Herkkyys. Lahja vai kirous?

onhan herkkänä välillä aika raskasta elää, koska monesti "herkkyyskohtaus" yllättää. En aina osaa ennalta arvioida milloin alkaa hillittömästi itkettämään, tai mikä asia/tapahtuma jää mieleen pyörimään enkä pääse siitä eroon. Olen hyvinkin herkkävastoinen ja tarkkailen ihmisten reaktioita ja tunnetiloja liiankin kanssa. Onhan tässä jotain hyvääkin, mutta aika raskas taakka.

herkkä (mutta onneksi en niin herkkä kuin ennen), mutta osaan kuitenkin näyttää tunteeni tilanteelle sopivalla tavalla (herkkyyttä sekin).



Tässä maailmassa pitää olla vaan sosiaalista älykkyyttä, että pystyy käyttämään herkkyyttä hyödykseen, jos haluaa.



En usko kuitenkaan, että olen kovin yliherkkä. En halua luonteenpiirteestäni eroon, mutta kun olin ennen herkimpi (siis ehkä yliherkkäkin)..En tietentahtoen ole yrittänyt päästä siitä eroon (yrittäisin ehkä jos objektiivisesti olisin itseäni katsonut), olen muuten vaan karaistunut.



Herkkyyttäkin on niin monenlaista. (Kyllä sen kanssa oppii elämään)

onhan herkkänä välillä aika raskasta elää, koska monesti "herkkyyskohtaus" yllättää. En aina osaa ennalta arvioida milloin alkaa hillittömästi itkettämään, tai mikä asia/tapahtuma jää mieleen pyörimään enkä pääse siitä eroon.

kuten tuolla toisessa ketjussa ap oli korottanut ääntä kaverin lapselle ja lapsi oli alkanut itkemään säikähdyksestä.

Ap teilasi tämän penikan ja kaikki muutkin oli sitä mieltä, että turhaan pentu parkui ja noin herkkä ei tule pärjäämään-

Eli herkkyys on lapselle pahasta. Karsikaa herkkyys äkkiä lapsista pois ja kasvattakaa niistä kovanaamoja.



Kun niille tullaan huutamaan, ne sanookin parin vuoden päästä, että vedä ämmä vittu päähän.