Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
MIllaista elämää ovat eläneet äidit, joille kotona oleminen on niiiin raskasta?
16.01.2013 |
Joo riippuu tietenkin lapsestakin, mutta näin hoitoalalla työskennelleenä kotiäitiys tuntuu lomalta. On VAIN 2 huollettavaa eikä koko osastollista.
Kommentit (30)
joka valittaa kotona olemisen vaikeutta, ikuista väsymystään, ja ainaista elämän hankaluutta.
Hän on ns kultalusikka suussa syntynyt varakkaan perheen piloille hemmoteltu pentu, jolle aina on iskä maksanut kaiken.
Hän on opiskellut humanistisessa tiedekunnassa ja ilmeisesti nyt kolmen kuýmpin jälkeen jopa valmistunut sieltä.
Hänellä nyt kaksi lasta, ja hänellä käy siivooja sekä lastenhoitaja viitenä päivänä viikossa.
Kauhulla odotan mie´ten raskaaksi hänen elämänsä käy sitten kun lapset ovat siinä iässä että täytyy alkaa kuskaamaan harastuksiin.
Luulen että hankkii lapsia vain siksi että saisi loisia kotona ja rahaa. On nyt vain huomannut että niitä kersoja pitäsi myös jaksaa hoitaa.
Hänen kotinsa on aollua ihan aina kamalassa läävä kunnossa. Ei jaksanut siivoilla edes silloin kun asui yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsen kanssa kotona muuten raskasta ollut kuin henkisesti. Olen korkeasti koulutettu ja yliopistolla tutkijana, joten olen tottunut käyttämään aivojani. Kotiäitinä olo oli kauniisti sanottuna "sitä samaa" joka päivä.
Tosin kotiäitinä ollessa suoritin jatko-opintojen tentit + muut opinnot. Väikkäri ei edistynyt ennen kuin lapset menivät hoitoon.
Voi kun ne aivot olisikin voinut ripustaa naulakkoon kotiäitinä olon ajaksi!
Minun tutkimustyöni ainakin vaatii niin suurten kokonaisuuksien hallintaa ja pohdintaa, ettei sitä vain pysty tekemään viiden minuutin pätkissä. Ajattelu ja kirjoittaminen vaatii keskittymistä.
Ihan pienten kanssa päivät täyttyvät rutiineista. Nyt, kun lapset ovat jo isompia (6 ja 7), heidän kanssaan voi käydä myös kunnollisia keskusteluja. Mutta ei sekään työtä korvaa!
Ei lapsen kanssa kotona muuten raskasta ollut kuin henkisesti. Olen korkeasti koulutettu ja yliopistolla tutkijana, joten olen tottunut käyttämään aivojani. Kotiäitinä olo oli kauniisti sanottuna "sitä samaa" joka päivä.
Mikä ihme niitä aivoja estää käyttämästä siellä kotona? Suljetko aivosi aina yliopistolta lähtiessäsi? Tosin muutamankin tutkijan tuntevana se tieto ei minua juuri yllätä...
Pahoitteluni jos jotakuta loukkaa, mutta ei lapsen/vauvan kanssa leikkiminen, ruuan tekeminen, viihdyttäminen ja siivoaminen aivokapasiteettia paljon verota. Ja iltaisin on yöheräilystä sen verran puhki, että pitää mennä itsekin ajoissa nukkumaan.
T: Se tutkija
Voi kun ne aivot olisikin voinut ripustaa naulakkoon kotiäitinä olon ajaksi!
Minun tutkimustyöni ainakin vaatii niin suurten kokonaisuuksien hallintaa ja pohdintaa, ettei sitä vain pysty tekemään viiden minuutin pätkissä. Ajattelu ja kirjoittaminen vaatii keskittymistä.
Ihan pienten kanssa päivät täyttyvät rutiineista. Nyt, kun lapset ovat jo isompia (6 ja 7), heidän kanssaan voi käydä myös kunnollisia keskusteluja. Mutta ei sekään työtä korvaa!
Ei lapsen kanssa kotona muuten raskasta ollut kuin henkisesti. Olen korkeasti koulutettu ja yliopistolla tutkijana, joten olen tottunut käyttämään aivojani. Kotiäitinä olo oli kauniisti sanottuna "sitä samaa" joka päivä.
Mikä ihme niitä aivoja estää käyttämästä siellä kotona? Suljetko aivosi aina yliopistolta lähtiessäsi? Tosin muutamankin tutkijan tuntevana se tieto ei minua juuri yllätä...
Pahoitteluni jos jotakuta loukkaa, mutta ei lapsen/vauvan kanssa leikkiminen, ruuan tekeminen, viihdyttäminen ja siivoaminen aivokapasiteettia paljon verota. Ja iltaisin on yöheräilystä sen verran puhki, että pitää mennä itsekin ajoissa nukkumaan.
T: Se tutkija
Sama mulla. Eli jos aikaa on alle kaksi tuntia, niin en jaksa nähdä vaivaa paneutua työhön. Tällä hetkellä työ on sellaista, että siihen todellakin pitää voida keskittyä ja uppoutua, ja se ei tapahdu ihan hetkessä. Ja mun lapseni oli vauvana maitoallerginen, ja allergia todettiin vasta 4-5kk iässä. Siihen asti vain toitotettiin koliikkia. Eli ei todellakaan ollut mahdollisuutta esim. hänen päikkäreillään tehdä väitöskirjatutkimusta!
Siis hänellä on ihan hirveät lapset. Pitää kovasti kuria ja antaa rakkautta, ulkoilevat joka päivä, ja ruokana kotiruokaa jne. Malliäiti.
Mutta ne lapset... Huutavat, itkevät ja tappelevat kokoajan. Nukkuvat huonosto yöt, ovat kiivaita temperamentiltaan, kärsimättömiä.
Säälin ystävääni. Oli jopa vienyt lapset yksityiselle erityislastenlääkärille, koska lapset niin vaativia.
Lääkäri oli sanonut, että lapset ovat terveitä, testien mukaan ei mitään ADHD:ta, vaan kyseessä on ns. vaativa ja herkkä temperamenttityyppi. Tällainen lapsi herkästi herää esim. meluun, ei mukaudu helposti, ei rytmiydy helposti, on kiivas ja kiihtyy helpsti hyvässä ja pahassa jne. Sanoi, että ns. vaativan temperamentin omaava lapsi rauhoittuu ennen kouluikää ns normaalitasolle, jolloin hoito helpottuu. Neuvolassa sanoivat samaa.
Huh Huh. Ja siis olen itse nähnyt ja todistanut, että ystäväni pitää oikeasti kovaa kuria lapsilleen, ja hänen on pakko ulkoilla niiden kakaroidensa kanssa, koska muuten ne hyppivät seinille jos eivät pääse ulos.
Ei mee nallekarkit tasan. Itselläni on helppo ja mukautuva lapsi, jolle ei tarvitse edes mitään kuria pitää! Nukkuukin missä vaan, ja rytmiytyy helposti, syö hyvin, on terve. Minun ei tarvitse juurikaan nähdä vaivaa taaperoni kanssa, on lähes aina hyväntuulinen ja reipas.
Tiedätkö, moni täällä palstalla olisi vain kysynyt, miten ihmeessä ystävä on saanutkin kasvatettua lapsensa niin kieroon ja kehunut omia kasvatustaitojaan, kun omasta lapsesta on tullut niin kiltti ja kuuliainen :) Sinulla on perspektiiviä nähdä asiaa vähän muultakin kantilta :)
Itselläkin siis todella helpot lapset enkä ota kunniaa kasvatustaidoistani. Eivät välitä rytmeistä (tai toki välittävät, mutta maailma ei kaadu, vaikka kaikki ei välttämättä aina tapahdu juuri tietyn kaavan mukaan), nukkuvat helposti (en edes tiedä mitä on nukuttaminen) ja ovat sopeutuvaisia. Välillä vaan ihmetyttää, kun jotkut miettivät, mitä ovat tehneet väärin, kun omat lapset saa raivokohtauksia, vaikka oikeasti eivät ole tehneet mitään väärin - kyse on vaan lapsen temperamentista.
Vähän ot, mutta viestistäsi tuli kiva mieli, kiitos siitä.
Ja ap:lle, en osaa sanoa mitään tiettyä ihmisttyyppiä, jolle kotona olo on raskasta. Itselleni ei ole, mutta viihdyn muutenkin kotona ja mulla on helpot lapset. Työni pankissa on sen verran kiireistä, että nautin suuresti tästä nykyisestä kiireettömyydestä :) Ei ole rankkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19, ei ole, vaan hoitajien työnteosta.
Tuotahan se on, julkisin varoin tuettua puuhailua.
Mutta huomasin nopeasti, että mökkihöperöidyn nopeasti kotona. Tarvitsen säännöllisiä aikuiskontakteja ja haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen, joka ei koskaan missään tilanteessa hakeutuisi hoitoalalle? Tai muullekaan alalle missä rutiinien pyörittäminen on se juttu.
Oma lapsi osoittautui myöhemmin kehitysviiveiseksi, joten enää en ihmettele että en edes harkinnut jäädä kotiin sen kitisijän kanssa. Eli riippuu paitsi vanhemmasta, myös lapsesta.
veromarkoillaan... Eli en jaksa sitten vielä kuunnella siihen päälle tuota ruikutusta.
Minä maksan sinun palkkasi. Enkä jaksa kuunnella sinun ruikutustasi.
Alue: Aihe vapaa
elämää, nuoren ihmisen vapautta joka yhtäkkiä riistettiin pois. Mikä siinä on pahaa, että ei ole mennyt luterilaiseen "otsasi hiessä" -työeetokseen mukaan jo nuorena? Vanhanakin ehtii.