidempiä. Seuraavaksi pienin (tyttö) oli varmaan kymmenen senttiä poikaamme pidempi.
Päinvastoin kuin pitkän pojan äiti kertoi niin pieni lapsihan usein herättää ihmetystä positiiviiseen suuntaan taidoillaan. Eli ihmetellään miten noin pieni osaa käyttäytyä, pukea, kävellä, lukea jne.
Hankaluuksia ei koulunkäynnin alkuvuosina ole ihmeemmin vielä ollut. Ekalla ei ylettynyt naulakkoon tai ottamaan ruokaa soppakattilasta, mutta nuokin ongelmat oli helposti ratkaisu. Oikeasti vaikeaa on ollut jaksaa kantaa koulureppua, joka on kirjastopäivänä saattanut painaa 1/3 pojan painosta.
Huvipuistoissa 120 cm rajan täyttymistä odoteltiin pitkään ja hartaasti.
Yläasteikäisenä voi lyhyys olla kova paikka, mutta se on sen ajan murhe.
SE on joskus minua ärsyttänyt kun on pojan pienuudesta puhuttaessa kysytty että onko poika muuten terve. Miten niin MUUTEN terve? Sama kun sanottaisiin että ai teidän pojalla on punaiset hiukset, mutta onko se muuten terve.
Mukava kuulla teidän kokemuksianne. Meillä 3v ja 90 cm 11 kg eli pieni kaveri myös. Tutkittu on eikä syytä löydetty. Minäkään en huomaa lapsen pienikokoisuutta kuin vasta jonkun "normikokoisen" vieressä. Muut lapset näyttävät jättiläisiltä ja oma normaalilta :)
Huolettaahan se vähän tulevaisuus, mutta lapsi on valloittava persoona myös joten varmaan pärjääkin.
ja 11kg. Ikää 2v 7kk.Kuulostaako ihan hirmuisen pieneltä?...On onneksi paljon hyvää ulkonäössä vaikka pieni onkin:))
Pieneltä kuulostaa. Meidän poika oli saman ikäisenä oikeastaan ihan saman kokoinen 86 cm ja 11 kg. Pieni on.Ei sitä itse tosiaan näe sitä lapsensa pienuutta ennen kuin joku keskikokoinen on siinä vieressä. Itselläni silmät avautuivat pojan pienuuden suhteen vasta toden teolla eskarissa kuin muut olivat päätä tai kahta pidempiä. Seuraavaksi pienin (tyttö) oli varmaan kymmenen senttiä poikaamme pidempi.
Päinvastoin kuin pitkän pojan äiti kertoi niin pieni lapsihan usein herättää ihmetystä positiiviiseen suuntaan taidoillaan. Eli ihmetellään miten noin pieni osaa käyttäytyä, pukea, kävellä, lukea jne.
Hankaluuksia ei koulunkäynnin alkuvuosina ole ihmeemmin vielä ollut. Ekalla ei ylettynyt naulakkoon tai ottamaan ruokaa soppakattilasta, mutta nuokin ongelmat oli helposti ratkaisu. Oikeasti vaikeaa on ollut jaksaa kantaa koulureppua, joka on kirjastopäivänä saattanut painaa 1/3 pojan painosta.
Huvipuistoissa 120 cm rajan täyttymistä odoteltiin pitkään ja hartaasti.
Yläasteikäisenä voi lyhyys olla kova paikka, mutta se on sen ajan murhe.
SE on joskus minua ärsyttänyt kun on pojan pienuudesta puhuttaessa kysytty että onko poika muuten terve. Miten niin MUUTEN terve? Sama kun sanottaisiin että ai teidän pojalla on punaiset hiukset, mutta onko se muuten terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuttapiirissä 150 cm mies ja reilusti yli 200 cm mies. Kumpikin on perustanut perheen normaalikokoisen naisen kanssa ja lutusia lapsia on molemmilla. Meillä on siis toivoa;-)
T: Se ison pojan äiti
Lapsellani oli leveä huulihalkio syntyessään, joka tosin jo leikattiin 4 kk:n ikäisenä ja arvesta tuli melko huomaamaton.
Minä kyllä ylpeänä esittelin vauvaani. Ajattelin etten selittele, jos eivät kysy. Olin niin ylpeä omasta lapsestani ja sinut halkion kanssa ettei se uteliaiden katse häirinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanan miehen, joka on tosi lyhyt. Olin hänestä kiinnostunutkin ja nyt hänellä onkin jo perhe. En edes huomannut lyhyyttänsä. Muistin nyt vasta että hänhän tosiaan oli LYHYT.
Olen kuitenkin iloinen kasvukäyrän huimasta kirimisestä ja toivon että se jatkuu.
Pienen pojan äiti
Tuttavapirissäni on pari lyhyttä miestä n.160 cm. Ihan normi elämää elävät, ei heitä kouluaikana ole siitä kiusattu ja tyttöystäviä ja vaimot ovat löytäneet.
Toisen sisko kertoi että lyhyillä miehillä on ongelmana silloin kun alkaa käymään baareissa ym paikoissa, se että tullaan helposti haastamaan riitaa. Sellaiset jotka hakemalla hakevat nyrkkitappelua ottavat usein asiakseen haastaa riitaa tämän lyhyen kaverin kanssa. Eivät varmaan uskalla isommille haastaa riitaa. Kaverin veli on näistä aina puhumalla selvinnyt ja jos toinen on yrittänyt lyödä niin on ehtinyt väistää kun on urheilullinen ja nopea.
mutta näin nuorena, tuskin enää aikusiällä tuollaista tulee vastaan. Hyvin ovat elämässä pärjänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vakavia syndroomia ei ole todettu:) Siitä iloitsen suuresti. (kromosomeista tosin voi vielä jotain löytyä, jos tutkivat joskus). Myös kasvuhormonit tutkitaan.
Pienen pojan äiti
En ole edes ajatellut että olis jotenkin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäisiään (3v) kahta päätä pidempi ja kovin "isoluinenkin". Ei siis lihava! Kauhea tahto ja temperamentti eli kiinnittää huomiota kyllä joka puolella. äitinsä on huolissaan ja häntä tutkitaan pituuden vuoksi. äiti jutteli asiasta lapsen kuullen. Suhtaudun tyttöön normaalisti. Itselläni todella pieni poika 3v joten hassut ovat rinnakkain!
En ole edes ajatellut että olis jotenkin pieni.
Sydän- ja luustosairaudet ja sun muuta. Jännä että kaikilla ei sitten tukita.
Pienen pojan äiti
Minulla on pian 2v. poika, joka on monella tavalla vammainen. Muun muassa syntyi kaksikiloisena ja on vieläkin tavallista pienempi. Yleensä tietysti olen vain onnellinen rakkaasta pojastani. Olen hyväksynyt senkin, että omituisen ulkonäön takia poikaa tuijotetaan, ja pidän tehtävänäni jakaa tällaisissa tilanteissa tietoa ja hälventää ennakkoluuloja vammaisuudesta. Mutta joskus kun on raskaampi vaihe, lapsi voi huonosti tai ahdistaa hänen tulevaisuutensa tms., saatan pahastua. Kerran joku tuntematon tuli ihastelemaan 'pikkuvauvaa', kun poika oli noin 8 kk. Silloin ärähdin, että ei se mikään vastasyntynyt ole vaan vammainen. Nolotti jälkeenpäin.
Tuijotteluun on siis joka tapauksessa tottunut, ja kyllä se on ihan ymmärrettävää. Enhän itsekään pari vuotta sitten tiennyt vammaisuudesta mitään tai ollut arjessa missään tekemisissä vammaisten kanssa.
Meillä tosiaan tutkittu kaikki mahdolliset endokrinologilla
En ole edes ajatellut että olis jotenkin pieni.
Sydän- ja luustosairaudet ja sun muuta. Jännä että kaikilla ei sitten tukita.
Jo alle yksivuotiaana tutkittiin geenit, sydän, ruokavalio jne. Sairaalaseurannassa poika oli 2-vuotiaaksi asti. Edelleen nyt koululaisena pisuuskontrollit ovat puolen vuoden välein. Onhan tuo pituus kuitenkin niin pieni että keskikokoisesta kunnasta ei tilastollisesti löydy yhtään muuta yhtä pientä, tervettä lasta kun alle -2 käyrällä mennään.
t.19
Minulla on pian 2v. poika, joka on monella tavalla vammainen. Muun muassa syntyi kaksikiloisena ja on vieläkin tavallista pienempi. Yleensä tietysti olen vain onnellinen rakkaasta pojastani. Olen hyväksynyt senkin, että omituisen ulkonäön takia poikaa tuijotetaan, ja pidän tehtävänäni jakaa tällaisissa tilanteissa tietoa ja hälventää ennakkoluuloja vammaisuudesta. Mutta joskus kun on raskaampi vaihe, lapsi voi huonosti tai ahdistaa hänen tulevaisuutensa tms., saatan pahastua. Kerran joku tuntematon tuli ihastelemaan 'pikkuvauvaa', kun poika oli noin 8 kk. Silloin ärähdin, että ei se mikään vastasyntynyt ole vaan vammainen. Nolotti jälkeenpäin.
Tuijotteluun on siis joka tapauksessa tottunut, ja kyllä se on ihan ymmärrettävää. Enhän itsekään pari vuotta sitten tiennyt vammaisuudesta mitään tai ollut arjessa missään tekemisissä vammaisten kanssa.
Ulkonäöltään muuten normaali? Millaisia vammoja hänellä on, haluatko kertoa? Kiinnostaa ystäväni lapsen takia.
isoveli kävi kaikki testit aikoinaan läpi kun oli niin pieni. Hoikempi mutta pitempi kun tuo meidän kuopus. Tuskin suostuisinkaan mihinkään testeihin enää, kun ei niistä ole mitään hyötyä. Terveitä poikia ja piste.
t: 26
Ei lapsesi elämä ole tuhoon tuomittu pienen koon vuoksi. Minä tunnen yhden miehen joka on erittäin lyhyt (lyhytkasvuinen kai on oikea sana) ja hän on onnellisesti naimisissa sekä hyvä työpaikka.