Miksi lapsiperhearjen tulisi olla kurjaa?

ole kurjaa vaan elämän parasta aikaa.

ole kurjaa vaan elämän parasta aikaa.

Tosi hienoa! Teillä on varmaan esimerkiksi toimiva työnjako. Millainen siis?

että lapsiperhearkemme olisi kurjaa :O Musta tämä on aivan ihanaa! Mitä pieni uhma ei haittaa, se on normaalia :) Päivääkään en vaihtaisi pois!

Onko vain yksi lapsi? Sekin vaikuttaa paljon. Meillä on 6- ja 3-vuotiaat pojat ja välillä on kyllä oma aika kortilla ja kotitöitä todella paljon, uuvuttaa... samalla aivan ihanaa kun lapset tarvitsevat minua vielä ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Eli tavallaan elämän raskainta, tavallaan ihaninta aikaa.

Hei vaan!



Itselläni on kahdenlaista kokemusta perhe-elämästä, jossa minä olen se toinen aikuinen. Kahden isomman lapsen ollessa pieniä arki tuntui haastavalta. Toki itse olin todella nuori, eikä kenelläkään ystävistäni ollut lapsia. Mies ei osallistunut oikean arjen pyörittämiseen. Hauskuutti ja villitsi lapsia, mutta minulle jäi kodin hoitaminen ja varsinainen kasvattaminen. Eron jälkeen olin muutaman vuoden yksin ja nautin kasvavista lapsistani aivan suunnattomasti. Lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu ja silloin nautin sosiaalisesta elämästä, harrastin ja tapasin ihmisiä. Sitten kohtasin Hänet. Elämäni miehen kanssa meillä on nyt vuoden ikäinen lapsi. Mies hoitaa arkisen aherruksen puoliksi kanssani. Toisinaan ottaa harteilleen enemmänkin, jos minä en jaksa. Hän on energinen, hauska ja arjessa looginen ja johdonmukainen. Juuri siivosimme kuopuksen "kanssa" musiikin soidessa ja välillä mies kaappasi meidät molemmat tanssimaan.



Aivan upeaa, kun on kumppani, johon voi luottaa ja joka joka päivä muistaa kertoa, että tämä meidän rakkaus ja perhe ei ole itsestäänselvyys, kohdellaan sitä hyvin. Elän elämäni parasta aikaa, unelmaani. Mies harrastaa isompien lasteni kanssa yhdessä sekä musiikkia, että liikuntaa, myös yksin harrastaa kerran viikossa. Minä harrastan kolme kertaa viikossa ja lopun aikaa keikkailen töissä ja nautin kotona olemisesta.



Ei arjen tarvitse olla kamalaa kaaosta. Jos raha-asiat ovat suhteellisen hyvin, eikä muitakaan suurempia murheita ole ja parisuhde voi hyvin, se heijastuu lapsiin ja olemiseen ja tekemiseen. Sanoisin, että muista olla myös itsekäs. Se, että harrastan, syön terveellisesti ja viihdyn kropassani antaa minulle voimaa, iloa ja energiaa. Toki minulla on varmasti yhden pienen kanssa helpompaa kuin niillä, joilla on useampi pieni jaloissa. Isommat lapseni ovat innoissaan pienimmästä ja tuon ihanan ukon vuoksi voin myös antaa paljon aikaani isommille lapsilleni. Mä uskallan sanoa ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen.

Hei vaan!

Itselläni on kahdenlaista kokemusta perhe-elämästä, jossa minä olen se toinen aikuinen. Kahden isomman lapsen ollessa pieniä arki tuntui haastavalta. Toki itse olin todella nuori, eikä kenelläkään ystävistäni ollut lapsia. Mies ei osallistunut oikean arjen pyörittämiseen. Hauskuutti ja villitsi lapsia, mutta minulle jäi kodin hoitaminen ja varsinainen kasvattaminen. Eron jälkeen olin muutaman vuoden yksin ja nautin kasvavista lapsistani aivan suunnattomasti. Lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu ja silloin nautin sosiaalisesta elämästä, harrastin ja tapasin ihmisiä. Sitten kohtasin Hänet. Elämäni miehen kanssa meillä on nyt vuoden ikäinen lapsi. Mies hoitaa arkisen aherruksen puoliksi kanssani. Toisinaan ottaa harteilleen enemmänkin, jos minä en jaksa. Hän on energinen, hauska ja arjessa looginen ja johdonmukainen. Juuri siivosimme kuopuksen "kanssa" musiikin soidessa ja välillä mies kaappasi meidät molemmat tanssimaan.

Aivan upeaa, kun on kumppani, johon voi luottaa ja joka joka päivä muistaa kertoa, että tämä meidän rakkaus ja perhe ei ole itsestäänselvyys, kohdellaan sitä hyvin. Elän elämäni parasta aikaa, unelmaani. Mies harrastaa isompien lasteni kanssa yhdessä sekä musiikkia, että liikuntaa, myös yksin harrastaa kerran viikossa. Minä harrastan kolme kertaa viikossa ja lopun aikaa keikkailen töissä ja nautin kotona olemisesta.

Ei arjen tarvitse olla kamalaa kaaosta. Jos raha-asiat ovat suhteellisen hyvin, eikä muitakaan suurempia murheita ole ja parisuhde voi hyvin, se heijastuu lapsiin ja olemiseen ja tekemiseen. Sanoisin, että muista olla myös itsekäs. Se, että harrastan, syön terveellisesti ja viihdyn kropassani antaa minulle voimaa, iloa ja energiaa. Toki minulla on varmasti yhden pienen kanssa helpompaa kuin niillä, joilla on useampi pieni jaloissa. Isommat lapseni ovat innoissaan pienimmästä ja tuon ihanan ukon vuoksi voin myös antaa paljon aikaani isommille lapsilleni. Mä uskallan sanoa ensimmäistä kertaa elämässäni olevani onnellinen.

Nyt jos yhtäkkiä lapset kasvaisivat ja minulla olisikin vain yksi pieni lapsi, osaisin nauttia aivan eri tavalla kuin silloin aikanaan esikoisen kanssa.

Minusta lapsiperhe-elämä vain on todella raskasta. En sanoisi, että kurjaa, mutta raskasta ja jokseenkin odotan, että jossain vaiheessa alkaisi helpottamaan.

Ei minusta tämä ole kurjaa. Mieheni kanssa olemme tässä yhdessä, emme jätä toista pulaan ja hyvin jaksamme :)



Neljäs tulossa! Onko tämä sitten se lapsi joka katkaisee kamelin selän ja elämämme on täynnä kurjaa arkea? :)

kun mies oli vielä perheessämme. Hän oli negatiivinen marttyyri vaikka hoitikin kotitöitä ja lapsia mallikkaaksi. Nyt yksin lasten kanssa kaikki on aivan ihanaa.

Meillä on syntynyt 3 toivottua lasta 3.5 vuoden sisällä. Silsi en ole ymmärtänyt, että lapsiperhearkeni olisi kurjaa, vaikka siihen sisältyy paljon muiden huomioonottamista, rutiinimaisia kotitöitä ja asioita, joita pitää tehdä siksi, että ne nyt vain pitää tehdä (esim. kaatuneen maidon siivoaminen).



Varmaan monen ulkopuolisen silmin meillä on vaikeaa, mutta en itse koe sitä niin. Kuopus on vielä niin pieni, että voin olla hoitovapaalla, joten vapaata aikaa on ruhtinaallisesti (isommat kerhossa 2 krt/vko 3 tuntia kerrallaan). Pesukone pesee pyykit, tiskikone tiskit. Koiraa ei ole, eli ei tarvitse sitä ulkoilutella ja autoon pakata jokaisen kauppareissun ajaksi.

Nukkuvatko lapset hyvin tai edes suht hyvin, että saa itse levätä. Jos on perheessä jollakin lapsella korvatulehduskierre, koliikkivauva tai ollaan jatkuvasti sairaina, on arki varmasti aika erilaista. Samoin, jos apuna on isovanhempia tms, kuten joillain on useinakin päivinä viikossa. Joillain on rahahuolia, työttömyyttä yms. Tilanteet eivät ole samanlaisia.