Suomen syrjäytyneet ja muut surkimukset! Ketä te oikein ootte?
Suomen syrjäytyneet ja muut ongelmaiset, myös mt! Ketä te oikein ootte ja miten olette joutuneet surkeaan tilaanne? Mikä on muka oma osuutenne ja mikä se, että tämä yhteiskunta on just tämmöinen kuin se on?
Kommentit (14)
Suomen syrjäytyneet ja muut ongelmaiset, myös mt! Ketä te oikein ootte ja miten olette joutuneet surkeaan tilaanne? Mikä on muka oma osuutenne ja mikä se, että tämä yhteiskunta on just tämmöinen kuin se on?
mt-ongelmaisten paskavanhempien lapsesta kasvoi paska mt-ongelmainen syrjäytynyt aikuinen.
syyttää yhteiskuntaa. Opiskelin tutkinnon alalta, joka vielä 2000-luvun alussa työllisti hyvin. Nyt ala ei käytännössä työllistä ketään tuntemaani saman tutkinnon suorittanutta. Samoin kävi miehelleni. Nyt siis ollaan oltu köyhyysloukussa koska mieheni opiskeli uuden tutkinnon, ja mieheni saa elättää minua seuraavat vuodet kunnes minun uusi tutkintoni on valmis. Koska lapsemme ei voi asua asunnossa, jossa on vähänkään hometta/sisäilmaongelmia, meidän täytyy asua uudehkossa asunnossa, joten asumiskulut ovat kovat. Köyhiä ollaan ja tällä hetkellä minä olen tilastojen valossa syrjäytymisuhan alla (olen pitäaikaistyöttömän nimikkeellä kunnes opinnot ensi syksynä alkavat).
tiedän olevani aivan idiootti, kun olin 10 vuotta paikassa töissä jossa ylinjohto kiusasi aivan surutta työntekijöitä. Toivoin vain kovasti etten koskaan joutuisi tulilinjalle =(
Vaikka olen ollut nyt 1½ vuotta tuolta pois, en saa vain rauhaa. Viime yönäkin taas painajaisia, näin siis unta, että olin tuolla töissä.
En tiedä auttaako tähän yhtään tämä kotona notkuminen, mutta kokeilin olla kahdessa paikassa töissä tuon kiusaamisen jälkeen, en onnistunut.
Toivon, että saisin vielä toipua vuoden pari kuntoutustuella, sen jälkeen uskoisin olevani toipunut.
Niin ja AMK sh/th olen.
Tämä analyysi on kyllä aivan pielessä. Ei se näin mene! Ei todellakaan.
Minä en usko että syrjäytynyt = joku mielenterveysongelmainen. Olisitteko te kaikki vain jotain mt-ongelmaisia?
Tulen rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin aivan pieni ja lisäksi mulle tapahtui lapsena jotain pahaa (voitte varmaan arvatakin). Elin loisena kummankin vanhemman luona. Äitipuoli oli aivan hullun mustasukkainen ja luuli, että juonittelin häntä vastaan, kun tosiasiassa olin vaan pelosta kankea ja hajamielinen, ja muutenkin outo. Nykyaikana mua oltaisiin kutsuttu erityislapseksi. On mulla diagnoosejakin nykyään vaikka millaisia...
Koulussa meni aina hyvin. Arvosanat oli aina 8-10. Kiusaamista oli peruskoulun läpi, mutta ei se muhun vaikuttanut. Kotona oli niin kamalaa, että koulussa oli parempi olla, vaikka olin koko suht ison koulun tuntema friikki. Lukiossa opettajat piti musta ja kyseli innolla, mihin meinaan mennä. Kehuivat älykkääksi. Olin siihen aikaan ulospäin sellainen tulevaisuuden lupaus.
Sitten menin yliopistoon. Pääsin pois vanhempien luota. Aika äkkiä romahdin. Aloin kuvitella, että jotkut yliluonnolliset olennot vainoaa mua. Yöt valvoin kauhun vallassa. Pelkäsin ihmisiä. Siinä meni monta vuotta. Nyt olen henkisesti jotenkin aivan loppu. Mulla ei ole keskittymiskykyä edes sen vertaa, että jaksaisin tehdä yksinkertaisintakaan työtä. Olen kyllä yrittänyt pinnistellä. En enää osaa toimia ihmisten kanssa normaalisti. En enää vaan pysty mihinkään. Yliopistotkin taitaa jäädä kesken, kun en vaan pysty enää.
Oma osuuteni on varmaan se, että en hakenut apua tarpeeksi aikaisin. En kyllä tiedä, millaista apua olisin edes voinut saada.
noin epäempaattiselle aloittajalle??? Parempi muutenkin säästää kaikenlainen avautuminen muualle, koska täällä vain lyödään lyötyä.
ongelma, jota hän ei välttämättä edes itse tunnista. Hänkin voi olla syrjäytymässä.
Mamut ja mamujen haukkujat on samaa kastia. Esimerkkinä täällä pyörivä kohta kolmekymppinen nuorimies. Ei ole viitsinyt mitään kouluja käydä eikä ole ollut päivääkään töissä. Aikansa kuluttaa netissä soimaten mamuja juurikin näistä samoista asioista...
Vierailija kirjoitti:
mt-ongelmaisten paskavanhempien lapsesta kasvoi paska mt-ongelmainen syrjäytynyt aikuinen.
samis :D
sillä ihan itse olen aihdonkoni aiheuttanut, tosin olishan tuo koulu ja opettajat voineet edes jotain yrittää, kun lapseni terveys alkoi luhistua koulukiusaamisen vuoksi.
Lopulta oli muutettava ja vaihdettava koulua, kahden asunnon loukussa oltiin pitkään ja siitä suosta ei taloudellisesti ihan hetkeen vielä nousta. Ja kyllä, mt-ongelmia on meillä nyt jokaisella kenellä enemmän kenellä vähemmän.
En kadu ratkaisuani, lapseni hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, ettemme enää voi käyttää rahaa kuin minimaalisiin pakollisiin.