Miten on laihduttaminen nain vaikeaa?

että aamulla ja lounaalla syö liian kevyesti.

Suomalaiset ovat niin rasvakammoisiakin, että aika monelle Kiloklubikin ilmoittaa, että rasvaa on päivän aikana saatu liian vähän.



Kevyttuotteita ei ole syytä käyttää.

ottaan itseäni niskasta kiinni ja lopettamaan makean syönnin joka alkaa aina syksyllä,lokakuussa. Paino nousee aina 3-4 kg. Irtiotto on tosi vaikeaa,pitää tehdä näköjään monta,monta yritystä. Parhaiten onnistuu kun sen tekee tammikuussa,samalla on tipattomalla.

Suhtaudun siihen projektina. Tiedän että ei välttämättä ole oikein että ajatteelee ruokaa ja aterioita pitkin päivää, mutta kun se on tämä projekti,varsinkin alussa menee niin että se syöminen on koko ajan mielessä eli mietin mitä söisin ja mielessäni käyn läpi aterioita.



Minun on pakko tehdä totaalit,eli kaikki pois- vehnä,sokeri,hedelmät,keksit,pullat,karkit suklaat,roskaruoka,pasta,riisi,peruna ja alkoholi. Sitten parin viikon ajan syön Jutta-tyyliin, mutta jos nälkä niin syön tietenkin nälkääni jotain proteiinipitoista. Kahvin kanssa leipäjuustoa.



2 viikkoa tätä kovennettua ja sitten voi jo ottaa aterialla esim hieman tummaa pastaa tai riisiä jne.Kuukauden jälkeen hedelmiäkin.Yleensä paino tippuu normaalilukemiin viim.2kk, yleensä 4vko kuluessa. Ja loppukevään ja kesän pysyy hyvin kunnes tulee taas lokakuu....



Aika paljon täällä puhutaan liikunnasta ja ravinnosta ja varsinkin salilla käymisestä. Oma neuvoni on,että laihduta ensin hetki(väh 2 vkoa,max4vkoa) ruokavaliolla ja sitten aerobista liikuntaa esim reipasta kävelyä/kävelyhölkkää ja sitten vasta salitreeniä.Että kroppa ehtii tottua pienempään energiamäärään. Jos yhtäaikaa pudotat kalorit ja lähdet tekeen salitreeniä, niin harva onnistuu tässä,koska kroppa on muutenkin ihmeissään ruuan laadusta ja kaloreiden vähenemisestä ja huutaa "nälkää" saati sitten jos pitää fyysisesti ponnistella. Muilla voi tietysti olla eri kokemukset ja neuvot. Mulla tämä on toiminut aina näin.

On motivaatiota ja olen niin vasynyt olemaan lihava etta itkettaa. Mutta silti vain repsahtelen ja en saa itseani kuriin.

On niin epaonnistunut olo ihmisenakin.

Olen siis 163cm pitka ja 89kg. Kayn joka paiva ulkoilemassa (minimissaan 30min lenkki reipasta kavelya) ja juoksenkin muutaman km lenkkeja. Vkl ulkoilen enemmankin.

Tiedan ettei liikunta laihduta kun syomistavat on ihan persiillaan. Olen niin sokerihiiri etten saa sita mitenkaan hallintaan. En edes osta kaupasta karkkia tms. mutta kun iso himo iskee sotken vaikka kauraryyneista ja siirapista makena sotkun.

Muuten syon terveellisesti ja paljon vihanneksia ja salaatteja. En ole edes perso suolaisen peraan joten sipsit ym eivat edes ole ongelma.

Kamalinta on se taydellisen turruttava muka hyva olo joka seuraa kunnon massailya. Ja siita tietenkin seuraa lopulta kamala morkkis ja jopa oksettava olo.

Onko minulla mitaan toivoa saada tata kuriin ja itseani normaalipainoiseksi???

Tavoitteenikaan ei ole mikaan "skinnymini" vaan joku 60-65kg olisi juurikin passeli ja hyva paino, jossa tuntisin itseni terveeksi ja haluttavaksikin.

Apua!

Asenteesi on vääristynyt ja tuomitseva hoikkia kohtaan, jos pidät alle 60 kiloisia lyhyitä naisia jotenkin "skinnyminyinä".

Jos haluat noin tuomita hoikkia, ja pidät jotain 50-kilon painoa jotenkin epäterveellisenä, on suhtautumisesi ruokaan ja painoon niin sairaalla ja ylimaallisella mallilla, että en kyllä usko että pääset koskaan noista ryhävalas-mitoistasi eroon.

että aamulla ja lounaalla syö liian kevyesti.

Suomalaiset ovat niin rasvakammoisiakin, että aika monelle Kiloklubikin ilmoittaa, että rasvaa on päivän aikana saatu liian vähän.

Kevyttuotteita ei ole syytä käyttää.

Mulla nimittäin pitkään painonhallinnan onnistumisen esti se, että uskoin että pitää syödä aamulla ja lounaalla paljon, vaikkei tekisi mieli, ja illalla kevyesti. No minulta ei iltanälkä lähtenyt mihinkään vaikka kuinka tukevoitin aamiaista ja lounasta, ja illalla sitten huonolla menestyksellä taistelin naposteluhimon kanssa.

Lopulta päätin antaa periksi mun kropna luonnolliselle rytmille ja siirsin tukevimman päivän aterian illalle, aamiainen ihan kevyt ja lounaskin varsin kevyt. Kas kummaa, siiihen loppui iltanälkäongelmat, eikä nälkä ollut enää mihinkään muuhunkaan aikaan.