Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

6v poika on aivan kamala. Tekis mieli antaa vaan olla!!

Vierailija
15.01.2013 |

Saa siis raivarit lähes päivittäin ihan mistä tahansa, aina kun tullaan kotiin. Huutaa ja mekkaloi, haukkuu mua ihan miten haluaa, sitten kun komentaa, huutaa vastaukseksi joo joo ja sama jatkuu.

päiväkodissakin on vaikeaa, kiusaa toista poikaa (puhuu todella rumasti ja jättää leikeistä pois,pk:n kanssa asiasta puhuttu. tosin tämä on molemminpuolista mutta kuitenkin) puhe ei auta tuohonkaan asiaan yhtään. kommentoi vaan että kiusaampas, haukunpas, se on kivaa. Ei omista näköjään myötätuntoa.



Isälleen ei oo yhtä paha, mutta tekeekin tätä yleensä silloin kun isä ei ole kotona. (isä on idoli ja maailman paras henkilö pojalleni)



todella turhauttavaa tämä loputon taistelu aivan kaikesta. On epäonnistunut olo, ja tuo että poikani on päiväkotikiusaaja oikein kruunaa kaiken :(

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
15.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos annat lapsesi haukkua sinua ja toimia oman päänsä mukaan nyt kun hän on vielä pikkulapsi, edessäsi on todelliset ongelmat kun hän on teini. Jos kerran isä on pojan sankari, niin keskustelkaa kolmistaan tästä asiasta, sinä,lapsen isä ja lapsi. Ja huom! vanhempien on tässä tilanteessa syytä vetää yhtä köyttä! Kuunnelkaa poikaa herkällä korvalla, mutta tehkää myös selväksi säännöt joiden mukaan on toimittava sekä myös rangaistukset joita seuraa jos ei noudata sääntöjä. Ja niistä pidetään sitten tiukasti kiinni!!! Jos kerrankin lipsut, niin menetät uskottavuutesi lapsesi silmissä, ja hän kävelee ylitsesi taas aivan niinkuin haluaa.



Vierailija
2/2 |
15.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ongelmana taas se että tuttavaperheemme 6 v. poika herkeämättä kiusaa omaamme joka kerta kun tapaamme. Muutoinkin käytös kuulostaa samankaltaiselta kuin kuvailit (on kuulemma päiväkodissa lyönyt jotain toista lasta yms. eli käyttäytyy huonosti muitakin kohtaan). Tilanne alkaa olla jo melko kiusallinen, koska me aikuiset olemme kavereita jo vuosien takaa ja aikaa yhdessä koko porukalla olisi kivaa viettää nyt kun taas lähempänä toisia asumme. Olisi kiva kun lapset viihtyisivät keskenään kun me aikuiset vaihdamme kuulumisia. Pojan vanhemmat eivät paljoakaan kiellä lastaan eikä sääntöjä tunnu olevan, joten minun "ikäväksi velvollisuudeksi" jää lasten komentaminen ja jatkuva sivusilmällä vahtiminen, vaikka mielestäni heidän kuuluisi jämäkämmin puuttua kiusantekoon. Olen siitä heille jo yrittänyt sanoakin, mutta eivät jostain syystä halua/osaa puuttua tilanteisiin. Harmittaa kun muuten ovat siis mukavia ihmisiä, mutta lastenkasvatusasioissa olemme näköjään ihan erilinjoilla. Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Miten huomauttaisitte heille heidän kasvatustyylistään niin että välit kuitenkin säilyisivät hyvänä? Järjestäisitte seuraavat tapaamiset ilman lapsia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla