G: Miksi ilkeilette/olette ystävällisiä ap:lle? Rehellisiä vastauksia itsetutkiskelun kera, kiitos.

epäasiallisiin aloituksiin. Ylemmyydentuntoisiin, leimaaviin, rasistisiin, toisia mollaaviin.



Jos pyydetään apua, kysytään neuvoa tai vinkkiä, tai aloitus on jonkun "heikoilla olevan/kärsivän" ihmisen aloitus (siis sairas, köyhä, hyljeksitty, huono itsetuntoinen, surullinen, ahdistunut jne) niin pyrin neuvomaan, antamaan vinkkiä, tsemppaamaan, ja tukemaan.



En lyö lyötyä. Jos joku purkaa omaa pahaamieltään tai pahaaoloaan täälä, niin en halua lisätä sen ihmisen pahaaoloa vastaavalla kettumaisesti.



Mutta ylemmyydentuntoiset ja itsekkäät omaa etuaan ajattelevat niille voin välillä herätelläkseni vähän provoilla. Veemäisille vastaan veemäisesti!

En muista kuin muutaman kerran ilkeilleeni täällä av:lla, mutta en muista että ap:lle olisin niin tehnyt. Lähes aina yritän auttaa tai antaa sympatiaa, jakaa omia samanlaisia kokemuksiani jne. Ihmettelen, miksi lähes joka ketjuun tulee joku ehdottamaan, että ap on keksinyt viestin aiheen tai lyttäämään oikein kunnolla - sitä enemmän, mitä vaikeampi on ap:n tilanne.



Ne muutama ilkeilyni, mitä muistan, ovat olleet useimmiten ap:n puolustuksia, kun joku on kohtuuttomasti lytännyt.



Miksikö autan / keskustelen iloisissa merkeissä useimmiten? Siksi, että minusta on hauskaa jos voin oikeasti olla avuksi jollekulle, tai vain tuottaa myönteistä ilmapiiriä... Nuo ilkeilyt ovat tosi raskasta luettavaa, enkä oikein ymmärrä mikä järki niissä on.



Perinteinen teoria kiusaamisestahan on, että kiusaajalla on paha olo. Onko se sitten niin, täälä av:llakin?

Myötäily ei synnytä keskustelua, pitää provosoida ja provosoitua. Itse lähinnä testaan mielipidettäni muihin, pitää vähän ilkeillä, muuten menee monologiksi.

Etkö tunne yhtään myötätuntoa ap:ta kohtaan? Jos heittelet pahoja vaikeassa tilanteessa olevalle, se voi oikeasti sattua, kun oikeita ihmisiä kuitenkin täällä olemme. Eikö se yhtään haittaa sinua?



T: tämän ketjun ap

Minulla ei ole oikeutta olla siinä tilanteessa vittumainen.



Ylimielisiin, halveksuviin, rasistisiin, minäminäminä-itsekehu, kiusaus, arvostelu, mollaus jne. aloituksiin en kommentoi sanallakaan.

Koska täällä ei ole lapsia kirjoittelemassa, näkisin että aikuisen pitää osata ottaa vastaa myös kritiikkiä. En minä henkilökohtaisesti ketään lyö vyön alle, yleisellä tasolla yleistäen. Näkisin, että lukijalla on oma vastuunsa ymmärtää, että välttämättä ei pelkkää empatiaa pukkaa, koska asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia ja asioita ei voi nähdä vain yksien lasien läpi.

Miten joku uskaltaa lyödä lyötyä?? Siis itse koen vastuullisena ihan nettikirjoittelunkin, enkä mollaa rikkinäiseltä tuntuvaa kirjoittajaa.



Joillekin voi esim. nimettömänä nettikirjoittelu olla oikeasti se ainoa kanava minne uskaltaa aidosti sen pahanolon purkaa... Ja sitten vastaukseksi saa dissaavaa ja mollaavaa "neuvoa" sitä minä en ymmärrä!



Kaikilla kun ei ole sitä sydänystävää luotettua, jolle voi kaiken kertoa, myös ne todella painavat asiat elämässään. Nettikirjoittelu voi olla vapauttavaa, koska anonyymisti voi purkaa sitä vitutusta tai suruaan mitä kokenut elämässään.

Koen aina myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan, jotka purkavat pahaa oloaan, vaikka en aina ole heidän kanssaan samaa mieltä.



Monesti myös se, joka kysyy neuvoa, ei halua oikeasti ottaa sitä neuvoa vastaan mitä tarjotaan... Esim. jos äiti ei saa kuriin lapsiaan, niin ei sitten oikein kuuntele sitä, että pitää pitää lasten rytmistä kiinni, ruoka-ajat ja ulkoilut rytmissä ja aikaisin lapset nukkumaan jne Tai säästövinkkejä kaipaava ei haluakaan sitten luopua kalliista autostaan, tai lopettaa lehtitilaukset, kalliit harrastukset tai ostaa vain halpoja ruoka-aineita.

Ilkeilen aloittajalle, jolle mikään ei kelpaa. Kysytään ja asiallisesti vastanneesta tehdään analyysi, kuinka huonosti on hänen asiansa, kun hän ei ollut empaattinen olkapää edellä pelkästään esim. läkyttämässä tuubaansa kuinka huono mies aloittajalla on, jos mies ripustaa sukat väärin kuivumaan.

Minua suututtaa, jos kauhea lauma räkyttää yhdelle ja hakemalla hakee vikoja. Tietysti riippuu aiheestakin, mutta inhoan sitä, että kaivetaan joku epäoleellisuus ap:n viestistä, tehdään siitä järjettömiä oletuksia jne.



Jos aloitus on järjetön, vastaan siihen humoristisesti vittuillen. Suorempaa ilkeilyä tulee harvemmin harrastettua, paitsi niille ap:n haukkujille.

Myötäily ei synnytä keskustelua, pitää provosoida ja provosoitua. Itse lähinnä testaan mielipidettäni muihin, pitää vähän ilkeillä, muuten menee monologiksi.

Saatan olla samassa ketjussa kahta eri mieltä keskustelua ohjaillakseni.