Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avoista oloa alkuvuosi ja äsken räjähti.
10.01.2013 |
Mies kävi päälle. Uhkasi vedellä turpaan ensin mutta tyytyi onneksi läpsimään päähän ja sitten piteli "vain" seinää vasten.
Mulla lapsi sylissä ja toinen sängyssään itkemässä.
:/
Menee turraksi tällaisesta. Epäuskoa ja toivottomuutta, halua lähteä litomaan mutta kovempi tahto jäädä omaan kotiin. Lähteköön se toinen.
Jos on takana yhdessäolon kamppailua jo vuosia, ongelmia ja niiden ratkaisuja jo paljon, ei uskoisi että sitä on tietyllä tapaa -jälleen- tässä. Lievää alkoholismia, riitoja, erillään asumista. Sitten terapiaa, uusi koti, toinen lapsi. Riitoja taas ja taas normaalia hyvää arkea.
Ja raivon partaalle saa avun tarjoaminen tilanteessa jossa itse toivoisin apua saavani, lapsen unille laittamisessa...
Jopa helpottaa saada tänne tämä kirjoittaa mutta turta olen edelleen. Enkä haluaisi kenellekään tuolla ulkomaailmassa edes tätä kertoa. Että minä en haluaisi parisuhdetta jättää, toisaalta pelkään hirveästi lasteni ja itseni turvallisuuden puolesta. Mutta onko vaihtoehtoja? Saisinpa tänään unta...
Kommentit (35)
Mieti lapsiasi!!! Arvaa pelottaako heitä ja mitä seuraavalla kerralla jos miehen hermo pettää pahemmin?? Heti pois sieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että olet turta, ja uskon myös, että kun olet tuollaista jo monta kertaa kokenut, et enää oikein tiedä, mikä on normaalia, mikä on kamalaa, minkä vuoksi pitäisi lähteä ja minkä vuoksi jäädä.
Et pysty enää katsomaan tilannetta objektiivisesti.
Mene turvakotiin, lasten vuoksi! Lapsille on kamalaa nähdä tuollaista, he traumatisoituvat ja se voi ahdistaa heitä pitkälle aikuisikään saakka.
Kaikkea hyvää!
Ryhdy hetimiten valmistelemaan eroa. Jos uskallat jäädä yöksi kotiin niin ok, mutta huomisesta asia vireille.
Kun mua ei lyöty tajuttomaksi, lapset nukkuu, mies on pois kotoa. Musta tuntuu tämä koko juttu liian mitättömältä ilmoittaa minnekään. Mikä on ihan hölmöä.
Yritän saada tässä juurikin tätä perspektiiviä, mikä on normaalia. Järki sanoo että jos mun yksikään ystävä ilmoittaisi miehensä käyttäytyvän noin, patistaisin jo pistämään eron vireille. Kun kyseessä olen minä itse, järki pakenee ja mä en tunnista enää itseäni ja mitä tehdä.
Tuen takia siis taisin kirjoittaa ensisijaisesti.
turvakotiin tai kriisipäivystykseen nyt heti. Kertovat kyllä,onko tuo normaalia. EI OLE!!!!!!!!!!!!!!!!!
Lapsesi ansaitsevat paremman kasvurauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täältä sitä nyt tulee, soita turvakotiin tai kriisipuhelimeen, mitä täällä nyt ehdotettiinkaan (pikainen googlaus varmaan auttaa löytämään numeroita?)
Et todellakaan soita liian vähästä.
Rohkeutta!
Pelonsekaista lapsuutta epävarmuudessa. Huonoja esikuvia. Huonoja malleja parisuhteeseenkin. Opetat heidät joko alistumaan ihan mihin tahansa tai pieksämään kumppaninsa (tai jopa muitakin) jos siltä nyt sattuu tuntumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mua ei lyöty tajuttomaksi, lapset nukkuu, mies on pois kotoa. Musta tuntuu tämä koko juttu liian mitättömältä ilmoittaa minnekään. Mikä on ihan hölmöä.
Yritän saada tässä juurikin tätä perspektiiviä, mikä on normaalia. Järki sanoo että jos mun yksikään ystävä ilmoittaisi miehensä käyttäytyvän noin, patistaisin jo pistämään eron vireille. Kun kyseessä olen minä itse, järki pakenee ja mä en tunnista enää itseäni ja mitä tehdä.
Tuen takia siis taisin kirjoittaa ensisijaisesti.
Miehesi on vain polkenut sinut niin alas.
Olet lapsillesi velkaa turvallisen kodin. Niin on miehesikin, mutta hän on mitä ilmeisimmin kyvytön siihen. Siksi sinun on järjestettävä se heille yksin.
Tällä palstalla oli äskettäinkin taas ketju, jossa muutamat väkivaltaisen perheen lapset kertoivat halveksivansa äitiään, joka ei tehnyt asialle mitään.
Niin lastesi takia nyt soitat sinne turvakotiin ja hankit lapsillesi paremman elämän. Soita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun ajattelet jotain hyvää miehestäsi ja teidän yhteiselosta, niin muista, että myös Breivik lepäsi aina joskus ennen hirmutekojaan...
Vanhempi on saanut pari kertaa todistaa kun mua on tönitty ja uhkailtu. Kerran päästi sisään kun mut jätettiin ulos yöllä lukkojen taakse (raskaana viikolla 36). Kuopus on vielä niin pieni ettei oo muuta kuin raivoamista tainnut todistaa mutta silti. Onneksi puukolla uhkailun todisti aikoinaan vain mun aikuinen täti joten...
Kiitos teille, sydämeni pohjasta. Kaivan numeron esiin nyt ja soitan. Laitoin miehellekin viestin että soittaisi Lyömättömään linjaan, saisi myös perspektiiviä. On kuulema pahoillaan että provosoitui.
Tää on ihan hirveää. :/ huomista en odota tällä hetkellä ollenkaan. Ja mua säälittää eniten tuo meidän vanhempi lapsi joka tulee muistamaan lopun elämäänsä huonolla tuurilla tämän kun on jo koululainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millon käsin, millon tuolilla.
Muistan vieläkin ne kauhun hetket. Yläaste iässä sitten jo puutuin näihin välienselvittelyihin.
Isäni periaate oli että ei lyö/satuta naista, sai sitten itse pataan.
Onneksi lopulta vanhemmat erosivat, mutta ehdottomasti liian myöhään
Aneli aina anteeksi ja eikä mikään muuttunut. Erosivat vasta kun olin ensimmäisellä luokalla vaikka olin vasta tarhassa kun muistan ensimmäiset kerrat. Yöllä tärisin sängyssä ja aamulla ei uskaltanut kysyä eikä puhua. Kun joskus jonkun ääni korottui niin mietin jo voisinko karata naapuriin pakoon tai pelastaa äidin jotenkin.
Luojan kiitos erosivat, harmi että vasta niin myöhään, että tuo pelko varjostaa monia vuosia lapsuudestani mitä muistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä mies kommentoi. Aivan kamalaa tuollainen.
Muista, että jos noita lupauksia on tehnyt jo pitkään, niin ettet niihin enää usko. Väkivaltainen on aina väkivaltainen. Hermot jos menee ihmisellä helposti, niin soppa on valmis. Lähde äkkiä tuollaisesta suhteesta.
Itse en ikinä voisi edes kuvitella ajattelevani lyöväni vaimoani. Enkä löisi ketään muutakaan koskaan jos sen vaan voi jollain tapaa välttää.
Aneli aina anteeksi ja eikä mikään muuttunut. Erosivat vasta kun olin ensimmäisellä luokalla vaikka olin vasta tarhassa kun muistan ensimmäiset kerrat. Yöllä tärisin sängyssä ja aamulla ei uskaltanut kysyä eikä puhua. Kun joskus jonkun ääni korottui niin mietin jo voisinko karata naapuriin pakoon tai pelastaa äidin jotenkin.
Luojan kiitos erosivat, harmi että vasta niin myöhään, että tuo pelko varjostaa monia vuosia lapsuudestani mitä muistan.
Suurin osa perheväkivallasta jatkuu vuosikymmeniä eikä erota vaikka mummoiässä saa pelätä.
En tarkoita vähätellä mut "eros vasta ku olin ekalla"
Aneli aina anteeksi ja eikä mikään muuttunut. Erosivat vasta kun olin ensimmäisellä luokalla vaikka olin vasta tarhassa kun muistan ensimmäiset kerrat. Yöllä tärisin sängyssä ja aamulla ei uskaltanut kysyä eikä puhua. Kun joskus jonkun ääni korottui niin mietin jo voisinko karata naapuriin pakoon tai pelastaa äidin jotenkin.
Luojan kiitos erosivat, harmi että vasta niin myöhään, että tuo pelko varjostaa monia vuosia lapsuudestani mitä muistan.
Suurin osa perheväkivallasta jatkuu vuosikymmeniä eikä erota vaikka mummoiässä saa pelätä.
Ollessani ensimmäisellä luokalla isä hakkasi äidin ja sai kohtauksen josta joutui itse sairaalaan. Vasta silloin äiti sai tarpeeksi apuja ja olla erossa isästä että uskalsi lähteä.
5vuotta(kin) perheessä jossa hakataan, ryypätään ja ollaan mielenterveysongelmaisia on helvetin pitkä aika.
Aina kun ajattelet jotain hyvää miehestäsi ja teidän yhteiselosta, niin muista, että myös Breivik lepäsi aina joskus ennen hirmutekojaan...
Se ihmisrauniohan on todistetusti kokenut lapsuudessaan fyysisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja isän hylkäämisen. Sellasella taustalla ei tule kuin psykopaatteja tai itsetuhoisia alistujia.
Kyllä siinä about 5vuodessa mitä tuotakin kesti, tapahtui ihan tarpeeksi.
En tarkoita vähätellä mut "eros vasta ku olin ekalla"
Aneli aina anteeksi ja eikä mikään muuttunut. Erosivat vasta kun olin ensimmäisellä luokalla vaikka olin vasta tarhassa kun muistan ensimmäiset kerrat. Yöllä tärisin sängyssä ja aamulla ei uskaltanut kysyä eikä puhua. Kun joskus jonkun ääni korottui niin mietin jo voisinko karata naapuriin pakoon tai pelastaa äidin jotenkin.
Luojan kiitos erosivat, harmi että vasta niin myöhään, että tuo pelko varjostaa monia vuosia lapsuudestani mitä muistan.
Suurin osa perheväkivallasta jatkuu vuosikymmeniä eikä erota vaikka mummoiässä saa pelätä.
Ollessani ensimmäisellä luokalla isä hakkasi äidin ja sai kohtauksen josta joutui itse sairaalaan. Vasta silloin äiti sai tarpeeksi apuja ja olla erossa isästä että uskalsi lähteä.
5vuotta(kin) perheessä jossa hakataan, ryypätään ja ollaan mielenterveysongelmaisia on helvetin pitkä aika.
Äiti otti turpaan kerran pari kolmekin viikossa, puhumattakaan muista siinä välissä, kuten sellaisista "ajan sillalta alas lapset kyydissä nyt niin päästään kaikki tästä" noin esimerkiksi.
Olet vastuussa lapsista, etkä pysty sitä nykytilanteessa kantamaan.
Jos tuo väkivaltainen alkoholistinen parisuhde on sinulle lasten turvallisuutta ja tasapainoa tärkeämpi asia, tee rakkauden teko ja anna lapset pois.
Siten voi keskittyä ottamaan turpaasi ja pitämään huolta parisuhteestasi. Käytä ehkäisyä, älä tee lisää lapsia
Onnentyttö
Alue: Aihe vapaa
Soita kriisipäivystykseen nyt.