Onko teistä oikein, että kiusaamisen uhri määrittelee kiusaamisen?

Vaikka kyseessä olisi väärinymmärrys, pitäisi tilanne käsitellä lävitse. Miksi toinen koki tulleensa kiusatuksi ja oliko toisen osapuolen tarkoitus kiusata? Jos ei, niin miten sen sitten voisi ratkaista?



Kuka sen sitten määrittelee, mikä on kiusaamista? Jos kantasuomalainen menee huutelemaan vastaantulevalle maahanmuuttajalle, että terve neekeri? Se ei ole kiusaamista, koska se on se ihan normaali sana, jolla kantasuomalainen puhuu tummaihoisista siinä missä vaaleahiuksisista blondeina?



Ja ennen kaikkea kiusattua ei saa vähätellä! Esim. jos tyttö kokee tulleensa pojan kiusaamaksi, tytölle ei vähätellen sanota "rakkaudesta se hevonenkin potkii!"

IHminen toimii omista kokemuksistaan käsin. Ja niitä kiusaamiskokemuksia tulisi kuunnella. jos kiusaamisesta ei ole kyse, vaan esim, eri mieltä olemisesta, niin sitten sitä "uhria" voi opettaa tästä asiasta. Mut ihminen todella määrittelee itse kokemuksensa, ja niiden tosissaan kuuleminen on tärkeää. Eikai kiusaaja voi määritellä sitä mitä toinen tuntee?