Musta ei olis uusperhekuvioon, ei sitten millään!

niitä ei vain leimata ydinperheestä johtuviksi. Eivät kai onnelliset uusperheet koe tarvetta tulla tänne leuhkimaan sillä miten hyvin menee. Paskat av-mammathan teloittais ne pystyyn! Se porukka, jolla on ongelmia, on kovaäänisin ja leimaa kaikki uusperheet toimimattomiksi.

Ei se nyt niin olennaisesti eroa ydinperheestä. Olen elänyt molemmissa... Kun rakkautta riittää ja yhteiset pelisäännöt ovat selvillä asiat sujuvat. Ei tämä ole NIIN haastavaa, kun joka paikassa pelotellaan. Enkä tosiaankaan koe, että lapseni kärsisivät. Päinvastoin! Avomieheni on heille rakas ja äiti onnellisempi kuin ennen. Olisivat tosi surullisia, jos tästä pitäisi luopua! Joten, mitä te vouhotatte?

..on uusperhekuvioiden ONGELMAT. Kun on eksiä, nyksiä ja tulevia eksiä ja kaikille tenavia...auta armias. Ja mikä pahinta. Tässä sekametelissä unohtuu useimmiten se tärkein: LAPSI. Ja varsinkin uuden kummpanin edelliset lapset ovat niitä hankaluuksien tuottajia.

Nimmerkki: Yksi ukko, yksi tenava ja kiitos ei enempää miehiä eikä lapsia

Kukaan ei erota, että ollaanko ydin vai uusperhe, kaikki luulee ydinperheeksi :) Minulla on aikaisemmasta suhteesta lapsi, joka pitää miestäni isänään. Mies kohtelee esikoistani kuin oma lapsi olisi. Yhteisiä lapsiakin meillä jo on :) Naimisiin olemme menossa. Lapset saavat tasapuolisesti rakkautta ja ovat onnellisia :) Joskus esikoiselle pitää toki kertoa, että mieheni ei ole hänen isänsä, vaan hänen oma isänsä jätti hänet ihan pienenä, eikä ole sen jälkeen kuulunut tästä mitään. Viina ja vieraat naiset aina menneet lapsen edelle tällä miehellä... Joten, mikäs tässä ollessa? :)

Kaikki otetaan tasapuolisesti huomioon eikä meillä arjessa näy mitenkään se, että esikoinen ei ole aviomieheni.

Tietenkään kukaan ei tuota täällä usko, toimivaa uusperhettä ei tietenkään voi olla. Mutta eiköhän meidän perhe ja läheiset tiedä, miten asia oikeasti on =)

Ei ole pakko ottaa yh-isää vaan sellainen, jolla on lapsi(a) puolet ajasta. Saat sekä sitä kahdenkeskistä, että lapsiperheaikaa, jolloin pääset näkemään miten miesystäväsi toimii omien lastensa kanssa. Jos aiot hänen kanssaan lisääntyä niin on hyvä tietää ennalta ettei tarvitse sitten itkeä, että mies ei hoidakaan vauvaa tms. Ihan niin kuin kaikissa perheissä, myös uusperheissä homma toimii jos sitä perustamassa on täysjärkisiä ihmisiä, jotka osaa ajatella asioita lasten näkökulmasta ja yleensäkin toimia pitkäjännitteisesti.

Siina on riskinsä, jos ottaa miehen jolla on lapsi vain puolet ajasta tai tapaisi vaikka vielä harvemmin. Huoltajuushan saattaa syystä tai toisesta siirtyä (esim. mielenterveysongelmat, kuolema tms.) pelkästään isälle.

Itse en pidä myöskään ajatuksesta, että olisin miehen kanssa, joka joutuu maksamaan elatusmaksuja ja sen takia ei esim. voisi lähteä lomamatkalle tai osallistua jonkin asian hankintaan, jolloin kustannukset kaatuisivat minun päälleni ja tavallaan joutuisin itse sitä kautta elättämään vieraita lapsia. Ja tottakai mies maksaa maksunsa, jos on lapsia mennyt tekemään. Jos joskus tulisi yhteisiä lapsia eikä mies pitäisi yhteyttä edellisen suhteensa lapseen, se olisi kuitenkin tulossa perintöä jakamaan.

Minulla on hieman erikoinen ajatusmaailma asian suhteen, vaikka itse olen kasvanut suht toimivassa uusioperheessä eikä esim. raha ole koskaan ollut isäpuolelleni ongelma, jos minulle on pitänyt hankkia jotain. Kaiken lisäksi isäpuoleni on tehnyt testamentin, että perin häneltä oman rintalapsensa lisäksi. Jotain on kuitenki mennyt pieleen, koska ajattelen näin ahdaskatseisesti :)

se riippuu, miten uusperhekuviot onnistuvat. Vanhempia vaan saattaa niihin kuulua aika monta ja lapsilla olla monenlaisia sisaruksia, esim. kuten yhdellä tuttavaperheelläni viidenlaisia.



On täyssisaruksia ja sisaruspuolia (eri kombinaatioin), lisäksi vielä isän nyxän lapsi, joka ei ole varsinaisesti verisukulainen mutta lapset asuvat ajoittain samassa perheessä yhtä aikaa.



Jos kaikki vanhemmat hoitavat hommansa vastuuntuntoisesti, elämä sujuu ja lapset ottavat asiat ja erilaiset sisarukset kummastelematta.



Hyvänä puolena on (toivottavasti ainakin) laaja tukiverkosto aikuisena kun vanhempien asioiden hoidossa alkaa kaivata apua.

"sun, mun ja meidän" mutta kaikki on yhteisiä.



hyvin toimii, lapset on tyytyväisiä. jos olisin yksin, olisin tosi uupunut ja rahaton.



ex-yh

voisi tapailla naista jolla on lapsia.



En vaan ole lapsi ihminen ja erityisesti suvun ulkopuoliset lapset ovat iso no no...

voisi tapailla naista jolla on lapsia.

En vaan ole lapsi ihminen ja erityisesti suvun ulkopuoliset lapset ovat iso no no...

Mitä teet vauva-palstalla?

Samaa kuin 70% tämän palstan käyttäjistä.

Sanon ihmisiä narsisteiksi ja käsken heidän erota.

Ja vielä ihan ongelmitta.

Mitä teet vauva-palstalla?

Samaa kuin 70% tämän palstan käyttäjistä.

Sanon ihmisiä narsisteiksi ja käsken heidän erota.

niin paljon näkee näitä uusperheitä, missä on yksi edellisestä liitosta, joka surullisena kulkee yksin. yrittää päästä loppuperheen yhteyteen, mutta on aina sivussa. Etsii sitten rakkautta siitä porukasta, missä on muitakin rikkinäisiä lapsia. Saa vertaistukea näistä.

Muu perhe tyytyväisenä möllöttää kuplassaan ja luulee, että kukaan ei heitä erota ydinperheestä. Paitsi se surullinen esikoinen, joka kokee, ettei kuulu muiden onneen.

Kukaan ei erota, että ollaanko ydin vai uusperhe, kaikki luulee ydinperheeksi :) Minulla on aikaisemmasta suhteesta lapsi, joka pitää miestäni isänään. Mies kohtelee esikoistani kuin oma lapsi olisi. Yhteisiä lapsiakin meillä jo on :) Naimisiin olemme menossa. Lapset saavat tasapuolisesti rakkautta ja ovat onnellisia :) Joskus esikoiselle pitää toki kertoa, että mieheni ei ole hänen isänsä, vaan hänen oma isänsä jätti hänet ihan pienenä, eikä ole sen jälkeen kuulunut tästä mitään. Viina ja vieraat naiset aina menneet lapsen edelle tällä miehellä... Joten, mikäs tässä ollessa? :)

Kun tuo meidän esikoinen ei ole surullinen :) Vaan onnellinen. Harmi, että sinä et tiedä toimivaa uusperhettä, tervetuloa meidän elämää katsomaan :) Esikoinen kuuluu perheeseen ja hänellä on aina erityinen paikka minun sydämessäni, mutta kohtelen kaikkia lapsia samalla tavalla :) Onnellisempi on näin, kuin niin, että joutuisi kuunnella, kun isä huutaa, juo ja lyö... Vai mitä luulet?

niin paljon näkee näitä uusperheitä, missä on yksi edellisestä liitosta, joka surullisena kulkee yksin. yrittää päästä loppuperheen yhteyteen, mutta on aina sivussa. Etsii sitten rakkautta siitä porukasta, missä on muitakin rikkinäisiä lapsia. Saa vertaistukea näistä.

Muu perhe tyytyväisenä möllöttää kuplassaan ja luulee, että kukaan ei heitä erota ydinperheestä. Paitsi se surullinen esikoinen, joka kokee, ettei kuulu muiden onneen.

Kukaan ei erota, että ollaanko ydin vai uusperhe, kaikki luulee ydinperheeksi :) Minulla on aikaisemmasta suhteesta lapsi, joka pitää miestäni isänään. Mies kohtelee esikoistani kuin oma lapsi olisi. Yhteisiä lapsiakin meillä jo on :) Naimisiin olemme menossa. Lapset saavat tasapuolisesti rakkautta ja ovat onnellisia :) Joskus esikoiselle pitää toki kertoa, että mieheni ei ole hänen isänsä, vaan hänen oma isänsä jätti hänet ihan pienenä, eikä ole sen jälkeen kuulunut tästä mitään. Viina ja vieraat naiset aina menneet lapsen edelle tällä miehellä... Joten, mikäs tässä ollessa? :)

Kun tuo meidän esikoinen ei ole surullinen :) Vaan onnellinen. Harmi, että sinä et tiedä toimivaa uusperhettä, tervetuloa meidän elämää katsomaan :) Esikoinen kuuluu perheeseen ja hänellä on aina erityinen paikka minun sydämessäni, mutta kohtelen kaikkia lapsia samalla tavalla :) Onnellisempi on näin, kuin niin, että joutuisi kuunnella, kun isä huutaa, juo ja lyö... Vai mitä luulet?

Esikoinen oli tosi pieni, kun erottiin hänen isänsä kanssa. Oli pieni, kun aloin seurustella mieheni kanssa, ei siis tunne ketään muuta isää edes kuin mieheni :) Tämän takia kaikki luulevatkin meidän olevan ydinperhe, kellekään ei ole tullut edes mieleen, että olemme uusperhe :) Näin annamme olettaakin, mieskään ei korjaile, kun joku kehuu hänen lastaan, vaan ylpeänä rintarottingilla sanoo, että on ylpeä :)

Onneksi tuli kokeiltua uusperhettä ennen omia lapsia. Nyt tiedän paremmin mihin omat resurssini riittävät.



Uusperhe vaatii äitipuolelta paljon vahvuutta ja itsetuntoa. Tällainen herkkä ja hyväntahtoinen ihminen kuin minä ei siinä kuviossa jaksanut. Me ihmiset ollaan erilaisia ja hyvä niin!

Kuvio menee aina niin, että miehet hyväksyy naisen lapset kuin omikseen.

Mutta ne miehen lapset on vittumaisen ex-vaimon kakaroitA, jotka tungetaan pilaamaan viikonloppua.

Miehet onnistuvat isäpuolina, mutta tarinat kauheista äitipuolista on totta. Naiset ei sopeudu siihen, että heidän miehensä ovat kokeneet avioliiton ja lapsen syntymän jo aiemmin.

Äitipuolet hokevat, ettei vierasta lasta tarvitse rakastaa. Mutta miehen pitää pitää naisen lasta kuin omanaan,

Kaksi lasta aiemmasta liitostani ja kaksi nykyisestä. Entinen mieheni on naimisissa ja me kyläilemme puolin ja toisin. Ei siis ole mitään ongelmaa kellään hyväksyä uusia ja vanhoja puolisoitamme. Lapset entisestä liitosta rakastavat äitipuoltaan, käyvät kylpylälomilla yhdessä, shoppailemassa yms... minä koen sen ainoastaan hyvänä asiana. Minun nykyinen mieheni on aina pitänyt lapsia kuin ominaan. Samalla tavalla hoitaa ja huolehtii, kuin omistaankin. En ymmärrä miksi lapsia tehdään, erotaan eikä hoideta eron jälkeen kunnolla asioita loppuun asti.

Teillä on vain sinun lapset=D

Se että äitipuolet eivät hyväksy miehen lapsia. Se on ihan omasta itsestä kiinni miten aikuinen sitä on. Minun tytöilläni on hyvä äitipuoli. Hän pitää tyttöjäni kuin omina lapsinaan. SOittelee kuulumisima, kun lapset ovat meillä viikon. Hakee heille aina kun siihen on pienikin mahdollisuus yms... Mun mielestä se kertoo ihmisen kypsyättömyydestä ellei hyväksy toisen lapsia ja elämäntilannettaan.