Mitä te teette kun vituttaa niin paljon, että tekis mieli tehdä itsari? Ja silti pitää... ov

vaan olla normaalisti lasten kanssa ja hoitaa päivittäiset rutiini? Ja kun tiedätte, että ei ole MITÄÄN mahdollisuutta päästä yksin mihinkään purkamaan raivoa, koskaan?



Mulla oli pitkästä aikaa sellainen päivä tänään. Ei ole vielä kokonaan ohi, mutta vähän helpottaa. Tämä on ihan hirveää ja tietysti väärin lapsiakin kohtaan, mut kotona on yksi perkeleen hirviö. Ainakaan minä en pysty tukahduttamaan raivoa niin hyvin, ettei lapset huomaisi mitään.