Sujumaton arki adhd-lapsen kanssa. =( Muita?

Neuropsykiatrista valmennusta

Tunnen tuskasi, etenkin tuon impulssihomman suhteen. Oma adhd-eskarini otti tänään luistelutunnin jälkeen herneet nenään ja juoksi kuin hirvi pakoon eskariopettajia autotietä pitkin... Voin sanoa että tässä oli kyllä tämänastisen äitiyteni surkein kokemus vaikka en edes ollut paikalla. Pitkästä aikaa ihan rintaa puristi itku kun kuuntelin eskariopettajan kertovan tilanteesta, etenkin kun ensi viikolla alkaa koulukypsyystestaus.

Lapselta sain kyllä ihan "järkevän" syyn käytökselle, mutta eihän se oikeuta tommoiseen!

Saattavat auttaa ipanaa keskittymään pidemmäksi aikaa yhteen asiaan

minkä ikäinen, onko teillä vertaistukea, lääkitystä?

Eihän se mitään auta, mutta olen huolissani lapsesta ja silloin suhtaudun tunnepitoisemmin hänen käytökseensä. Lisäksi joka päivä tulee päiväkodista palautetta, jossa käy ilmi poikkeava käytös ja vastaava, se pistää häpeämään ja vihaksi. Kun kuulin että lapsi oli tukistanut toista lasta ilman mitään syytä, teki mieli vajota maan alle..!



Joskus meilläkin kuulee näitä "järkeviä" syitä. Aika usein kuitenkaan ei, lapsi ei osaa sanoa yhtään mitään syytä käytökselleen. Enpä usko että edes välittää. Tuntuu välittävän lähinnä peleistä, telkkarista ja ruoasta...niistä sitten jauhaakin loputtomasti ja kaupassa on joskus syönyt irtokarkkiakin, kun on karannut yhtäkkiä kädestäni.



Lääkitystä ei ole, lapsen ikään vedotaan.



t. Aloittaja

Muisti- ja palapelejä. Tai muita lautapelejä

Mieänkin lapset oppivat impulssikontrollia aikanaan, kunhan jaksetaan opettaa. Hitaammin kuin muut, mutta ennen pitkää kuitenkin.



Tarrajärjestelmän pitää olla välittömämpi - koko viikko on usein päiväkoti-ikäiselle liikaa, jotn palkinto on saatava siitä kun selviää päpivän eri osista. Ja tehkää niin, että päiväkodin hoitajat antavat ne tarrat esim johonkin vihkoon tai korttiin. Jakakaa päivä eri psiin, joista kustakin saa tarran päiväkodissa ja kotona sit palkkioksi jonkun halaialuhetken tai sadun tai jotain jos on tarpeksi monta tarraa. Ja muistakaan, että yksi virhe pitää sallia jokanpivä, koska muuten šn ensimmäisen vorheen jälkeen jättää yrittämättä.



Btw. Lapsi ei oikeastaan välttämättä huijaa sanoessaan, että pivä on mennyt hyvin, vaikka hoitajat olisivatkin toistaieltä. Hänen näkökulmastaan se ehkä onkin mennyt hyvin. Usein nämä ei edes tiedä, mitä se "hyvin" tai "huonosti" tarkoittaa. Hän on vain hämmennyksissään...

Veikkaan, ettei vaan yhdistä tapahtumia toisiinsa niin että syy-seuraussuhteita syntyisi. Eli elää hetkessä, unohtaa asiat nopeasti... peleissä on ihan taitava, palapeleissä ikätasoaan taitavampi silloin kun jaksaa keskittyä. Muistipeleistä tykkää. Viime aikoina on kieltäytynyt kuitenkin pelaamasta muiden kanssa mitään, kotonakaan ei halua pelailla kuin joskus itsekseen.



t. Aloittaja

Lapsi tarvitsee myös onnistumisen kokemuksia, joten palkinto annettava niin lyhyestä ajanjaksosta että hänen on mahdollista onnistua siinä.

Mistä pyytää kun sekin mitä on saatu on nyt otettu pois?

Hel­mi­kuus­sa hä­nel­le ker­rot­tiin, et­tä osas­to lo­pe­te­taan maa­lis­kuun lo­pus­sa. Tyt­tö lo­pet­ti kou­lun­käyn­nin ja al­koi voi­da huo­nos­ti. Ko­tiu­tus­haa­veis­ta luo­vut­tiin. Kos­ka mi­tään vas­taa­vaa kun­tou­tus­osas­toa ei ole, ty­töl­le lu­vat­tiin paik­ka nuo­ri­so­psy­kiat­ri­sel­ta tut­ki­mus- ja hoi­to-osas­tol­ta. Ku­kaan ei ole osan­nut ker­toa, on­ko osas­tol­la au­tis­min kir­jon tun­te­vaa hen­ki­lö­kun­taa...

Minun poika aloitti lääkityksen hieman alle 6 vuotiaana.
Se pelasti meidän perheen!
Vaatimalla vaadin lääkityksen ja vetosin siihen että jotain voi sattua lapselle kun ei yhtään hillitse itseään. Ja muukin perhe kärsii.
Nyt täyttää 8 vuotta eikä tahdo itsekkään olla ilman lääkettä.

minkä ikäinen lapsi?

videopelit ei todellakaan ole pelastus, muutakuin hetkeksi, lapsi ei tarvitse sitä. ennemmin lukeminen (äiti lukee mm.)

palapelit yms. palkitseminen ja kun tekee oikein niin sen kehuminen.

ulkoilua ja liikuntaa.

minkä ikäinen lapsi?

videopelit ei todellakaan ole pelastus, muutakuin hetkeksi, lapsi ei tarvitse sitä. ennemmin lukeminen (äiti lukee mm.)

palapelit yms. palkitseminen ja kun tekee oikein niin sen kehuminen.

ulkoilua ja liikuntaa.

Tietysti niiden pitää sillloin olla oikeanlaisia videopelejä, mutta ne siis parantavat keskittymistä ja tarkkaavaisuutta ja ognelmanratkaisukykyä ihan tutkitusti.

Lapsi tulee saamaan paljon kieltoja elämänsä aikana, joten kiellot positiiviseksi: älä juokse = kävele rauhallisesti. Älä huuda = puhu rauhallisesti.



Positiivinen palaute aina kun tarpeen: kiva kun laitoit lelut takaisin paikalleen.



Iltoihin aina samat rutiinit ja niistä ei poiketa kun aivan pakon edessä



Meillä rauhoittuu iltaisin hyvin rauhallisesta hieronnasta/sivelystä.



Adhd-liiton sivuja kannattaa lukea, liittyä johonkin paikallisyhdistykseen josta saa vertaistukea.



Vaatii työtä paljon enemmän kun esikoinen, mutta palkitsee kun jossain onnistuu.

sinä et ole syypää niihin. Meilläkin oli jatkuva tulva negatiivista palautetta kun ylivilkas poika pisti päiväkodissa tuulemaan.Kerran kyllästyin ja ja sanoin, että haluan kuulla huomenna myös mitä lapsi on tehnyt hyvin tai oikein. Se jotenkin käänsi tarhantätienkin ajattelua ja he lakkasivat zoomaamasta pelkkiävikoja ja keskittyivät enemmän vahvuuksiin. Onneksi pian saatiin siirto erityisryhmään ja siellä negatiivinen kierre katkesi lopullisesti.



Lapsi vaan ei pysty vielä hallitsemaan itseään niinkuin muut, se vie aikaa ja vaatii valtavasti uskoa ja sinnikkyyttä että jaksaa kannustaa, rangaista ja palkita johdonmukaisesti ja uskoa, että siitä on jotain hyötyä.



Nyt kun katselen omaa jo 15 v nuorta, tuntuu etten ole ihan täysin epäonnistunut, vaikka vaikeuksia on yhä.