Lue keskustelun säännöt.
oliko meillä liian rankkaa vauvojen kanssa?
18.01.2013 |
kaksoset ja vain vuoden vanhempi esikoinen, enkä vieläkään pysty katsomaan vauva-ajan kuvia kaksosista ilman hirveän pahaa oloa.Kuvissa lapset ovat suloisia, hyvinvoivia lapsia mutta silti tuo olo valtaa minut niin etten noita kuvia ole esille kaivanut vuoteen. Kaksoset valvottivat, huusivat puolentoista tunnin välein öisin ensimmäiset puolitoista vuotta, koskaan en saanut levätä tai istua tai syödä rauhassa, yritin vain suoriutua puolesta vuorokaudesta kerrallaan edes joten kuten, 2-3 tunnin yöunilla meni lähes vuosi. Ajasta on nyt jokunen vuosi ja lapset alkaa tuntua todella ihanilta ja ainutlaatuisilta, mutta pääsenkö koskaan tuosta vauva-ajan traumasta? Esikoisen kanssa en tunne vauva-ajasta samoin vaan vähän säälittää kun hänkin joutui siitä rankkuudesta kärsimään. Apua oli aluksi, mutta isovanhemmatkin saivat rytmihäiriöitä ja verenpaineet nousivat, ei heillä ollut terveyttä auttaa lasten hoidossa silloin. Onko kellekään käynyt näin?
Kommentit (11)
Kuulostaa rankalle. Varmasti ajan kuluessa pystyt niitä katsomaan ja myöhemmin jo nauramaan tuolle hullulle ajalle. Ihanaa, että nyt elämä tuntuu mukavalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoi juuri vastaavaa. Juuri tuo jäi mieleen, ettei voi vieläkään katsoa kuopuksensa vauva-ajan valokuvia itkemättä. Lapsi oli kuulemma kaikissa kuvissa iloisen ja onnellisen näköinen, mutta häntä vaan ahdisti. Heillä oli vain kaksi lasta, mutta pieni ikäero myös, ja mies matkatöissä ulkomailla. Ystävälläni kyllä todettiin tuolloin synnytyksen jälkeinen masennus. Olisiko sinullakin voinut olla, muttet vain "ehtinyt" kaikelta suorittamiselta sitä tunnistaa/potea/ajatella?
Kaksi lasta pienellä ikä erolla, 1v2kk. En saa positiivisia muistoja millään mieleen, ei tule yhtään mitään hyvää siitä ajasta kun kuopus syntyi ja esikoinen oli 1v2kk. Ei meillä ole edes kuvia joita katsoa! Ei ehditty ottaa.. :D
Nyt kun lasten pitäisi lähteä hoitoon (ovat 3&2v) on hirveä haikeus.. Äitin vauvat :)
tutulta tuo kuvaus kaksosten vauva-ajasta. Minulla ei kaksosten lisäksi ollut muita lapsia, mutta kahden vauvan yksinhuoltajana olin kovilla ja menin päivän kerrallaan. Lapset näyttävät vauvakuvissa aivan oudoilta ja vauva-ajasta jäi todella vähän muistoja. Olin koko ajan niin väsynyt, ettei oikein mikään tarttunut mieleen. Ajattelin monesti, että kolmatta lasta en olisi siihen päälle jaksanut hoitaa enää mitenkään.
Mutta varmaan se aika hoitaa. Minulle ei traumoja jäänyt, mutta surettaa että se vauva-aika jäi jotenkin kokematta. Se tuli vaan puolinukuksissa suoritettua. Nyt lapset ovat jo koululaisia.
Itsellä on kohta 3v esikoinen ja kaksosia odotellaan rv 30+1. En ole vielä kertaakaan stressannut, että voisi olla vaikeaa, koska tämän vaikeampaa en tiedä. Olo on niin hirveä, mitään ei voi tehdä ilman että johonkin kolottaa, vituttaa kun ei voi edes sukkia laittaa itse jalkaan kun ei enää yllä. Mies juuri eilen leikkasi varpaankynteni, kun en itse taivu sopivaan asentoon. Mä vaan toivon, että aika menis nopeasti ja nää syntyis :D
Nyt tämän luettua alkoi sitten jo vähän jännittää, että mitähän siitä kuuluisasta ensimmäisestä vuodesta tulee. Esikoisen kohdalla oli helppoa, poika nukkui yönsä heti hyvin eikä heräillyt syömään öisin. Välillä meni opiskelujen takia unet siihen, että nukuttiin 2-3 tuntia yössä ja tehtiin täyspitkä koulupäivä ja sen jälkeen kotona vielä siivousta yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kohdalla oli helppoa, poika nukkui yönsä heti hyvin eikä heräillyt syömään öisin. Välillä meni opiskelujen takia unet siihen, että nukuttiin 2-3 tuntia yössä ja tehtiin täyspitkä koulupäivä ja sen jälkeen kotona vielä siivousta yms.
Olet päässy esikoisen kanssa äärettömän helpolla, ehkä siksi et osaa yhtään stressata. Mutta et taatusti pääse yhtä helpolla kaksosten kanssa, siihen kyllä voit henkisesti varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kohdalla oli helppoa, poika nukkui yönsä heti hyvin eikä heräillyt syömään öisin. Välillä meni opiskelujen takia unet siihen, että nukuttiin 2-3 tuntia yössä ja tehtiin täyspitkä koulupäivä ja sen jälkeen kotona vielä siivousta yms.
Olet päässy esikoisen kanssa äärettömän helpolla, ehkä siksi et osaa yhtään stressata. Mutta et taatusti pääse yhtä helpolla kaksosten kanssa, siihen kyllä voit henkisesti varautua.
Että tuo poika on oikea unelma lapsi yksinhuoltajalle. Muutenkin elämänasenteena on, että kyllä ne asiat siitä tuppaa menemään :D En jaksa stressata, olen varma, että kyllä se hyvin vielä menee :) Ainoa mikä jännittää, on kestääkö parisuhde, kun miehellä nyt jo ongelmia kestää huonosti nukutut yöt, kun esikoinen näköjään ottaa takaisin tuon vauva-ajan helppouden ja päättää nyt kiukutella nukkumisen kanssa :D Isäni tuppaa aina sanomaan, että elämä kantaa :) Mä olen oikeastaan aika innoissani näistä kaksosista, rakastan haasteita :)
ja nyt se purkaa traumojaan muhun eli ensimmäisen lapsen lapsen äitiin. Kannattaa hoitaa traumat pois, ettei tarvitse sitten myöhemmin oireilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ristiriitaista. Toisaalta kaksosten saaminen on aivan ihmeellistä ja superhienoa. Toisaalta sitä tekemistä ja hoitamista on niin paljon, että väkisinkin jostain alkaa elämä repsottaa.
Parisuhteet varsinkin ovat lujilla, kolmessa neljästä monikkoperheestä erotaan..
enkä voi kuin kuvitella...itsellä kuitenkin yksi kerrallaan tulleet lapset.
Mutta toisaalta suotta kannat ainakaan huonoa omaatuntoa mistään, varmasti olet parhaasi tai enemmänkin tehnyt.
Kovan työn olette tehneet;)