Parisuhde..

Rakastan kihlattuani todella paljon...

Hän saa minut nauramaan, itkemään onnesta..

Silti joissain asioissa hän tekee minut todella surulliseksi.

Hän ei välillä ajattele minun tunteitani ollenkaa. Ja siis on ollut aikaisemmin ihastunut toiseen ja silloin haukkui minut pystyyn..

Jatkoimme silti suhdetta, olihan meille tulossa vauva..

Murrun aina kun ajattelen niitä iltoja, kun itkin paniikissa..kun olin onnellinen kihlatusta ja vauvasta ja yhtäkkiä hän on kiinnostunut toisesta ja saan kasan paskaa niskaa..

Toisaalta kadun sitä, etten jättänyt häntä itse.

Olisi silloin pitänyt luovuttaa, etten jäisi tällä tavalla miettimään menneitä ymym..

Rakastan, mutta...silti mietin, että varmasti maailmassa on jokaiselle joku, joka ei halua aiheuttaa toiselle kyyneileitä..



Onko kellään kokemuksia jostain tämmösestä ja miten on käynyt...?