Onko kukaan epäillyt 4-vuotiaallansa kehitysviivästymää tai jotain poikkeamaa?

tilanteenne kuulostaa minusta sellaiselta että tutkimukset ovat tarpeen ihan tulevaa kouluunmenoakin ajatellen. Mikäli tyttärelläsi todetaan jonkilaista viivästymää on vielä monta vuotta aikaa kuntoutua ennen kouluun menoa. Ehkä myös neurologiset tutkimukset olisivat tarpeen?

Toisaalta surullista ajatella että jotain on, mutta useinhan äidin vaistot ovat tällaisissa asioissa oikeassa:(. Mutta minullekin sanottiin, että on hyvä kun olemme ajoissa asioilla. Psykologille sain ajan tammikuuksi. Katsellaan mitä hän sanoo...



Voi voi voi, kun mua voikin huolettaa tämä!:(((

lasten kanssa kanssa pitää tehdä kokoajan kaikkea, ei kukaan mitään itsestään opi. Oppii matkimalla 7 ikävuoteen asti, jos päivähoidossa jää sivuun hiljaisuuden tai rauhallisuuden takia, ei opet välttämättä huomaa mitään. Tämä on nyt sun asia tehdä lapsen kanssa enemmän yhdessä.

Eikä todellakaan ole kyse siitä, etteikö olisi MITÄÄN tehty lapsen kanssa. Huh huh mikä kommentti! Tiedätkö miten olemmekaan yrittäneet opettaa lapsen polkemaan pyörällä? Monen monituista kertaa eri tavoin. Sama koskee ihan kaikkea askartelua. Ei tyttö vain halua, viitsi, jaksa. Lopettaa heti:(. Ei siinä sitten paljon auta vaikka vanhemmat mitä yrittäisivät.



Ap

keskittyminen vähän sitä sun tätä. Tyttöäni pidän normaalina, joskin vilkkaana haahuilijana.

tuollainen " taivaanrannanmaalari" . Mutta on vain niin tosi erilainen kuin muut lapseni tai muut samanikäiset tuttavan lapset. Jotenkin " erikoinen" . En tiedä sitten. Mikä on normaalia?

Hän joutuu käymään puheterapeutilla ja psykologilla.



Kynäote on väärä ja hän ei suostunut piirtämään ihmistä vaan piirsi ' autoradan' . Saksiote on myös hakusessa. Eli motoriikassa on jotakin puutteita. Käsitteissä kuulemma myös puutteita. Puhe on vähän epäselvää. L kirjain tuli vasta viime kesänä ja D ja R puuttuvat kokonaan.



Ei halua piirtää, mutta askartelee kerhossa. Ja mielestäni on kehittynyt siellä huomattavasti. Polkee pyörällä, mutta luovuttaa heti ylämäessä. Hiihtämistä ei suostu yrittämäänkään. Juttelee paljon tekemisistään kerhossa kysyttäessä.



Neuvolan mukaan poika ei ole ikäisensä tasolla. En ole huolissani, koska lapsi on ' haaveileva' luonne, kiireetön. Hän luovuttaa helposti, jos jokin asia menee pieleen. Tarvitsee paljon rohkaisua ja opastusta eteenpäin. Epäilen, että hänellä on minun luonteeni - alku hankalaa, mutta sitten kun oppii niin osaakin kunnolla.



On hienoa, että näihin puutteisiin puututaan ajoissa. Neuvolassa sanoivat, että sikäli psykologi sitä suosittelee, niin lapsemme voidaan laittaa päiväkotiin leikki-paikalle. Kävisi leikkimässä päiväkodissa parina päivänä viikossa muutaman tunnin eli ihan sama kuin kävisi kerhossa mutta ammattilaisten ohjaisivat. Kuulostaa hyvältä.



Vuoden vaihteen jälkeen olen viisaampi, kun olemme molemmilla terapeuteilla käyneet. Älä sinäkään huolehdi. Lapset ovat erilaisia ja sinulla (ja minulla) on kiirettömämpi lapsi kuin mitä moni muu on.

Älä nyt stressaa lapsesi osaamisista, odota rauhassa lääkäriaikaa ja laita vaikka paperille kaikki asiat mitä olet miettinyt, muuten unohdat ainakin puolet. Eikä elämä erityislasten kanssa sen ' ' huonompaa' ' ole, erilaista vain : ) Tapaa paljon sellaisia ihmisiä joita ei muuten tapaisi ja oppii paljon asioita joita ei muuten oppisi.

Asiaa tutkitaan. Minusta on hyvä, että huoleni otetaan vakavasti, mutta silti avun saaminen on hankalaa. Poikani on onneksi paljon mennyt eteentpäin, mutta tiedän, että hän tarvitsee tukea. Pelottaa todella esim. koulun aloittaminen, vaikkei se vielä ajankohtaista olekaan. Mutta haluan, että tässä vaiheessa tehdään mitä tehtävissä on, kun lapsi kuitenkin on voimakkaasti kehittyvässä vaiheessa.