Kyläilyviestistä tuli mieleeni:

Me lakkasimme mieheni kanssa kutsumasta erästä " ystäväpariskuntaa" kylään, kun itse emme juuri koskaan saaneet vastakutsuja.



Kuulin myös eräältä yhteiseltä ystävältäni, kuinka mietä on kiusallista kutsua kylään kun meillä on niin paljon lapsia. ( Ymmärrän kyllä mutta loukkasi silti. Kutsuimmehan mekin heidät vaikka heidän lapsensa on niin agressiivinen, että itketti itseään isompia)

Heillä oli kyllä myös tympeä käydä, kun huomasi, miten rouva koko ajan kyttäsi mihin lapset koskevat, paikallaan olisi pitänyt istua.



Mutta lopullinen piste tuli kun kuulin, mitä ja mihin sävyyn puhuu minusta ja miehestäni muille. Tuleehan sitä itsekin joskus sanottua pari negatiivista kommenttia joistakin, mutta kaikki se mitä kuulin, aiheutti kyllä täydellisen välien katkaisemisen. En kerta kaikkiaan kestäisi tekopyhää jutustelua kahvikupposen äärellä, teeskentelyä miettin kuitenkin samalla että mikä tekopyhä paskanpuhuja tuokin on. Mitäpä sellaista " ystävää" mielistelemään.

Olen kyllä kuullut heidän ihmettelevän tilannetta tyyliin " mikä-niillekin-tuli?" mutta toistaiseksi asiaa ei olla käsitelty.

Onko teistä kenelläkään kokemusta, miten olette em kaltaiset tilanteet hoitaneet?