Lue keskustelun säännöt.
Pidän koiraani lapsenani.
Kommentit (6)
Minäkin luulin pitäväni lemmikkejäni lapsinani (miehen mukaan kiinnyin kaikkiin marsuihinkin epäterveen paljon) ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi. Lapsen synnyttyä se tunne oli kuitenkin vielä ihan toisella tasolla lemmikkeihin verrattuna. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikilla olisi, ihan kiinnostuksesta kyselen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha se on ja mikä on elinajanodote? Mitäs sitten kun lapsi kuolee? Otatko uuden?
Onko sinulla lapsia? Haluatko lapsia?
1v, eli oikeestaan aika vauva vielä. 15-vuotta voi hyvinkin elää. Itken aika usein sitä, miten kestän jos kuolee ennen minua. En usko, että kukaan voisi korvata hänet. Eikä pidäkään, mutta saattaisin hankkia uuden, jotta pääsen taas elämään kiinni.
Ihmislapsi löytyy myös, niitä en taida lisää haluta. Koiralapsen hankkimista voin jossain vaiheessa miettiäkin.
Eli, et halua loukata hänen tunteitaan antamalla selkeitä komentoja, vaan mieluummin keskustelette asioista? Mikäli hän ei halua tehdä kuten olet pyytänyt, toteat että asialle ei sitten voi mitään. Ja suutut ja otat sen henkilökohtaisesti, mikäli muut eivät pidä kullanmurusi käytöksestä?
Toivottavasti et kuulu näihin koiranomistajiin.
Eli, et halua loukata hänen tunteitaan antamalla selkeitä komentoja, vaan mieluummin keskustelette asioista? Mikäli hän ei halua tehdä kuten olet pyytänyt, toteat että asialle ei sitten voi mitään. Ja suutut ja otat sen henkilökohtaisesti, mikäli muut eivät pidä kullanmurusi käytöksestä?
Toivottavasti et kuulu näihin koiranomistajiin.
Komennan lapsiani ihan yhtälailla, jos koen tarvetta. Lapseni tottelevat minua kyllä kiitettävän hyvin.
Ai että joku ei pidä kullanmuruni käytöksestä? Ei ole vielä tullut sellaista tilannetta vastaan. Osaa kyllä käyttäytyä esimerkillisesti.
Mutta en mä varmastikaan suuttuisi.
Kuinka vanha se on ja mikä on elinajanodote? Mitäs sitten kun lapsi kuolee? Otatko uuden?
Onko sinulla lapsia? Haluatko lapsia?