Mä kävelen unissani ja syön. Nyt selvisi syy lihoamiselle.

Puoli vuotta sitten aloin lihota. Eikä mitenkään pikku hiljaa ja vähän, vaan syksyn aikana kertyi 20 kiloa. Kävin lääkärissä ja pidin todella tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja kirjasin, miten paljon liikun jne.



Lopulta aloin syödä pelkkiä eineksiä ja proteiinipatukoita, joiden tuotesisällöt pystyin gramma grammalta merkitsemään ruokapäiväkirjaan. Aloin jo epäillä, että tavallinen kotiruokani olisi jostain syystä syy lihoamiselle ja etten osaisi arvioida määriä oikein.



Punnitsin ruokia ja liikuin ja silti vaan kiloja kertyi.



Yhtenä aamuna huomasin, että iltapainon ja aamupainon ero oli +1,5 kiloa. Ja välissä vain yö, enkä ollut illalla syönyt mitään. Lääkäri ehdotti, että hankkisin kameran keittiöön, jotta mahdollinen unenaikainen yösyönti paljastuisi.



Paljastuihan se! Olin yön aikana vetänyt 700g lihapullia ja kaksi omatekemää isoa sämpylää meetwurstilla, voilla ja juustolla ja näiden lisäksi vielä kaksi proteiinipatukkaa.



Meillä on iso perhe, monta teini-ikäistä poikaa ja mies tekee epäsäännöllistä työtä. Jääkaapin ovi käy tiuhaan, eikä mitenkään voi seurata, kuka mitäkin syö. Päivällistä syödään yhdessä viikonloppuisin, muuten tosi on koko perhe samaan aikaan pöydän äärellä. En siis osannut epäillä mitään, vaikka illalla oli jääkaapissa enemmän ruokaa kuin aamulla.



Yösyömiset alkoivat isäni kuoleman jälkeen, joten aluksi lihominen kuitattiin surusyömisellä ja stressillä.



Nyt olen laihtunut jo kolme kiloa ja toivottavasti pääsen pian normaalipainooni. Jääkaapissa ja ruokakaapeissa on nykyään yön aikana lukot.