Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaisitko alkaa yrittämään lasta miehen kanssa, joka on masentunut? Sitä ei
13.01.2013 |
hänestä päälle päin huomaa, on sellainen rauhallinen ja tasainen, mutta nykyään välillä on päiviä jolloin ei yksinkertaisesti tahdo päästä sängystä ylös. Ollaan seurusteltu muutama vuosi, ja suhde on paras elämässäni. Mulla edellisestä suhteesta kouluikäinen lapsi, miehellä ei lapsia ja alusta asti ollaan yhteisestä puhuttu. Mies ois valmis alkamaan yrityksen, mutta mua on nyt alkanut vähän pelottaa. Miehen masennus alkoi kun jäi työttömäksi, työllistymistilanne tulevaisuudessa ei kuitenkaan huonolta näytä.
Kommentit (13)
Ainakin jos haluat ongelmia elämääsi.
Huh, huh. Teillä molemmilla elämänhallinta hukassa ja pahasti. Sinulla jo lapsi ja mies eristäytyy ja kuvittelet että työtön, masentunut mies elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on nyt masentunut, niin hirvittävä koliikkinen vauva-arki ja itkeskelevä babybluesvaimo saa miehen itsemurhaan. Oikeesti!
siltä että mies saisi itsensä järjestykseen omin konstein jos saisi vain töitä. Eihän teillä mitenkään paha tilanne tunnu olevan. Ehkä itse pitäisin parhaana hommata ne työt ensin että on muut asiat valmiiksi ojennuksessa ja sitten vasta lapsi.
Itselleni lapsen tekeminen työttömän kanssa tuntuisi suuremmalta riskiltä kuin masentuneen kanssa. Ei vain taloudellisesti, vaan siksi että työ oikeasti tuntuu olevan miehille tosi tärkeä elämää koossapitävä voima.
Pikkulapsi ei tuskin parantaa miestäsi masennuksesta, eikä ainakaan ansaitse lähtökohtaisesti mt-ongelmaista isäkseen. Vaikka oma vauva on ihana, on se myös tosi kuluttava. Kai muistat tämän ensimmäisen lapsesi kohdalta, vai joko aika on kullannut muistot?
Omakin mielenterveys oli pahimpana valvo(tta)mis- ja itkuaikana koetuksella, vaikka tervepäisenä itseäni pidänkin.
Pikkulapsi ei tuskin parantaa miestäsi masennuksesta, eikä ainakaan ansaitse lähtökohtaisesti mt-ongelmaista isäkseen. Vaikka oma vauva on ihana, on se myös tosi kuluttava. Kai muistat tämän ensimmäisen lapsesi kohdalta, vai joko aika on kullannut muistot? Omakin mielenterveys oli pahimpana valvo(tta)mis- ja itkuaikana koetuksella, vaikka tervepäisenä itseäni pidänkin.
valvottanu joten en oikeesti tiedä raskaasta vauva-arjesta mitään. Mun ongelmat silloin oli muualla kuin vauvan kans jaksamisessa; lapsen isä kuoli tapaturmaisesti kun olin raskaana joten oon ollu totaali-yh alusta asti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan lapselleni terveen isän.
Jos myöhemmin sairastuu, sillehän ei mitään voi, mutta sairauden keskelle en alkaisi lasta tehdä. Vauva tuottaa stressiä terveillekin ihmisille.
Olen tehnyt kaksi lasta masentuneen miehen kanssa ja olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Yritystä ei kuitenkaan ole aloitettu silloin kuin masennus on ollut huonossa vaiheessa.
Miehen masennus paheni esikoisen vauva-aikana, jolloin olin käytännössä yksinhuoltaja + hoivasin sängynpohjalla olevaa miestäni.
Tällä hetkellä menee paremmin kuin koskaan. Masennuslääkkeitä mies kuitenkin syö. Lapset ovat jo koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ehkä uskaltaisin, jos ja kun teillä kuitenkin on mielestäsi hyvä suhde.
Itse masentuneena tiedän kuitenkin että masentunut voi olla ihan kamalaa seuraa parisuhteessa, eikä masennus mene vauvalla ohi. Jos kuitenkin tiedät jo millaista masentuneen miehesi kanssa eläminen on ja uskot että jaksat niinäkin päivinä kun hän on pelkkää painolastia ja esim. hokee vihaavansa elämää ja haluavansa kuolla, niin kyllä se varmaan siitä.
Jos olet valmis olemaan yh ehkä lopun ikää = mies ei sairautensa vuoksi kykene vanhemmuuteen, siinä tapauksessa hanki lapsi(a) ko. miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva puolivuotias, äiti sairaalassa. Sitä ennen se puoli vuotta räpelletty joten kuten naapurien ja sossun avulla. Tulevasta ei kukaan tiedä, kun ei se isäkään voi aina jäädä töistä pois.
Lapsella on oikeus terveisiin vanhempiin!
ja on paljon päiviä jolloin se on hyvinkin puuhakas, iloinen ja positiivinen, siis se mies johon tutustuin aikoinaan. Mut sit on näitä päiviä kuten tänään.. Että makaa vaan makkarissa ja "sulkeutuu" muulta maailmalta kokonaan = minulta ja lapseltani. Mun muksu ihmettelee silloin, miten kukaan voi nukkua koko päivän ja mä sanon vaan et sitä vaan väsyttää syystä X (keksin tekosyitä :(..
Ei ole väkivaltainen, ei ole "vaivaksi", ei ikinä käytä alkoholia.
Mutta silti erilainen. Terapiassa käy mut lääkkeitä ei ole halukas aloittamaan suosituksista huolimatta, ja itse on sitä mieltä että ois kyllä ihan työkykyinen kunhan ois motivaatiota = töitä taas saisi (työ ollu aina tosi iso osa identiteettiä ja elämää hänelle).
Ikää meillä sen verran jo, ettei loputtomiin voi lapsentekoa lykätäkään :( Vaikea tilanne. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvää päivää.
Kuka äiti edes miettii tuollaista? Sinun velvollisuutesi on nyt siinä lapsessa, jolta on jo kertaalleen koti mennyt.
Ei tod. alkaa vääntää uutta mukulaa mt-ongelmaisen kanssa.
Makaamalla siellä makkarissa?
Mitäs jos nyt ensin katsoisit, että se pääsee jotenkin elämään kiinni ja sitten vasta tehtailisit niitä pentuja.