Sanokaapas rakkaat kanssasisaret aivan rehellisesti! Ottaako koskaan paasta yksos-aitien ruikutus vauva-arjen rankkuudesta, liikkumisen kankeudesta, rutiinien raskaudesta jne.

kuopus on erilainen vauva vähine vaivoineen, joten kaikki on nyt oikein hyvin.

että ymmärrän siis olla tuijottamatta pelkkää lapsilukua arvioidessani kuinka rankkaa kenelläkin on.

kuunnella sitä ,kuinka rankkaa kahden eri ikäisen lapsen äidillä on, ja sitten perään, että " mullahan ei oo tosin kaksosia" tms. En jaksa kuulla valitustanne! Miksi teidän pitää yrittää todistella minulle, kaksosten äidille, kuinka rankkaa ja raskasta teillä on? Kaksi eri ikäistä ei ole kaksoset, vaikka hoettekin kaikille, että sehän on melkein sama kuin olisi kaksoset.



Ei vanhemmuus ole mikään urheuskisa. En minäkään rääy jokaiselle vastaantulijalle, että onpas raskasta.

Sen sijaan monilapsisten äitien itsensä ylentäminen kyllä raivostuttaa. Kommentit: " sinä et ymmärrä oikeasta lapsiperhearjesta mitään" tai " kunpa eläisit päivän meidän arkeamme" .



Mitä ihmeen ruikkaamista sitä täytyy pitää? Kukin on osansa valinnut ja miksi ihmeessä yksilapsisten äitien pitäisi olla ihan kuin ei tietäisi mitään mistään maailmasta.



Uskon, että kahden ja kolmen ja useamman lapsen kanssa on rankempaa kuin yhden. Mutta mitä sitä yhden lapsen äideille kostamaan?

niille " yksös-äideille" jostain (olet tullut katumapäälle lapsilauman hankittuasi tms?)?



Itselläni ainakin on nykyään huomattavasti helpompaa kahden kanssa (touhuavat usein keskenään ja mullekin jää mukavasti omaa aikaa), kuin aikanaan esikoisen kanssa, jolle piti KAIKEN AIKAA omistautua 100-prosenttisesti ilman hetkenkään omaa aikaa (nukkuikin vain lyhyitä päiväunia yms.).

Sori nyt vaan kaksoskruunun tavoittelijat.