Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
V.tuttaa kun mies ei anna sairastaa!!!
09.01.2013 |
V.tuttaa kun meillä on AINA sama juttu, kun sairastun: mies olettaa, että hoidan lapset niinkun ennenkin vaikka olisin kuinka kipeä tahansa. Mies yleensä menee töihin vaikka olisi flunssa (joku helv velvollisuus muka...).
Eilen kävin lääkärissä ja todettiin keuhkoputken tulehdus ja on todella huono ja lötkö olo (olin viime viikolla jo kipeä, mutta en päässyt/pystynyt menemään lääkäriin, kun mies oli töissä ja lapsilla vielä joululoma ja hoidin siis lapset tosi kipeänä).
Nyt mies siis olettaa, että kun eilis illan lepäsin, niin tänään sit jaksan...?! Joo-o... Sain tapella, että hakee lapset tänään päiväkodista ja koulusta. Ja aina sama juttu, että saan tapella ennen kun tajuaa, että olen ihan OIKEASTI KIPEÄ ja tarvii saada levätä, argh! Olen helv väsynyt tähän!! :/
Onko muilla näin hankalaa? Asiallisia vastsuksis, kiitos. :)
Kommentit (21)
Meillä on menossa ihan hirveä sota lapsen hoidosta hakemisesta. Menin töihin ja miehen mielestä minun pitää hakea lapsi hoidosta, koska hän en pysty esittämään hyvää syytä miksi hänen pitäisi hakea lapsi. Siis mitä? Mieheni ei ymmärrä ollenkaan mistä asiassa on kyse, syyttää minua vain laiskaksi. Lisäksi teen ruuat ja hoidan pyykit, tiskit. Surullista.
Kaikki tälläiset on SOVITTAVA siinä vaiheessa kun ehkäisy jätetään pois/ vahinkoraskautta päätetään jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en ole lapsi enää. Vaan saan olla itsenäinen toimiva aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja.
Jo otsikon perusteella tuli ensinmäiseksi meileen kysyä...Lapsiko olet, ap?!
... Jonka täytyy huolehtia vaan itsestääni??? Asiat eivät ole aina niin YKSINKERTAISIA! Että pidä sinä vaan leipäläpes ummessa!!!
Parempaa päivän jatkoa toivottaa, 17 vuotta miehesensä kanssa elänyt neljän lapsen aikuinen itsenäinen aikuinen äiti.
ps. Kuulemani vertailu naisista ja lapsista tuntuu pitävän paikkaansa. Jos asiat eivät suju naisten suunnitelmien mukaan, he tulevat vihaisiksi kuin pikkulapset, joilta on otettu lelut ja karkit pois.
Onneksi en ole lapsi enää. Vaan saan olla itsenäinen toimiva aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja.
Meillä mies ei usko ikinä kipenä ollessani, että olisin "oikeasti kipeä", vaan on sitä mieltä, että olen vaan "niin herkästi" sairaan oloinen. Mistä lie sitten johtuu, mutta on todella rasittavaa.
Eli kuvio menee niin, että minä olen kipeä, oikein kunnolla. Makaan sen vuoksi sängyssä/sohvalla. Lopputuloksena se, että jos olen sohvalla, makaa mies puolestaan sängyllä lukemassa tms. Jos olen sängyllä, makaa mies sohvalla.
Armosta saattaa yhden illan hoitaa lapsia, mutta todellakaan ei sitten tee muuta. Eli jos olen useamman päivän vaikkapa kuumeessa, eivät hoidu esim. pyykit tms.
Nyt kaikki lapset ovat jo isompia, nuorinkin on 8, joten tämä ei enää ihan hirveästi elämää hankaloita. Muuta kuin siltä osin, että minua ryhtyy nyppimään ihan kybällä miehen käytös. Lapset ovat minun kasvattamiani ja osaavat huomioida myös muut kuin itsensä =). Eli tätä nykyä kuvio menee niin, että kun minä olen sairaana mies ei edelleenkään tee oikein mitään, mutta isommat lapset (jo oikeasti isoja, eli 7. luokkalainen ja lukion ekaluokkalainen) tekevät asioita parhaansa mukaan.
Jotenkin tragikoomista tilanteessa on, ettei mies ihan oikeasti vaan tajua. Samaan aikaan kun 13-vuotias poikansa kyselee onko jo helpottanut olo ja tuo oma-aloitteisesti syötävää kipeänä lojuvalle äidille.
Ja ei: en sairasta usein. Enkä loju sohvalla sairastamassa jos olo suinkin vain antaa myöten.
AP: Tsemppiä! Meillä ei tähän tilanteeseen ikävä kyllä ole auttanut keskustelu eikä sekään, että olen rautalangasta vääntänyt miehelle olevani sairaana oikeasti sairas. Mikä lie juttu on hänellä. (Itse olen kyökkipsykologisoinut tuon johtuvan siitä, että hänen äitinsä puolestaan ihan oikeasti "teki kuolemaa" milloin mistäkin syystä, esim. migreenikohtauksen saatuaan. Kaipa tuo jättää lapsiin jälkiä, jos oma äiti on ylidramaattinen hypokondrikko... Ja kyllä: syytän anoppiani tästä. Vaikkei aikuisen ihmisen, eli poikansa, kohdalla enää saisi. Ja olen ollut hypertyytyväinen kun omat lapseni näyttävät olevan tässä fiksunpia kuin isänsä.)
Yksi näistä asioista on se, miten mies toimii kun sairastat silloin kun teillä on lapsia.
t. 15, jonka mies on kaikilla muilla osa-alueilla ihan fiksu. Osallistuukin normaalioloissa ihan niin kuin huushollin toisen aikuisen kuuluukin. Jostain syystä vaan mieltää sairastamisen "laiskotteluksi" ja vastaa ns. samalla mitalla. Mitenkäs tämä olisi seurusteluaikana testattu? Kas kun ei haitannut/huomannut niin kauan kun ei ollut lapsia...
Paras oli kun minulta operoitiin jalka ja nuorimmainen silloin vasta 3,5kk. Jalkaa olisi ehdottomasti pitänyt lepuuttaa/nostaa ylös, mutta ei onnistunut. Normaalisti hoidin lapset ym. vaikka mies oli silloin lomalla. Nykyään vedän hillittömät vitamiinit joka päivä, etten vaan sairastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhassa sen koommin kun sain lapsia. Muuten niitä ei hoitaisi kukaan, jos en minä.
Vaan saan olla itsenäinen toimiva aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaimo ei suostu uskomaan, että minäkin voin olla flunsassa tai esim. kurkunpääntulehduksessa levon tarpeessa. Meillä tosin ongelma koskee vain pieniä flunssia - jos vaimo on kipeä, hän makaa vain sohvalla jos valittaa, mun on sitä turha yrittää.
Tosin, jos kyseessä olisi jalkaleikkaus, niin sitten varmasti uskoisi asian.
Huomautus aloittajalle, että tarpeen vaatiessa menen sinne lääkäriin kyllä vaikka niiden lasten kanssa. Sen verran paljon olen ollut "yksinhuoltaja" kun vaimo tekee töitä ja opiskelee samaan aikaan, etten todellakaan odota, että joku muu hoitaisi lapset. Silloin en koskaan saisi mitään tehtyä.
Luojan kiitos olin jo nuorena fiksu ja ymmärsin ottaa empaattisen miehen. Kai nyt tuollainen paskamaisuus tulee esiin jo ennen lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on menossa ihan hirveä sota lapsen hoidosta hakemisesta. Menin töihin ja miehen mielestä minun pitää hakea lapsi hoidosta, koska hän en pysty esittämään hyvää syytä miksi hänen pitäisi hakea lapsi. Siis mitä? Eikö syyksi riitä vastuun jako? Pitääkö minun lähteä töihin aiemmin kun hän jää vielä nukkumaan ja vielä iltapäivällä tulla kotiin päiväkodin kautta kun hän istuu jo kotona tyytyväisenä? Päiväkoti olisi molempien työmatkan varrella. Eniten harmittaa lapsen takia, joka joutuu olemaan päiväkodissa 9,5h. Mieheni ei ymmärrä ollenkaan mistä asiassa on kyse, syyttää minua vain laiskaksi. Lisäksi teen ruuat ja hoidan pyykit, tiskit. Kun olen lapsen laittanut illalla nukkumaan en jaksa enää mitään. Menen itsekin nukkumaan ja mies valittaa etten pidä hänelle iltaisin seuraa. Miten tyhmä saa ihminen olla ettei ymmärrä toisen työtaakkaa. Millä ihmeen keinolla saan hänet edes hakemaan lapsen hoidosta??? En kuitenkaan haluaisi erota tämän takia, enkä halua kasvattaa isätöntä lasta. Tosin aika isätön se lapsi on, isä viettää ehkä max 30min lapsen kanssa päivittäin sillä aikaa kun laitan ruokaa tai teen muita hommia. Silloinkin lapsi hakeutuu isän seuraan, isä ei omatoimisesti tule leikkimään. Surullista.
Luojan kiitos olin jo nuorena fiksu ja ymmärsin ottaa empaattisen miehen. Kai nyt tuollainen paskamaisuus tulee esiin jo ennen lapsiakin.
On hyvin helppoa huomata jo tutustumisvaiheessa, onko mies perusluonnoltaan unelmamies, joka käy töissä, tyytyy yhteen naiseen, tekee suuren osan kotitöistä ja viettää kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä jne.
Mutta on vain suoraa päätä menty naimisiin ja hypätty kohti tuntematonta, ei ole vain välitetty tutkia miehen taustoja tarkkaan ja maltettu seurustelella tarpeeksi pitkään.
Ainahan sitä voidaan tietysti sanoa, että mieheni oli niin ja niin herttainen ja ystävällinen kun tapasimme, mutta mentyämme naimisiin hän osoittautuikin varsinaiseksi "sadistiksi"
Parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppa ja pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan, voisi joskus edes miettiä olisiko kummassakin vikaa. Näkisin tämäkin tapauksen olevan huomattavasti monimutkaisempi asia, kuin että paha mies silkkaa pahuuttaan pitää kilttiä ja ahkeraa naista nyrkin ja hellan välilissä kotiarestissa.
Naiset voisivatkin valittamisen sijaan keskittyä tekemään omasta elämästä nykyistä helpompaa ja olla tyytyväisiä, että teillä on noin hyviä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en ole lapsi enää. Vaan saan olla itsenäinen toimiva aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, arvioita ja valintoja.
Jo otsikon perusteella tuli ensinmäiseksi meileen kysyä...Lapsiko olet, ap?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on menossa ihan hirveä sota lapsen hoidosta hakemisesta. Menin töihin ja miehen mielestä minun pitää hakea lapsi hoidosta, koska hän en pysty esittämään hyvää syytä miksi hänen pitäisi hakea lapsi. Siis mitä? Eikö syyksi riitä vastuun jako? Pitääkö minun lähteä töihin aiemmin kun hän jää vielä nukkumaan ja vielä iltapäivällä tulla kotiin päiväkodin kautta kun hän istuu jo kotona tyytyväisenä? Päiväkoti olisi molempien työmatkan varrella. Eniten harmittaa lapsen takia, joka joutuu olemaan päiväkodissa 9,5h. Mieheni ei ymmärrä ollenkaan mistä asiassa on kyse, syyttää minua vain laiskaksi. Lisäksi teen ruuat ja hoidan pyykit, tiskit. Kun olen lapsen laittanut illalla nukkumaan en jaksa enää mitään. Menen itsekin nukkumaan ja mies valittaa etten pidä hänelle iltaisin seuraa. Miten tyhmä saa ihminen olla ettei ymmärrä toisen työtaakkaa. Millä ihmeen keinolla saan hänet edes hakemaan lapsen hoidosta??? En kuitenkaan haluaisi erota tämän takia, enkä halua kasvattaa isätöntä lasta. Tosin aika isätön se lapsi on, isä viettää ehkä max 30min lapsen kanssa päivittäin sillä aikaa kun laitan ruokaa tai teen muita hommia. Silloinkin lapsi hakeutuu isän seuraan, isä ei omatoimisesti tule leikkimään. Surullista.
Siis mitä helvettiä? Miksi sun pitäisi esittää joku "hyvä syy" jotta isä hakisi lapsensa hoidosta?! Oisko riittävä syy ihan vaan se että laps on hoidossa ja pitää hakea kotiin.
Pystyykö sun miehesi sitten esittämään jonkun hyvän syyn sille että sinä sekä haet että viet lapsen hoitoon? Häh? Kaikki syyt mitä miehesi voi tähän keksiä pätevät varmasti myös toisin päin. (Voin jo kuvitella ne syyt: "en jaksa, kun mulla on ollut raskas työpäivä ja pitää levätä". No haloo, niin on ollut sullakin. Keksi parempi syy!)
Ja siis tuossahan toi erittäin hyvä syy jo tulikin: Lapsen päivä hoidossa venyy ihan liian pitkäksi jossei miehesi osallistu.
Ja mitä helvettiä? Miten sä olet laiska jos toivot että miehesi tekisi saman kuin sinä? Kuinka laiska miehesi sitten on kun ei jaksa sitäkään vertaa?
Anteeksi purkaus, ei ole minun tyylistäni tuohtua jossain keskustelupalstalla näin, mutta tuota äijää pitäis vedellä Hesarilla persuuksille ja pistää ulkoruokintaan viikoksi.
Nostan vanhaa aihetta, kun meillä on samanlainen tilanne. Mies tulee tosi vihaiseksi kun sairastan. Nyt olen pahassa flunssassa ja pyrkinyt lepäämään, pesin kyllä päivällä pyykkiä ja tein ruoan valmiiksi kun mies oli töissä. Mutta koti on sotkuinen kyllä (lapset sotkee). Mies on tosi kireä ja kiukkuinen, kuten aina sairastaessani. Tuo esim. vettä kyllä jos pyydän, mutta antaa elehtimisellään ymmärtää, kuinka paheksuu laiskotteluani. En ole kipeä usein. Mies on normaalisti ihan empaattinen ja mukava. Mitä ihmettä tää on?
Nostan vanhaa ketjua, koska meillä sama. En ole koskaan ollut kipeä näiden vuosien aikana, kun olemme olleet yhdessä. Nyt kun olen 39 asteen kuumeessa, mies kysyi mitä olen tehnyt koko päivän, kun en ole ainakaan siivonnut. Tiesi jo aamulla minun olevan kipeä. Ei kestä yhtään sitä, jos sairastan tai olen väsynyt.
Exäni ei ymmärtänyt, että voisin tarvita lepoa. Nykyinen on tajunnut, ensin hänkin ihmetteli että "ethän sinä koskaan ole sairas" mutta on sitten käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa ja kysynyt joko helpottaa.
Kannattaa heti alussa olla suostumatta kyökkipiiaksi.
Mä oon aina tehny heti selväks että ma en tee kaikkea yksin.
Oonki alkanu kokkaamaan vasta nyt kun oma lapsi synty ja kun multa kiltisti on pyydetty niin joskus voin tehä ruuan. Edelleenkään en tee ruokaa joka kerta. Pitää miehen tehä ees jotain.
En oo oikeen koskaan ymmärtäny naisia jotka tekee kaiken. Minusta semmonen tossunalla oleminen on niin tyhmää.
Miksi te teette sitä?
Miksi ees alkuunkaan alatte siihen.
On mulla ukot joskus ruikuttanu ku en passaa mutta oon sanonu että ota tai jätä minä en kyökkipiiaksi ala
Lähde ennen miestäsi töihin, mutta ilman lasta. Jos mies haluaa mennä töihin, hänen on kiikutettava lapsi hoitoon. Sinä sitten haet.
Alue: Aihe vapaa
... Jonka täytyy huolehtia vaan itsestääni??? Asiat eivät ole aina niin YKSINKERTAISIA! Että pidä sinä vaan leipäläpes ummessa!!!