Kiva liikuntaharrastus tutkijapojalle, joka ei tykkää rajusta toiminnasta

Luontopolut?

On kivaa koko perheenkin kesken. Ei mitään hikiliikuntaa ellei siitä itse sellaista tee, mutta paljon liikkumista luonnossa.

joukkuelajeista tykkää niin suosittelen lentopalloa.

Ei ole liian rajua varsinkaan tuon ikäisille. Enempi kurinalaisuutta ja koordinaatiota.

siinä on myös paljon liikuntaa; suunnistusta ja vaellusta.

Meidän arka poika on ihastunut trampoliinivoimisteluun. Sinänsähän laji on "hurja" kun heti aletaan tehdä voltteja, mutta toisaalta se on rauhallinen yksilölaji. Jokainen pomppii vuorollaan, ryhmässä on vain vähän lapsia joten vuoron saa varmasti, kukaan ei töni, eikä laji ole alkuvuosina kilpailuhenkinen.

Ehdotan minäkin hiihtoa,retkiluistelua,suunnistusta,geokätköilyä ja lisäksi voisitte käydä pienillä vaelluksilla luonnonpuistoissa joissa voi vaikka yöpyä :)

partiota (sisältää liikkumista kuten joku jo sanoikin), geokätköilyä, hiihtoa, suunnistusta.

Vanhemman tai vanhempien kanssa kävelylle. Siinä on hyvä samalla rupatella niitä näitä.

Ehkäpä seinäkiipeilykinmenisi ja tennis

Voisi antaa hengenravintoa pojan tutkijaluonteelle samalla kun tulisi liikuttua luontevasti ja luonnollisesti.

Tämänlainen henkilö saattaa päästä pitkälle karatessa. Ja ainakin saada pitkäaikaisen harrastuksen iteselleen. Siinä kun ei ole ikärajoitusta

Ei ole liian rajua varsinkaan tuon ikäisille. Enempi kurinalaisuutta ja koordinaatiota.

Eli ei sovi jos ei tykkää siitä. Muuten karate on kurinalaista ja aika tylsääkin kun sarjoja harjoitellaan rivissä ja samaa toistetaan ja toistetaan. Eli itsepuolustuslajeista tylsin mutta ehkä vähiten kontaktia.

meillä ollut juuri hyvä laji vähän ujolle ja hiljaiselle, mutta toisaalta ehkä vähän kurinalaisuutta kaipaavalle lapselle.