Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä erosta?
02.01.2013 |
Olen ollut lähes vuoden lämpimältä, välittävältä ja kestävältä tuntuneessa suhteessa mieheen, josta välitän ja josta olen tullut tunteiden osalta jo riippuvaiseksi. Nyt työt vievät meidät eri suuntiin ja tapailusta olisi tullut merkittävästi hankalampaa. Töiden suhteen vaihtoehtoja ei ole. Emme ole myöskään koskaan asuneet yhdessä eikä se olisi ollut ajankohtaistakaan. Olisin halunnut yrittää jatkaa suhdetta, mutta kuultuaan uutiset mies lakkasi pitämästä yhteyttä. On selvää, että hän haluaa lopettaa suhteen mahdottomana. Hänelle ei riitä tapaaminen kerran viikossa tai jopa vielä harvemmin.
Hylätyksi tulemisen tunne on totaalinen, kun toinen ei vastaa viesteihin eikä halua keskustella tapahtuneesta. En saa nukutuksi ja valehtelematta sydämestä ottaa. Tuntuu mahdottomalta hoitaa omia velvollisuuksia, kun on romahtamispisteessä.
Miten jaksaa eteenpäin? Miten pystyn keskittymään mihinkään, kun ero pyörii mielessä koko ajan? Miten voin olla lapselleni hyvä vanhempi, kun olen täynnä tuskaa?
Kommentit (9)
että mies on etsinyt syytä lopettaa suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan peiliin katsomisen paikka.
Minulla on taustalla särkynyt yli 10 vuoden avioliitto. Laitoin kaiken toivoni uudesta elämästä ja uudesta alusta tähän minut nyt jättäneeseen mieheen. Olin suhteessa erittäin varovainen, mutta silti kiintymys kasvoi. Ja mitä h******n rakkautta voi ollakaan ilman kiintymystä ja luottamusta? Pakko oli uskoa ja luottaa kuitenkin jonkin verran, ja tässä nyt ollaan.
että mies on etsinyt syytä lopettaa suhde.
Ei pidä paikkaansa. Sitoutumaan hän ei kylläkään ollut valmis, mutta suhteessa silti aktiivisempi osapuoli.
On varmaan peiliin katsomisen paikka.
Minulla on taustalla särkynyt yli 10 vuoden avioliitto. Laitoin kaiken toivoni uudesta elämästä ja uudesta alusta tähän minut nyt jättäneeseen mieheen. Olin suhteessa erittäin varovainen, mutta silti kiintymys kasvoi. Ja mitä h******n rakkautta voi ollakaan ilman kiintymystä ja luottamusta? Pakko oli uskoa ja luottaa kuitenkin jonkin verran, ja tässä nyt ollaan.
..et ole kokenut elämässäsi juurikaan muita isompia vastoinkäymisiä jos vuoden suhde meinaa kaataa maailmasi?Meitä on monia jotka olemme selvinneet täydestä helvetistä, itse esim. 15 avioliittovuoden jälkeen tunnissa kaikki oli ohi kun mies ilmoitti löytäneensä toisen.
Eli olisiko peiliin katsomisen paikka?
Inhoan tuollaisia narttuja jotka aina tuovat esille ne omat paljon isommat ja huomioitavammat ongelmansa ja sanovat jollekin toiselle siten surutta kuinka hän, hänen ongelmansa ja hänen koko elämänsä ei ole yhtään mitään. Sä et ole kuule yhtään mitään ongelminesi, ja epäilemättä hyvästä syystä miehesi heivaskin sut. Ehkä jonkun parin vuoden suhteessa oli enemmän tunnetta kuin sun suhteessa koskaan olikaan, mistäs me sitä voidaan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo AP, mutta onpas sulla ikävä asenne ja katkerankuuloinen vastaus. Koska itsellesi on käynyt näin, kaikkien muiden ongelmat, koettiinpa ne sitten pieniksi tai suuriksi, ovat lähtökohtaisesti aivan onnettomia ja mitättömiä? Ajatus siis "hah, no minä olen käynyt läpi paljon pahempaa ainaski"?
Oisko sulla vaikka arvosana-asteikkoa, jolla näiden paljon puhuttujen isompien vastoinkäymisten koon voisi tarkasti määrittää ja siten selvittää, onko mikään asia enää sellainen, että siihen kannattaisi kysyä neuvoa tai selviytymiskeinoja? Ihmiset kokee asioita eri lailla ja tunteidenkin intensiteetti tuppaa vaihtelemaan.
Nimim. Kuulemma niitä on monia sellaisiakin, joiden kaikki lapset ovat kuolleet ebolaan, elefantti on tallonut pellot ja elämä muutenkin vähä tollee sillee ikävätä ja kyllä nyt taas kattokin niin surkiasti vuotaa. Löytyisisköhän teilt bai-thö-vei peilii?
se mies sanoi kun kuuli tilanteesta, eikö mitään??JA hiljeni vaan. Kerro vähän lisää, niin voisi yrittää ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se mies sanoi kun kuuli tilanteesta, eikö mitään??JA hiljeni vaan. Kerro vähän lisää, niin voisi yrittää ymmärtää.
Mies onnitteli kylmästi uudesta työpaikastani käymässämme sähköpostikeskustelussa (emme olleet tuolloin samalla paikkakunnalla), eikä ole sen koommin enää vastannut viesteihin. Tiesi, että haen sitä työpaikkaa, mutta ei tuntunut uskovan minun sitä saavan. Oli ihan niin kuin mies olisi tahtonut minun jäävän työttömäksi, koska on itsekin niin kiireinen, että tapaamisia on jo nykyisinkin ollut vaikea järjestää. Pakko minun kuitenkin on leipä pöytään saada, kun on lapsikin, joten en voi ruveta pelaamaan venäläistä rulettia työurallani edes rakkauden takia. Alallani on työtilanne erittäin paha, joten on otettava sieltä mistä saa.
..et ole kokenut elämässäsi juurikaan muita isompia vastoinkäymisiä jos vuoden suhde meinaa kaataa maailmasi?
Meitä on monia jotka olemme selvinneet täydestä helvetistä, itse esim. 15 avioliittovuoden jälkeen tunnissa kaikki oli ohi kun mies ilmoitti löytäneensä toisen.
Eli olisiko peiliin katsomisen paikka?