Miten lapsenne ovat oireilleet perheongelmia, masennustanne, yms?

piilottamalla omia huoliaan. Heitä on täytynyt erikseen nostaa esille ja auttaa purkamaan omia tuntojaan.

auttajaksi ja kaiken ymmärtäjäksi, sitten itseään inhoten ja viillellen.



Toisen tapa taas toinen, muuttui nopeasti erittäin kiukkuiseksi, uhkaavaksi, lintsailee, erittäin huonokäytöksinen.

toiset lapset juuri muuttuvat kilteiksi, toiset taas aivan pitelemättömiksi. Huutavat, haukkuvat, riehuvat, varastelevat ym.



On kaikenlaista ongelmaa käyttäytymisessä, mutta myös fyysisessä kehittymisessä: kehitys hidastuu esim. motoriikan, puheen jne. alueilla.



Riippuu lapsen iästä, onko pikkulapsi vaiko koululainen.

Eli molemmista ääripäistä. Ensimmäisellä kehittynyt uhmakkuushäiriö ja syynä on takuulla vanhempien ongelmat.



Hommatkaa ihmiset apua. Itse en tajunnut...

samoin kuin kilttejä. Mistä tiedätte, että lasten käytös on ongelma tai että jos johtuu ongelmista?



Ja onko sellaista perhettä olemassakaan, jossa ei olisi mitään ongelmia?

samoin kuin kilttejä. Mistä tiedätte, että lasten käytös on ongelma tai että jos johtuu ongelmista? Ja onko sellaista perhettä olemassakaan, jossa ei olisi mitään ongelmia?

että ennen lapset olivat tavallisia, ilman näitä oireitaan. Tuskin ongelmattomia perheitä liikoja ole, mutta monissa perheissä on sitten isompia ongelmia, jotka tosiaan heijastuvat ajan kanssa lapsiin, valitettavasti.

Juuri nyt perheemme on suossa :(

seinään haavoille asti ja pudottautua huonekaluilta lattialle. Muuttui myös entistä takertuvammaksi ja alkoi heräillä aiempaa enemmän.

samoin kuin kilttejä. Mistä tiedätte, että lasten käytös on ongelma tai että jos johtuu ongelmista?

Ja onko sellaista perhettä olemassakaan, jossa ei olisi mitään ongelmia?

ja lapset muuttuivat selvästi "helpoiksi" ja kilteiksi, vanhempiaan suojeleviksi. Tiedostimme sen ja huomioimme asian, katsoimme että heillä on mahdollisuus myös ammattiapuun ja ulkopuoliselle puhumiseen halunsa mukaan.

että ei se ole kärsinyt erosta mitenkään koska ei koskaan puhu asiasta.



Ja toisen joka painui rakastajattarensa kanssa matkalle ja jätti soittamatta lapselleen joka itki että isä on hänet unohtanut.



Mikä ihmisiä vaivaa, mikä kauhea sokeus. Mikä voi olla tärkeämpää kuin oma lapsi, lapsen hyvinvointi?

että ei se ole kärsinyt erosta mitenkään koska ei koskaan puhu asiasta.

tottahan sitä luulee, että kaikki on ok, jos kaikki sujuu. Osalle kaikki onkin ok, sitten on näitä, jotka itsekseen vain pähkivät asioita, ja sitten ne mahdollisesti teininä vasta pääsevät valloilleen muiden myrskyjen yhteydessä.

Tällaista elämä vain on.

Lapsille ei kaikkea ikävää tarvitse kertoa

taitaa olla sellaisia syitä, jotka tulee lapsen tietoon kertomattakin. Esim. avioero, perheenjäsenen kuolema, vanhemman masennus - ei niitä pysty lapselta peittelemään. Silloin hyssyttely saattaa oikeastaan olla pahempi juttu, parempi on jutella asiasta lapsen kanssa ikätasoisesti.

Lapsille ei kaikkea ikävää tarvitse kertoa

Eihän lapsi sitä huomaa, että äiti on surullinen ja ahdistunut, tai että isä on poissa. Ja eihän se vellova häpeä ja syyllisyys toki vaikuta mitenkään siihen, millaisena isä on henkisesti läsnä.

Lapsille ei kaikkea ikävää tarvitse kertoa

Eihän lapsi sitä huomaa, että äiti on surullinen ja ahdistunut, tai että isä on poissa. Ja eihän se vellova häpeä ja syyllisyys toki vaikuta mitenkään siihen, millaisena isä on henkisesti läsnä.

Ne vanhemmat tietoisesti lähtee sivusuhteeseen ja syyllisyyttä peitelläkseen puhuu, kuinka se on tunteiden nimissä ok tehdä mitä paskaa perheelleen tahansa. Vastenmielinen ilmiö. Lasten psyykkinen pahoinvointi vain lisääntyy näiden rumien ja halveksittavien pakenijoiden myötä, jotka eivät tunne oikeaa vastuuta perheestä.

ei se ole mikään nykyajan ilmiö. Samoin kaikkia muita ongelmia on aina ollut. Koko elämähän on jotain oireilua jos sitä oikein tarkkaan analysoidaan. Ei kaikki käytös ole ongelmallista, vaikkei siitä kaikki pitäisikään.