Lue keskustelun säännöt.
*purkaus miehen puuhista*
01.01.2013 |
Olen raskaana ja kävin päivälevolle. Sanoin miehelle, että syödään yhdessä päivällinen unien jälkeen. Oli tarkoitus lämmittää kalakeitto, leipoa rinnalle leipä ja jälkkäriksi suklaamousse ja vaniljakastike. Syödä siis perheenä uuden vuoden ateria.
Ne odotti, että mä nukun ja nyt mies laittaa keittiössä lapsille vispipuuroa ja karjalanpiirakkaa. Itse lämmittää pitsaa.
Mä en voi tulla ulos makkarista kun räjähdän. Mun lapset on niin huonoja syömään, että haluavat seuraavaksi illalla jugurttia. Se on varma.
Kommentit (20)
Ja sun lapset, eli kyseessä taas uusioperhe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne ei jaksa odottaa kolmatta tuntia sitä, että se leipä tulisi leivottua, kun mitään ei saa tehdä ennen kuin sinä olet unesi uinunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kukaan nainen olen oikeasti - edes raskaana - noin hullu!
Nyt naiset ymmärrystä
jospa valmistelevat niitä piirakoita aterian kanssa syötäväksi ja marjapuuroa jälkkäriksi?
Miksi oletat pahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai miten oletat, että ne pärjää ilman ruokaa noin 15.30 asti, jolloin se leipä olisi valmis.
Ei miehen?
Mies haluaa antaa sinun levätä, ja huolehtii lapsista (kenen ne nyt sitten ovatkaan).
Ja yksi räjähtää jonkun kalakeiton takia, ja on heti purkamassa paskafiilistään av-mammoille..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syökää kalakeitto ja leipä myöhemmin illalla dinneriksi, ei kai niitä pakko ole lounaaksi syödä.
Meillä tehdään nyt vasta aamiaista..
Hyvää uutta vuotta!
Lapset söi aamupalan klo 9 ja lounaan 12.30. Nyt tulin lepäämään ja ruoka oli tarkoitus olla pöydässä viim. Klo 16.
Oikeasti olisitte itsekin äkäisiä jos yhteinen ateria pilattaisiin. Syömme yhdessä pöydän ääressä miehen työn takia n. Kerran vkossa. En ole räjähtänyt koska lymyilen edelleen makkarissa ja luen teidän vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset söi aamupalan klo 9 ja lounaan 12.30. Nyt tulin lepäämään ja ruoka oli tarkoitus olla pöydässä viim. Klo 16.
Oikeasti olisitte itsekin äkäisiä jos yhteinen ateria pilattaisiin. Syömme yhdessä pöydän ääressä miehen työn takia n. Kerran vkossa. En ole räjähtänyt koska lymyilen edelleen makkarissa ja luen teidän vastauksia.
Lopetat sen lymyilyn, ja liityt perheesi pariin.
Lapset söi aamupalan klo 9 ja lounaan 12.30. Nyt tulin lepäämään ja ruoka oli tarkoitus olla pöydässä viim. Klo 16. Oikeasti olisitte itsekin äkäisiä jos yhteinen ateria pilattaisiin. Syömme yhdessä pöydän ääressä miehen työn takia n. Kerran vkossa. En ole räjähtänyt koska lymyilen edelleen makkarissa ja luen teidän vastauksia.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä perhe-elämämme noin 18 vuoden aikana emme välttämättä ole syöneet saman pöydän ääressä edes sataa ateriaa. Meillä syödään yleensä kokoonpanolla äiti+lapset tai isä+lapset ja pelkät lapset tai äiti ja yksi lapsi jne.
Vuorotyössä ja yrittäjänä on aika hankala päästä samaan aikaan ruokapöytään, joten korvaamme perheen yhteiset hetket jollain muulla kuin syömisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiasta ison ongelman. Minä olisin laulanut hallelujaa jos mies olisi kerrankin tajunnut ruokkia lapset itsenäisesti. Enpä muista pötköteleeni raskaan ollessa.
mut kyllä tuo näin ulkopuolisesta vaikuttaa aika hullulta skitsolta, jos alat tuosta rähjätä. Oot saanu nukkua, ja mies on ruokkinu lapset. Ehkä kokee olleensa hyvä mies kun on mahdollistanut sun nukkumisen ja on ihan ihmeissään, jos suutut.
Ja jos teidän ruoka oli lämmitettävää kalakeittoa ja leipää, jota ei ole vielä tehty, ei turhaa työtäkään ole tullut tehtyä.
Kyse ei ole ruuasta, vaan sinusta nyt tuntuu, että mies ei ota sinua huomioon. Hän on muutenkin paljon poissa ja lapsenhoito on paljolti sinun vastuullasi.
Ateria-asia on ihan vähäpätöinen oikeasti. Mutta kaivele nyt siellä makkarista mielestäsi se, mistä olet oikeasti harmissasi. Tuntuuko, että mies ei välitä sinusta tarpeeksi? Kun löydät oikean syyn, pyydä mies luoksesi ja kerro se hänelle. Kun syyttelemättä sen hänelle kerrot, hän kuuntelee ja ymmärtää. Jos menet nyt keittiöön huutamaan jostain leivän leipomisesta, hän kokee sen hyökkäykseksi itseään vastaan eikä siitä seuraa muuta kuin eripuraa.
Meillä ei ole vielä lasten syntymien jälkeen "ehditty" leipoa leipää eikä tehdä suklaamoussea. Ja lapset ovat jo koululaisia. Hyvin on pärjätty.
Ollapa niin onnellinen, että oma mies sallisi minun nukkua päiväunet ja huolehtisi sillä aikaa lapsille syötävää..
Räjähtelen välillä mistä milloinkin, mut joskus selkeinä hetkinä pystyn kyllä arvioimaan, kannattaako rähjääminen. Huono mieli tulee vain kaikille ja varsinkin jos kyseessä suht mitätön asia kuten joku yksittäinen ruokailu. Joskus se pipon löysääminen kannattaa kotirauhan nimissä.
ei syntyisi meidän ukolta piirakat tai vispipuuro.