Jos 30-vuotiaana vasta alkaa opiskella?
Niin pääseekö koskaan kiinni normaaliin elämään? Palkkaako tällaista ihmistä kukaan, joka nyt vasta aloittaa ihan alusta eli ensin korotan peruskoulun numeroita että pääsen edes amikseen... huouh. Tuntuu pitkältä tieltä.
Kommentit (18)
Mutta joo. Pääsee kyllä.
Mutta mitä olet tehnyt nämä vuodet tässä välissä? Voiko sitä hyödyntää mitenkään? Esim oppissmusloulutukseen tsinäyttötutkintoihin, kontakteina, tms? Jos nyt et ihan automurto-osalstola ole ollut niin ka nnattaa pitää mielessä, että noista voi hyvinkin olla vielä etuakin.
Ethän vaan ole lukenut siitä linnakundista joka nyt on kirurgi?
Heh, vaikka tuo olisi totta - täällä Suomessa, niin ei se minua lohduta.
En ole mikään kirurgin veroinen välkky.
Oikeastaan olen aika tyhmä.
Ja ihan myöhässä.
Oletko sinä jollakin mystisellä tavalla onnistunut elämään vielä 1970-luvulla, jolloin tavoite oli peruskoulu-> ammattillinen koulutus -> työpaikka eläkeikään?
Ne 1970-luvun nuoretkin ovat joutuneet tähän mennessä moneen kertaan toteamaan, että ei se ihan käsikirjoituksen mukaan aina mene. Ovat jotkut onnistuneetkin, mutta yhä useampi joutuu vaihtamaan työpaikkaa ja ammattia useammankin kerran, ja hankkimaan uutta koulutusta vielä eläkeiän kynnyksellä.
Jos opiskelet esim. lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi, niin töitä riittää varmasti, ainakin jos olet tarvittaessa valmis muuttamaan paikkakuntaa. Sen sijaan esim. kaupallisella alalla ensimmäisen työpaikan saaminen on vanhempana varmasti haastavampaa. Äläkä missään tapauksessa valitse sellaista alaa, jossa työllistyminen on muutenkin vaikeaa (esim. monet käsityöläisammatit, media-ala).
on todella monia 40-50-vuotiaita opiskelijoita.
Itsekin olen nelikymppinen.
Et todellakaan ole liian vanha opiskelemaan!
Kai se jotain kertoo, ettei ole pystynyt normaalissa ajassa koulujaan käymään. Minä en palkkaisi, mutta varmaan joku toivottavasti palkkaa. Miettisin, että miten pystyy hoitamaan työnsä jos ei pysty kouluakaan käymään.
Tietysti on eri juttu jos on esimerkiksi sairastanut tämän ajan mutta sitten taas miettisin työnantajana että miksi palkata sairastelevaa kun voi palkata terveenkin.
Kai se jotain kertoo, ettei ole pystynyt normaalissa ajassa koulujaan käymään. Minä en palkkaisi, mutta varmaan joku toivottavasti palkkaa. Miettisin, että miten pystyy hoitamaan työnsä jos ei pysty kouluakaan käymään.
Eikös tuo osoita, että nimenomaan pystyy käymään koulua, on dynaaminen eikä jämähdä yhteen uraan, joka on osoittautunut umpikujaksi?
Moni vaihtaa ammattia sua paljon vanhempanakin. Itse olen 35v ja vaikka mulla on lukio ja amk-tutkinto takana, ei se paljon lohduta, koska alallani ei ole töitä! Nytpä opiskelen siis uutta ammattia (sh) :)
Tsemppiä sulle! Mun iässä olet jo ammattikoulustakin valmistunut ja minä vasta aloittelen sh-opintoja ;)
ja vanhempanakin. Monen on yksinkertaisesti pakko, koska töitä ei "vanhalla" alalla enää ole.
t. yksi uudelleenkouluttautuvat maisteri
ja vanhempanakin. Monen on yksinkertaisesti pakko, koska töitä ei "vanhalla" alalla enää ole.
t. yksi uudelleenkouluttautuvat maisteri
ap joka ei ole saanut edes peruskoulua käytyä kunnolla tuohon ikään.... Veikkaisin että toista loppututkintoaan tekevällä korkeakoulutetulla on pikkuisen enemmän potentiaalia kuin ap:llä.
työllistyy ihan varmasti. Työvoimapulaa on jo nyt, lähihoitajista on ainakin meillä päin pulaa (Tre/ Pirkanmaa). Sijaisia ei tahdo löytää mistään.
Opiskeluun liittyvien harjoittelujen kautta työlistyy hyvin ainakin sijaisuuksiin, edellyttäen että hoitaa hommansa kunnolla.
ja vanhempanakin. Monen on yksinkertaisesti pakko, koska töitä ei "vanhalla" alalla enää ole.
t. yksi uudelleenkouluttautuvat maisteri
ap joka ei ole saanut edes peruskoulua käytyä kunnolla tuohon ikään.... Veikkaisin että toista loppututkintoaan tekevällä korkeakoulutetulla on pikkuisen enemmän potentiaalia kuin ap:llä.
Niin en olekaan saanut. Alisuoritin peruskoulun enkä ole saanut mitään aikaiseksi sen jälkeen. Lukiota yritin, iltapuolella, se sujui englannin, historian, äidinkielen ja uskonnon osilta hyvin mutta muuten ei. Tuli kammo - ajattelin, ja ajattelen, että olen tyhmä.
Olen ollut muutamassa työpaikassa, mutta muuten sairastanut. Masennusta ja paniikkihäiriötä. Olen ollut kyllä valppaana seuraamassa maailmaa, näin sivusta. Mutta ei se mitään auta, kun keskiarvo on kuusi, koulutusta ei ole ja työkokemustakin vain vähän.
Kaksi lasta minulla on, ja olen naimisissa.
Kai se jotain kertoo, ettei ole pystynyt normaalissa ajassa koulujaan käymään. Minä en palkkaisi, mutta varmaan joku toivottavasti palkkaa. Miettisin, että miten pystyy hoitamaan työnsä jos ei pysty kouluakaan käymään.
Eikös tuo osoita, että nimenomaan pystyy käymään koulua, on dynaaminen eikä jämähdä yhteen uraan, joka on osoittautunut umpikujaksi?
Eihän aloittajalla ollut minkäänlaista koulutusta ja peruskoulukin siltä oli mennyt persiilleen. Ei kovin suurta dynaamisuutta ja kyvykkyyttä kyllä osoita.
ja vanhempanakin. Monen on yksinkertaisesti pakko, koska töitä ei "vanhalla" alalla enää ole.
t. yksi uudelleenkouluttautuvat maisteri
ap joka ei ole saanut edes peruskoulua käytyä kunnolla tuohon ikään.... Veikkaisin että toista loppututkintoaan tekevällä korkeakoulutetulla on pikkuisen enemmän potentiaalia kuin ap:llä.Niin en olekaan saanut. Alisuoritin peruskoulun enkä ole saanut mitään aikaiseksi sen jälkeen. Lukiota yritin, iltapuolella, se sujui englannin, historian, äidinkielen ja uskonnon osilta hyvin mutta muuten ei. Tuli kammo - ajattelin, ja ajattelen, että olen tyhmä.
Olen ollut muutamassa työpaikassa, mutta muuten sairastanut. Masennusta ja paniikkihäiriötä. Olen ollut kyllä valppaana seuraamassa maailmaa, näin sivusta. Mutta ei se mitään auta, kun keskiarvo on kuusi, koulutusta ei ole ja työkokemustakin vain vähän.
Kaksi lasta minulla on, ja olen naimisissa.
Sun voi olla vaikea cv:ssä selittää, miksi et ole ollut työelämässä ja miksi koulutuksessa on pitkiä aukkoja. Toki voit koittaa valehdella lastenhoidosta ja se voi mennä läpikin, kun sulla on kerran lapsia. Muista että sun ei tarvii missään tapauksessa kertoa sairaushistoriaasi potentiaaliselle työnantajalle, ei kannata missään tapauksessa edes mainita niistä mitään tai voit hyvästellä työelämän.
Sun voi olla vaikea cv:ssä selittää, miksi et ole ollut työelämässä ja miksi koulutuksessa on pitkiä aukkoja. Toki voit koittaa valehdella lastenhoidosta ja se voi mennä läpikin, kun sulla on kerran lapsia. Muista että sun ei tarvii missään tapauksessa kertoa sairaushistoriaasi potentiaaliselle työnantajalle, ei kannata missään tapauksessa edes mainita niistä mitään tai voit hyvästellä työelämän.
No joo. En tiedä miten masennus-taustainen pääsee hoitoalalle, eikö sinne ole testit? Ja mikä muu ala edes työllistää, aukkoisesta cv:stä huolimatta, ei varmaan mikään.
Ja jos suurimman osan ihmisistä asenne on sama kuin tuola yhdellä tässä ketjussa niin saan tosiaan hyvästellä työelämän. Ja muunkin elämän. Koska ilman työtä olen vain loinen, joka netissä päivittäin lytätään.
Sun voi olla vaikea cv:ssä selittää, miksi et ole ollut työelämässä ja miksi koulutuksessa on pitkiä aukkoja. Toki voit koittaa valehdella lastenhoidosta ja se voi mennä läpikin, kun sulla on kerran lapsia. Muista että sun ei tarvii missään tapauksessa kertoa sairaushistoriaasi potentiaaliselle työnantajalle, ei kannata missään tapauksessa edes mainita niistä mitään tai voit hyvästellä työelämän.
No joo. En tiedä miten masennus-taustainen pääsee hoitoalalle, eikö sinne ole testit? Ja mikä muu ala edes työllistää, aukkoisesta cv:stä huolimatta, ei varmaan mikään.
Ja jos suurimman osan ihmisistä asenne on sama kuin tuola yhdellä tässä ketjussa niin saan tosiaan hyvästellä työelämän. Ja muunkin elämän. Koska ilman työtä olen vain loinen, joka netissä päivittäin lytätään.
Lopeta ihan ensimmäisenä se netissä roikkuminen ja ota itseäsi niskasta kiinni, koska jos aiot opiskella, sulla ei tule olemaan aikaan roikkua vauvapalstalla.
Älä usko noita höpöttäjiä. Itse opiskelin hoitoalalle yli 30-vuotiaana, ja töitä riittää. CV:ssäni on 6 vuoden aukko psyk.ongelmien takia, mutta ikinä ei ole CV:n perään kyselty. Jos joku on kysynyt, olen sanonut että olen ollut kotona - ja ottamalla lapset puheeksi samaan aikaan, antanut ymmärtää että niiden takia. Lapset tosin syntyivät vasta pahimpien vuosieni jälkeen, mutta ei sitä kaikille tarvi kertoa.
Hoitoalaa voin suositella, töihin pääsee harjoittelupaikkojen kautta. Valmistumisen jälkeen oli hiukan opiskeluaikaista työkokemusta, ja vein hakemaani työpaikkaan vain todistuksen, ja todistukset alan keikkahommista. Mitään ei kyselty. Olin valmitautunut vastaamaan että en ajatellut että muun alan työkokemuksella on väliä, joten en tuonut todistuksia (todistukseni ovat niin säälittävän lyhyitä, etten olisi niitä edes kehdannut viedä) sekä vetoamaan kotiäitivuosiin...
Nyt vain opiskelemaan! Jos on pakko, sano haastattelussa, että sinulla on ollut vaikeuksia elämässä (jos kovasti ihmettelevät työhistoriasi vähyyttä), mutta korosta, että olet niistä selvinnyt, eivätkä ne vaikuta tänä päivänä elämääsi, joka on tasapainossa.
Tsemppiä!
Ethän vaan ole lukenut siitä linnakundista joka nyt on kirurgi?