Mitä mieltä, kasvateenko lapset "pumpulissa" vai puhutaanko maailman pahuudesta?

yliopistolla ja kyllä se lopputulema oli, että pientä lasta pitää suojella maailman raadollisuudelta, jotta lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys mahdollistuu. Lapsella pitää olla mahdollisuus nähdä maailma kauniina ja turvallisena paikkana, vaikka se tuntuisi aikuiselta naivilta ja pumpuliselta. Tätä mieltä on siis yksi Suomen johtavista varhaiskasvatuksen ja eettisen kasvatuksen asiantuntijoista.

Näin ajattelen. Milläs saisi miehen tajuamaan ja välittämään?

mitkä kertovat mitä lapsi tarvitsee turvalliseen ja hyvään kasvuun. Että pienen lapsen tärkeimmät kehitystehtävät on muodostaa perusturvallisuus. luottamus siihen että läheisimmät ihmiset ovat turvallisia ja että elämä kantaa, että maailma on turvallinen paikka. Se on pienen lapsen kehityksessä tärkeintä. Sitte myöhemmin kyllä ihan varmasti jokaiselle selviää, että maailmassa on paljonkin vikaa ja epäkohtia, mutta sitten kognitiiviset eli älylliset kyvyt käsitellä tätä tietoa ovat kehittyneemmät. Pienen lapsen kanssa voi puhua ja pitääkin puhua hyvästä ja pahasta, mutta ikätason mukaan, konkreettisin ja lapsen elämään kuuluvin esimerkein: on väärin ottaa lelu toisen kädestä, on väärin satuttaa toista jne, Ei lapsen tosiaankaan pidä joutua kantamaan aikuisen ahdistuksia ja kyynisyyttä. Se vähentää lapsen pärjäävyyttä.



Toivottavasti saatte keskusteltua asiasta miehesi kanssa, ymmärrys lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista kehittyy yhteisten keskustelujen kautta - toivottavasti.

pienen lapsen tärkeimmät kehitystehtävät on muodostaa perusturvallisuus. luottamus siihen että läheisimmät ihmiset ovat turvallisia ja että elämä kantaa, että maailma on turvallinen paikka. Se on pienen lapsen kehityksessä tärkeintä. Sitte myöhemmin kyllä ihan varmasti jokaiselle selviää, että maailmassa on paljonkin vikaa ja epäkohtia, mutta sitten kognitiiviset eli älylliset kyvyt käsitellä tätä tietoa ovat kehittyneemmät. Pienen lapsen kanssa voi puhua ja pitääkin puhua hyvästä ja pahasta, mutta ikätason mukaan, konkreettisin ja lapsen elämään kuuluvin esimerkein: on väärin ottaa lelu toisen kädestä, on väärin satuttaa toista jne, Ei lapsen tosiaankaan pidä joutua kantamaan aikuisen ahdistuksia ja kyynisyyttä. Se vähentää lapsen pärjäävyyttä.

Toivottavasti saatte keskusteltua asiasta miehesi kanssa, ymmärrys lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista kehittyy yhteisten keskustelujen kautta - toivottavasti.

Toisaalta eräässä eläinsuojelusta kertovassa kirjassa, jossa asiaa hieman pohdittiin, esitettiin näkemyksenä, että erilaiset maailman epäkohdat pelottaisivat lasta vähemmän, jos näkevät vanhempansa toimivan niitä vastaan. Esim. maailman köyhyys kauhistaisi vähemmän, kun äiti aktiivisesti auttaa maailman köyhiä, tai luonnon tuho pelottaa vähemmän, jos äiti on aktiiviluonnonsuojelija jne.

Onko teidän muitten miehissä samaa? Mua niin surettaa, ettei mies jotenkin tajua vastuutaan lasten suhteen, jos itse on pettynyt ja kyyninen niin saavat lapsetkin kärsiä.. :((

ja löydettävä joku kultainen keskitie.



En kannata pumpulissa kasvattamista. Toisaalta, ei nyt kaikkia raakoja joukkomurhia tai -raiskauksia tarvitse tuoda ihan pienen lapsen tietoisuuteen.



Esim. sodasta voi minusta puhua, koska kyllä lapsi itsekin kuulee ja näkee tv:stä yms. asioita mutta ei nyt tarvitse kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia hirveyksiä, mitä siellä tapahtuu.



Tuttavapiirissäni ilmenneeseen ilmiöön siitä, että esim. kuolemasta ei uskalleta puhua lapsille, suhtaudun kielteisesti. Jos vaikka luokkakaverin äiti kuolee, en yrittäisi salata sitä lapselta, vaan asiasta on minusta uskallettava puhua. Maailmassa tapahtuu ikäviä asioita ja kokonaan niitä ei voi lapsilta pimittää.



Politiikan puhumista, esim. Suomen sisäpolitiikasta en pidä pahana. Yhteiskunnan ongelmista voi kyllä minusta keskustella ja ainakin oma ekaluokkalaiseni on jo sellaisista asioista kiinnostunutkin.

Onko teidän muitten miehissä samaa? Mua niin surettaa, ettei mies jotenkin tajua vastuutaan lasten suhteen, jos itse on pettynyt ja kyyninen niin saavat lapsetkin kärsiä.. :((

meillä enää niin pienet lapset. oikeastaan se olen minä, joka puhuu ylipäänsä maailmanmenosta.

olen kyllä antanut esim. sellaisia käytännön neuvoja, kuin että potkaista miespuolista päälletunkeilijaa täysillä haarukkaan, tai jos joskus maailmassa joutuu aseellisen välikohtauksen, voi leikkiä ns. kuollutta, jos muuta pakomahdollisuutta ei enää ole..

Meillä pienet lapset ja mies on todella negatiivisluonteinen, herkästi kotonakin haluaisi puhua "politiikasta" (ongelmista), siitä miten heikosti maailmalla menee ja tulevaisuus ankea jne.. Sanoin, että toki on syytä pohtia ja puhua, mutta lapsille ei kyllä pitäisi tuoda esille maailman pahuutta ja pienille harteille taakkoja, joita eivät kuitenkaan voi kantaa. Mies taas raivostui, että missä pumpulissa tahdon lapset kasvatettavan, maailma on paha ja kyllä lapset sen myöhemmin joka tapauksessa näkevät! Ja hänestä törkeää, kun sanon ettei mun mielestä lasten nähden pidä katsoa uutisia, eivät sovi lasten silmille.

Mitä mieltä olette? Minä olen sitä mieltä, että lasten tulee elää huoletonta lapsuutta, kyllä maailman epäkohdat tulevat esille joka tapauksessa, mutta vanhempien tehtävä ei ole osoittaa että maailma on kurja ja ankea paikka. Jos isä on tyytymätön elämäänsä (työhönsä), sen ei pidä koitua lasten murheeksi. Mies on tästä mulle hyvin näreissään. Ei tajua ollenkaan ajatustani.

Uutisethan muokkaavat maailmankuvaa ja jokaisella ihmisellä on oma maailmankuva. Ei edes uutiset anna objektiivista maailmankuvaa. Niiden maailmankuvan mukaan maailma on kurja, onneton ja huono. Entä jos se onkin oikeasti onnellinen ja hyvä? Se maailma siis.

maailma on paha

Miehesi on väärässä. Maailmaan mahtuu kaikenlaista - paljon myös hyvää. Maailmassa on enemmän hyviä kuin pahoja ihmisiä (mitä nämä nyt sitten tarkoittavatkaan). Ei kannata pelotella lapsia maailman "pahuudella".

ihan yksinkertaisesti vois sanoa vaikka niin, että lapsilla on koko elämä aikaa märehtiä maailman pahuutta. ei sitä tarvitse aloittaa heti pienenä, kun ei sellaisesta vielä tarvitse huolta kantaa eikä lapsi sille mitään voi tehdä.

maailmaa vaikuttaa lapsiinkin. Toivottavasti sinä ap jaksat toimia vastapainona - ja eiköhän lasten lähipiirissä ole muitakin ihmisiä - jotka pitävät esillä maailman hyvyyttä, kauniiden asioiden näkemistä, toivoa ja lohtua. Siten miehen elämänasenne ei "pilaa" lapsia.



Kyynisyys ja pessimismi saattaa liittyä masennukseen, onko miehelläsi mielialahäiriöitä? Siihen auttaisi parhaiten ammattiapu.

Toisaalta eräässä eläinsuojelusta kertovassa kirjassa, jossa asiaa hieman pohdittiin, esitettiin näkemyksenä, että erilaiset maailman epäkohdat pelottaisivat lasta vähemmän, jos näkevät vanhempansa toimivan niitä vastaan. Esim. maailman köyhyys kauhistaisi vähemmän, kun äiti aktiivisesti auttaa maailman köyhiä, tai luonnon tuho pelottaa vähemmän, jos äiti on aktiiviluonnonsuojelija jne.

lasta tulee suojella maailman raadollisuudelta ja kyynisyydeltä, näin psykologin näkökulmasta asia on ehdottomasti niin. Kehitysasteen mukaan sitten niitä asioita voi alkaa käsitellä, kun ne joka tapauksessa vastaan tulevat.

Mutta tuohon että vanhemmat toimivat maailman epäkohtia vastaan. Ylipäänsä aina kun lapsen kanssa käsitellään vääryyksiä ja kauheuksia mitä maailmassa tapahtuu, on tärkeää mihin sävyyn se tehdään. Ts kauhistellaanko vain kauhistelun vuoksi ja siksi että saa shokeerattua lasta "pois pumpulista", vai tuodaaanko samalla esille sitä, mitä asioiden muuttamiseksi pyritään tekemään ja myös puhutaan niistä muutoksista jotka on jo tapahtuneet parempaan suuntaan. Toivottomuutta ja kyynisyyttä on turha koskaan lapsessa ruokkia. Ei tarvitse esittää että kaikki huonot asiat maailmasta saadaan poistettua simbsalabim mutta toiveikkuutta ja luottamusta on syytä ruokkia. Ja tietysti vielä parempi jos vanhemmat itse aktiivisesti toimivat, eivätkä vain puhu siitä. Tällöin lienee todennäköisyys lapsen "ihan sama, mikään ei kiinnosta, ei mitään välii"-asenteen kehittymiselle aika pieni.

Mun mieheni on juurikin sellainen, joka on itse luovuttamassa joka käänteessä, mutta valittaa ja surkuttelee senkin edesä. Tyyli ja asenne.



Minua puistattaa koko juttu. Jos hän osaisi rakentavasti perustella asioita niin ok, mutta kun on vaan tuota voivoi menoa ja itse työssä tehtaassa jossa ei viihdy eikä saa muutosta aikaan..

Meillä ei katsota uutisia lasten nähden (lapset 5-9v). Muutenkin suojelen edelleen lapsia maailman pahuudelta ja koetan huolehtia turvallisesta lapsuudesta.



Toisaalta lapset ovat olleet hautajaisissa mukana ja pappan kuolemasta puhutaan aina heidän kanssaan kun he siitä haluavat jutella. Minusta kuolema on ihan luonnollinen asia.



Kyllä tuo maailman pahuus ajan kanssa selkenee lapsille mutta he kestävät sen toivon mukaan paremmin kun heillä on perusturvallisuus ym. kunnossa.

uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen ja on tärkeää lapsen maailmankuvan rakentumiselle. Niistä pitääkin puhua lapselle, ei lasta pidä suojella tuollaisilta asioilta. Mutta maailmanssa tapahtuvalta pahuudelta pieniä lapsi pitää suojella: tappamiselta, väkivallalta jne. Vähän isomman kanssa voi jo puhua sodista, mutta ei uutiskuvien tai kovin konkreettisten esimerkkien keinoin, vaan satujen ja tarinoiden kautta, jossa itse voi säädellä mielikuviaan.

Kyllä tuo maailman pahuus ajan kanssa selkenee lapsille mutta he kestävät sen toivon mukaan paremmin kun heillä on perusturvallisuus ym. kunnossa.

Jos katsotaan miten asiat ovat yleisesti ottaen kehittyneet viime vuosisatojen aikana esim. Euroopassa, niin onko kehitys ollut jotenkin "pahaa"? Minun mielestäni ei. Historia on täynnä käsittämättömiä julmuuksia, mutta parempaan päin on ehdottomasti menty!

epätoivoinen ja pessimistinen elämänasenne on se, joka ap:tä ärsyttää.



Olen samaa mieltä siitä, että esim. puoli yhdeksän uutisia ei ihan pienten tarvitse katsoa.



Minulla on 8 vuotias lapsi, joka saattaa katsoa jo uutisia, lukee itse joskus Hesaria yms. Hän on itse kiinnostunut maailman tapahtumista, esim. vaalien alla kyselee paljon ehdokkaista, eduskunnasta, hallituksesta yms. Tuon ikäinen tietää jo, että joissakin maissa soditaan ja jossakin on paljon köyhempää kuin meillä, kaikki lapset ei välttämättä pääse kouluun jne. Itse ainakaan en ole voinut kokonaan näitä juttuja sulkea pois lapselta ja meillä niistä on keskusteltu. Toki huomioiden lapsen ikä ja pahimmat kauheudet karsien. Mutta jossain määrin on vaikea salata sitä, että ikäviä asioita ja vääryyttäkin tapahtuu maailmassa.



6-vuotias voi jo osata lukea vaikkapa iltapäivälehden lööpit kaupassa ja kysyä niistä. Pakko asia on silloin jollain tavalla lapselle selittää. Ja minusta on parempi puhua kuin vaieta ja antaa lapsen itse päätellä ja tehdä mahdollisiä vääriä johtopäätöksiä tai luulla jotain tiedon sijaan.



t. 7

lapsen iästä ja luonteesta mitä kestää ja mitä ei. Alle kouluikäisille sadut ovat mielestäni riittävä keino kertoa maailman pahuudesta. Kansansatujen (siis niiden klassikojen kuten lumikki, prinsessa ruusunen, jaakko ja pavunvarsi yms. sadut joissa onnellinen loppu) tarkoitus on juuri viestittää lapselle maailmankuvasta ja siitä, että vaikeudet ja pahuus ovat voitettavissa. Sillä luodaan positiivinen maailmankuva eli niin sanottu onnellinen loppu. Kouluikäinen saa jo mielestäni katsoa uutisia yms. jos kiinnostaa.

jotka paasaavat sitä maailman/ihmisten pahuutta ovat itse todella negatiivisia/katkeria/pettyneitä/masentuneita.



AP miehesi vaikuttaa onnettomalta, elämään ja itseensä pettyneeltä.



Lasten kannettavaksi ei saisi laittaa isän omia tuntemuksia... Isä ikäänkuin kaataa oman pahanolonsa muille, ja lapset ovat helppo kohde.



Ihan pienenä esimerkkinä kysyisin, kuka onnellinen ja elämään tyytyväinen ihminen jaksaa jatkuvalla syötöllä kiinnittää huomiota ikäviin asioihin elämässä, tai ihmisten pahuuteen, maailman pahuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen?



Voisit kysyä mieheltäsi, onko hän masentunut? Mikä mieltä oikeasti painaa? Ahdistaako joku asia häntä? Pelottaako tulevaisuus?





Lapsille ainakin hänen tulee pidättäytyä puhumasta jatkuvasti ikävistä asioista. Lapsenne eivät saa olla isänne psykoterapeutteja tai sijaiskärsijöitä! Laita stoppi tuollaiselle käytökselle, sillä se oikeasti vaikuttaa lastenne maailmankuvaan ja turvallisuudentunteeseen. Ikävä tapa taakoittaa lapsia "valistuksella" ei ole oikea tie.



Sitten ehkä lukioikäiselle voi valottaa mahdollisimman neutraalisti esim. Suomen puoluepolitiikkaa, jotta nuori voi sitten itsenäisesti muodostaa poliittisia mielipiteitä.



Ihminen joka näkee vihollisuuksia aina ja kaikkialla, on itseasiassa sodassa itse maailmaa vastaan.

joilla ei ole mitään käsitystä Jumalasta, jotka eivät ymmärrä elämänsä tarkoitusta, eivät kykene kantamaan taakkaansa kitisemättä. Paholainen on aina valmis valtaamaan joka ikisen tyhjän kolon ihmisen elämässä, Jumala odottaa, että hänen luokse tullaan itse. Ihmisen tulee olla vahva pysyäkseen Jumalan tiellä. Vahvaksi kasvetaan juuri siinä varhaisessa iässä. Jos paholainen pääsee vaikuttamaan liikaa siihen varhaiseen kasvuun, niin vahvaa ei tule, ja paholainen on asiasta todella iloinen, kun saa taas uuden sätkynuken omiin esityksiinsä.



Miksi niiden heikkojen miesten kanssa teette lapsia?

Sinuna ap, ottaisin eron ja kasvattaisin lapsia niin vahvoiksi, että he uskaltavat isoina olla hyviä. Olen aivan tosissani.