Alkoholistien lapset, missä iässä tiedostitte, että vanhempanne joi? (ov)

olet huomannut.

varmaan noin 3v tajusin, et vanhempien kahvimukeissa ei ollut kahvia iltaisin. Noin 5v osasin yhdistää käytöksen ja hajun siihen juomaan mitä niissä kahvimukeissa oli.

Se oli pelottavaa.

vaikka juoja olikin isäpuoleni eikä asunut vielä meillä, mutta joi meillä kyllä.

Ekaa kertaa pelkäsin juomisen takia kun äitinikin oli humalassa yhdessä isäpuoleni kanssa.

Onko juomista mahdollista huomata jälkikäteen? Jos esimerkiksi kotiin tulee ihminen, jonka ei ole nähnyt juovan, mutta joka on krapulassa?

jotenkin kasvoin siihen, että luulin et isäni oli normaali ja et kaikki isät on sellaisia.



Vasta aikuisena olen havahtunut ja tajunnut mistä omat ongelmani tavallaan johtuvat.



Esim. krapulapäivien ja kännipäivien aiheuttamat erot isäni käyttäytymisessä tekivät lapsuudestani lähes skitsofreenisen ja ihmettelenkin miten olen selvinnyt näinkin hyvin.



Elin jatkuvasti varuillani, koska mikään ei ollut normaalia. Joskus jotkunt asiat kävi ja toisinaan samat asiat oli täysin kiellettyjä. Kaikki riippui aina isäni juoman alkoholin määrästä.

Onko juomista mahdollista huomata jälkikäteen? Jos esimerkiksi kotiin tulee ihminen, jonka ei ole nähnyt juovan, mutta joka on krapulassa?

Eli pitää nähdä sama ihminen monesti sekä ilman krapulaa että krapulassa.

Toki olin huomannut, että hän juo, jo paljon aiemmin. MUTTA koska kaikilla kavereillakin juotiin talkoo- ja saunakaljat yms. en todellakaan tajunnut, että meillä se oli erilaista.



Isäni oli korkeastikoulutettu valkokaulustyöläinen eikä jonut koskaan itseään sammuksiin.



Vaikka olen alkoholistin lapsi, en ole alkoholistiPERHEEN lapsi, enkä tiedä siitä elämästä mitään.



Itse olen hiprakkageeninen raitis.

Tiesin tietenkin että isäni joi alkoholia ja näin että hänen kaverinsakin, joita hän usein baareissakin näki, niin tekivät (ei äitini), mutten jotenkin silti tajunnut hänen olevan alkoholisti.



Isäni sitten kyllä kuolikin alkoholiin muutamia vuosia sen jälkeen kun itse vasta sen alkoholismin tajusin.

Tiedostin joskus 4-vuotiaana jo.

ehkä joskus 4-5-vuotiaana pikkuhiljaa. viimeistään 6. 7-vuotiaana humalaisia vanhempia osas jo oikeen hävetä toden teolla.

ja noin 8-10 vuotiaana ymmärsin, että se on ongelma äidille.



Ei se mitään yrittänyt salailla. Veti tärpättiä kaksin käsin ja lähti baariin. Jätti meille muksuille yleensä kyllä rahaa ja ruokaa. Tosin se lähiräkäläkin tuli vuosien aikana tutuksi, kun siellä piti välillä käydä syömässä tai hakea ruokaa. (oli myös mutsin työpaikka)



Kotona siis mä 10v, veli 8v, veli 2v ja sisko 1v.

ja samoihin aikoihin osasin yhdistää oksentelun viinaan. Samoin osasin jo odottaa, että isä on hirveän vihainen ja varmaan lyö äitiä, kun äiti on juonut jotain. En oikein osannut suhtautua alkoholiin mitenkään, kun toisaalta tajusin, että se tekee ihmisen vääräksi ja isäkin on vihainen, mutta toisaalta isäkin joi välillä aika paljon - joten eikö se ollutkaan niin pahasta?



Tajusin alkoholin olevan ongelma vasta joskus yläasteen alussa, kun kaverin äiti ihmetteli, miksei meidän äiti voi tulla hakemaan meitä kylältä harrastuksesta. En kehdannut sanoa, että äiti on kännissä iltaisin, joten keksin sitten jotain tekosyytä aina.



Meilläkin pidettiin (pidetään) kulisseja yllä. Viinasta ei puhuta, koskaan, mitenkään. Aggressiivisen isäni takia en olisi koskaan uskaltanut kaataa heidän viinojaan viemäristä alas. Kuuntelin vain humalan etenemistä ja siivosin jälkiä jälkeenpäin. Ja muutin pois kotoa heti kun kynnelle kykenin. Itse en juo, enkä katsoisi päivääkään alkoholiongelmaista miestä. Turha kai sanoakaan, että meidän lapset eivät tee mummulavierailuja.