Kärsin masennuksesta

Eikö kommentteja tai samaa ajattelevia?

joissa pohditaan masennusta ja työntekoa.

Millä tavalla?



Hae mieluummin oikeaa hoitoa oireisiisi. Äläkä ainakaan lasta masentuneena tee, pahimmassa tapauksessa masennuksesi vain pahenee ja siinäpä lapsella ihana lapsuus.

eli olet käynyt lääkärillä, ja sulla on joko lääkkeet, saat terapiaa tai molempia? Ei se lääkärillä käynti yleensä sairaslomaa tarkoita kun masennus on kyseessä, yleensä yritetään ihminen pitää toimintakykyisenä hoidon avulla.



Jos masennus johtuu töistä, voi esim. lapsen takia breikki auttaa tilapäisesti asiaa, mutta toisaalta jos masennus ei ole työperäistä, niin olet edelleen masentunut kun olet äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja se ei ole kyllä kovin mukava tilanne kellekään osapuolelle.

Ja ne aiheutti masennusta. Nyt suhde voi hyvin. Ongelma on työpaikka ja sen sosiaaliset suhteet eli niitä en jaksa. Hädin tuskin edes ruokiksella jaksan käydä. Eli sikäli ongelmat työperäisiä. En jaksa muutenkaan sosiaalisia suhteita. Kotona asiat mullin mallin. Iloitsen aina kun työpäivä ohi ja pääsen omaan yksinäisyyteen. Uniongelmat on sellaisia että en malta käydä nukkumaan. Seuraavana päivänä herättävä töihin. Lapsirakas olen.



Ap

Hoida oikeasti itsesi kuntoon ennen kuin teet lapsia mullin mallin olevaan kotiin! Ei siinä lapsirakkaus pitkälle kanna.

Ja ne aiheutti masennusta. Nyt suhde voi hyvin. Ongelma on työpaikka ja sen sosiaaliset suhteet eli niitä en jaksa. Hädin tuskin edes ruokiksella jaksan käydä. Eli sikäli ongelmat työperäisiä. En jaksa muutenkaan sosiaalisia suhteita. Kotona asiat mullin mallin. Iloitsen aina kun työpäivä ohi ja pääsen omaan yksinäisyyteen. Uniongelmat on sellaisia että en malta käydä nukkumaan. Seuraavana päivänä herättävä töihin. Lapsirakas olen.

Ap

Inhoan nykyistä duuniani ja olen myös työpaikkakiusattu, mutta enpä sitten ole juuri tekemisissä noiden mulkvistien kanssa. Ja toki haen uutta työpaikkaa koko ajan. Kai sinäkin haet uutta työpaikkaa, jos kerran siellä on suhteet solmussa?

Tuo nukkumisjuttu on mulla aina niin, että kun olen äärimmäisen iltavirkku niin en oikein saa öisin nukuttua. Nelisen tuntia nukun yössä viikolla. Mutta ei se mitään, tarvittaessa nukun sitten päivällä työn jälkeen nokkaunet ja viikonloppuna nukun 12 tunnin öitä.

Mutta kyllä minusta ap kuulosata että TYÖPAIKAN VAIHTO olisi sulle se ratkaisu eikä sairas- tai äitiysloma.

Siis miten kotona kaikki mullin mallin jos suhde kunnossa

Työpaikan vaihto ei auta.. Sama juttu kaikissa työpaikoissa. Eikä täällä paikkakunnalla ole muita alan töitä. :( joutuisi pitkiä työmatkoja tekemään ja meillä pieniä lapsia. Tunnustan kyllä laiskuuteni. Tuskin olisin ainut samassa tilanteessa lapsen tekevä. Saisi aikaa harkita vaikka opiskelua.. Tosin sekin vie voimia. Masennus sellainen että välillä tuntuu pienen hetken että kaikki hyvin ja sitten taas iskee se masennus joka kestää pidempään. Ei kuitenkaan mania ole. Mutta on perseestä kun ei uskalla sairaslomalle jäädä ja käy puolikuntoisena töissä.





Ap

Terapiaa en ole saanut vielä.. Olen kuulemma liian huonokuntoinen siihen.



Ap

Työpaikan vaihto ei auta.. Sama juttu kaikissa työpaikoissa. Eikä täällä paikkakunnalla ole muita alan töitä. :( joutuisi pitkiä työmatkoja tekemään ja meillä pieniä lapsia.

Saisit samalla tauon työelämästäkin siksi aikaa kun opiskelet sitä uutta alaa.

lopeta ne light limsojen juonti

ja tuo työyhteisö voi oikeasti sairastuttaa sut vielä pahemmin. itselläni alkoi paniikkioireilu nykyisessä työssäni missä törkeää työsyrjintää pomon puolelta. muut tuyökaverit ihan jees mut ei ne vaaranna omaa työpaikkaansa mun puolesta. onneksi työni on määräaikainen ja päättyy muutaman kuukauden kuluttua. aion keräillä itseni pitkällä lomalla elia nsiosidonnaisella. jos nyt jaksaisin suoraan seuraavan työpaikkaan olisin kohta työkyvytön. tunnen rajani ja minulla on lääkitys ja terapia. harmi et naisvaltaiset työpaikat usein tosi kamalia. ei tueta ja vaan vedetään kaikki tehot ulos ja sitten pitäisi vaan painaa ties 70 vuotiaaksi. kun huomaa et työ alkaa haitata mielenterveyttä kannattaa pysähtyä miettimään. voimia päätökseesi. ainakin kunnon breikki olisi nyt tarpeen. toisten puheista ei kannata tässä tilassa välittää. niin se vaan on.

ja tuo työyhteisö voi oikeasti sairastuttaa sut vielä pahemmin. itselläni alkoi paniikkioireilu nykyisessä työssäni missä törkeää työsyrjintää pomon puolelta. muut tuyökaverit ihan jees mut ei ne vaaranna omaa työpaikkaansa mun puolesta. onneksi työni on määräaikainen ja päättyy muutaman kuukauden kuluttua. aion keräillä itseni pitkällä lomalla elia nsiosidonnaisella. jos nyt jaksaisin suoraan seuraavan työpaikkaan olisin kohta työkyvytön. tunnen rajani ja minulla on lääkitys ja terapia. harmi et naisvaltaiset työpaikat usein tosi kamalia. ei tueta ja vaan vedetään kaikki tehot ulos ja sitten pitäisi vaan painaa ties 70 vuotiaaksi. kun huomaa et työ alkaa haitata mielenterveyttä kannattaa pysähtyä miettimään. voimia päätökseesi. ainakin kunnon breikki olisi nyt tarpeen. toisten puheista ei kannata tässä tilassa välittää. niin se vaan on.

En vain tiedä miten toimia ja mitä sen jälkeen? Naisvaltaiset alat kamalia!! Mietin jopa itsemurhaa välillä ja se surettaa, koska en ole hyödyksi jos olen sairaslomalla.

Mitä lähtisin opiskelemaan? En tiedä ja eikö sekin rankkaa?

Ap

masennukseen (oli jo psykoosipiirteitä)



Roikuin tuossa työyhteisössä liian pitkään, lopulta vain ei psyyke enää kestänyt. Yritin parissa paikassa tuon jälkeen, mutta ei siitä tullut enää mitään olin vain niin loppu.



Nyt olen ollut puolivuotta sairaslomaalla ja tämä se raskasta vasta onkin. Tunnen itseni niin hyödyttömäksi ja tarpeettomaksi. Haluaisin niin tehdä töitä ja etsiä töitä, mutta tiedän etten enää kykene ainakaan hoitoalan hommia tekemään. Kelasta tuli eilen lappuset ja lippuset kuntoutustukea varten ja se oli sokki.. minäkö eläkkeelle masennuksen vuoksi? En halua.. no en halua, mutta pakko taipua, kun minusta ei ole töihin. Itkettää ja surettaa, minähän rakastan hoitotyötä, mutta päästin aikoinaan itseni niin huonoon kuntoon etten usko työkykyiseksi kuntoutuvan.



Minä hain apua ja se oli virhe. Koska olin vakavasti masentunut jouduin osastohoitoon, jossa kolmessa viikossa minut diagnosoitiin 2-suuntaiseksi ja lääkitys sen mukaisesti. Muutaman kuukauden söin noita lääkkeitä ja todentotta tulin hulluksi. En osannut enää kuin istua keittöntuolilla ja kuolata. Älysin lopettaa lääkityksen ja palasin tajuihini.



Puolivuotta vielä kelan sairauspäivärahoilla, sen jälkeen pitäisi antaa periksi eli ottaa vastaan kuntoutustuki tai ottaa vain itseään niskasta kiinni ja palata hoitoalalle.. sinne kiukkuisten ja kiireisten naisten keskelle. Jaiks, luulen että käytän kuntoutustuen hyväksi ja opiskelen uuden ammatin. Mikä ala? En tiedä.. olen itse miettinyt, että mitäs jos lukis hammashoitajaksi? Nyt siis takana AMK hoitaja tutkinto.



Mietin myös päivittäin, että ovatko nyt kiusaajat tyytyväisiä? Saivat savustettua minut ulos ja saivat pilattua maineeni. Mitä tästä kaikesta kukaan hyötyy? Miksi he tekivät sen? En saa vastauksia koskaan. Tiedän vain sen, että tuossa paikassa on kiusaamista ollut ennenkin ja se jatkuu vielä minunkin jälkeen.



Ei tämä sairaslomalla olo ole ollut hääviä, joka päivä miettii itsemurhaa ja sitä miten täältä koskaan nousee ylös? Mistä ikinä saa töitä? Ja mitä töitä? Jos vaikka saisin uuden duunin jossa viihdyn, mistä tiedän ettei entisen työpaikan ilkeät kielet kanna sinne?



Huokaus, taidan antaa periksi ja jäädä vain kellumaan tähän oleskeluyhteiskuntaan.



Hoitoala puistattaa.