Onko 60-lukulainen jo normaali mummona tai pappana?

ihan normaalia. 60-luvulla syntyneet ovat n. 43-53-vuotiaita. Ihan hyvin voivat ikänsä puolesta olla isovanhempia.

vai ajatteletko, että 60-lukulaiset on vaikka pedofiilipappoja?



60-luvulla syntyneistä suurin osa ei ole täyttänyt edes 50 vuotta, joten aika nuoria isovanhemmiksi ovat. Kaikki tuntemani tuonikäiset isävanhemmat on matalapalkka-aloilta, jotenkin osaamattomia oman elämänsä kanssa. Ja lapsilla sama linja jatkuu.

omat lapset alakoululaisia. Eikä kenelläkään 60-luvulla syntyneistä ystävistäni ole vielä lapsenlapsia. Joillakin jo vähän yli parikymppisiä lapsia, mutta ovat opiskelijoita, eli ei kovin odotettavaa, että vielä hankkisivat lapsia.



Eli vastaus kysymykeen on, että harvinaista lienee isovanhemmuus alle 50 vuotiaana.

Voisin siis olla mummo ihan hyvin.

omat lapset alakoululaisia. Eikä kenelläkään 60-luvulla syntyneistä ystävistäni ole vielä lapsenlapsia. Joillakin jo vähän yli parikymppisiä lapsia, mutta ovat opiskelijoita, eli ei kovin odotettavaa, että vielä hankkisivat lapsia.

Eli vastaus kysymykeen on, että harvinaista lienee isovanhemmuus alle 50 vuotiaana.

Meille syntyy lapsenlapsi kohtapulin ja olen syntynyt -63, mieheni on minua nuorempi. En tunne olevani liian nuori mummoksi.

Siis ovatko sitä ennen syntyneet mummot ja papat epänormaaleja???

t. 50-lukulainen

vielä haluaisi olla mummo, eikä se muutaman vuoteen ole kyllä mahdollistakaan. Esikoinen (poika) täytti just 14v ja kuopus täytti 6v.

Mutta kyllähän moni ikäiseni on jo mummo tai pappa.

:)

joten hän on jo yli viisikymppinen. Iän puolesta hän voisi olla isoisä. Ensimmäisen lapsen syntyessä hän oli melkein 29-vuotias ja tuo esikoinenkin on 23 vuotta.

Että ovatko 60-luvulla syntyneet jo yleisesti isovanhempia?

Vai että ovatko 60-luvulla syntyneet parempia ja kelvollisempia isovanhempina kuin jotkut muut ikäluokat? Oletan, että tarkoitat tätä viimeksi mainittua, sen verran usein täällä on haukuttu ns. suurten ikäluokkien isovanhemmuutta.



Olen itse syntynyt vuonna 1967, ja lapseni ovat vasta alakoulussa, joten en osaa itsestäni sanoa, mutta en oikein usko tuohon, että isovanhemmuus olisi jotenkin kiinni syntymäajankohdasta. Itsekkyys on enemmänkin perhekohtainen kulttuurikysymys kuin aikakauskysymys. Eli kotoa opitaan se, missä määrin muilta pyydetään ja muille annetaan apua ja missä määrin suvun kesken pidetään yhteyttä.



Näin uskon.

Ja ihan normaaliksi tunnen oloni vieläkin 50-vuotiaana.

60-luvun alussa syntyneitä, jotka ovat jo isovanhempia.



Nuoremmissa se on aika lailla harvinaisuus.

nuorin lapsi 9 v ja vanhimmat 19 v. toivottavasti musta ei tule mummoa vielä pitkään aikaan.

Omat vanhempani ovat 40-luvulla syntyneitä eli nyt noin 63v. Saivat minut nuorena eli jotain 25v iässä (pidän siis itse tuota ikää nuorena) mutta minä itse olin pitkästi yli 39 kun tein esikoisen. Kuopus nyt 1v, ja olisi hassua jos sillä olisi 20v nuoremmat isovanhemmat.



Omat vanhempani ovat ns itsekästä suurta ikäluokkaa eli hoidattivat omat lapsensa lähes kokonaan mummoloissa (mummot hoiti meitä 4-5krt viikossa) mutta heitä itseän ei kiinnosta lapsenapset tippaakaan. Eivät ole ikinä hoitaneet edes minuuttia, käyvät kerta viiteen vuoteen, eivät oita, eivät välitä lapsenlapsistaan yhtään.

Ottaisin siis siinä mielessä mieluummin 60lukulaset isovanhemat että tuo ikäluokka ei oe niin pirun itsekästä enää. Ja joojoo. On niitäkin jotka osallistuu ja hoitaa mtta tiedän itseni lisäksi tosi monen muun perheen jossa 40-50luvun isovanhempia ei voiso vähempää kiinnostaa lapsenlapset.

Täällä tuntuvat kaikki olevan sitä mieltä, että "60-lukulainen" on syntynyt 1960-luvulla. Olen tottunut siihen, että 60-lukulainen on elänyt nuorena aikuisena ja imenyt itseensä arvoja 1960-luvulla.