Puolitoistavuotias hyppäsi viikko sitten sohvalta eikä kävele vieläkään.
Tyttömme siis hyppäsi matalalta sohvalta viime viikon lauantaina illalla. Tyhmät vanhemmat, kun emme estäneet, vaikka näimme, mitä lapsi touhusi. Huomasin, että hän oli satuttanut itsensä, mutta vasta itkun loputtua, kun yritin laittaa hänet lattialle, huomasin, ettei hän pysty seisomaan. Aluksi hän ei liikkunut mihinkään, istui vain, mutta nyt on kontannut, kiivennyt ja joskus nousee tukea vasten seisomaan hetkeksi. Mutta ei kävele, ei millään. Lakoaa polvilleen tai alkaa itkeä jos yrittää suostutella. Vasen jalka on ehkä se, joka aristaa.
Kävimme lääkärissä tapahtumaa seuraavana päivänä eli sunnuntaina, ja sitten uudestaan tiistaina, koska tilanne ei ollut muuttunut. Röntgenkuvat otettiin jaloista ja lantiosta, mutta niissä ei näkynyt mitään, joten murtumia ei ainakaan ole. Lääkäri sanoi, että jos ei kävele vielä tällä viikolla, niin pitäisi mennä uudestaan. Olemme nyt taas menossa keskiviikkona lääkäriin.
Jotenkin vain oudoksuttaa tämä tilanne, kun tapahtuneesta on kulunut jo yli viikko. Ja muistan juuri sinä iltana ajatelleeni, että onpas tyttö oppinut juoksemaan lujaa, juoksi kotona ees taas tukka putkella. Ja nyt ei sitten kävele ollenkaan :( Kummassakaan jalassa ei ole ollut mitään turvotusta tai mustelmaa koko aikana. Mietin, että olisiko lapsi säikähtänyt tapausta kovasti, ja vaan aristelisi kävelemistä vaikka kipua ei enää tuntuisikaan? Luulisi vain, että hän nyt olisi unohtanut tapauksen, jos kipu olisi lakannut.
Ajattelin vain, että jos jollain on jotain ideaa tai kokemusta vastaavanlaisesta tapaturmasta, niin kertokaa ihmeessä!
Kommentit (9)
Voisiko olla kyse siitä, että lapsi edelleen pelkää kävelemisen tekevän kipeää, vaikka se ei enää sitä tekisikään? Meillä joskus esikoisen aikoihin, kun tyttö oli juuri oppinut kävelemään, kävi myös haaveri, jossa jalkaan sattui. Mitään vakavampaa ei meilläkään ollut seurauksena, mutta kesti reilut kaksi viikkoa, ennen kuin tyttö uskalsi jälleen yrittää kävelemistä. Meille terveydenhoitaja sanoi silloin, että lapsi vain edelleen varoo " kipeää" jalkaa.
Toivottavasti teillä juostaan taas pian :)
P.s. eikös teilläkin ollut vauhtiveikko kesäkuulta -04? Meillä myös silloin syntynyt tyttö :)
Hei,
En tosiaan ole lääkäri, mutta tiedän tuttavapiiristä tapauksen, jossa murtuma ei ensin näkynyt siinä kulmassa, missä röntgenkuva oli otettu. Löytyi sitten uudessa kuvassa.
Aristaako lapsi jotain kohtaa? Josko yrittäisitte kotona käydä rauhallisesti alaselän ja jalat läpi ja kysellä, sattuuko kun kosketaan. Lääkärissä lasta voi tilanne pelottaa niin että ei osaa sanoa, sattuuko vai pelottaako. Tämä riippuu tietysti lapsesta.
Meidän tyttömme on myös kerran hypännyt sohvalta, kun en ehtinyt hätiin ja jalkoihin sattui sen verran, että muutaman MINUUTIN niitä aristi. Sen jälkeen ei mitään vaivoja.
Lasten murtumat eivät näy röntgenkuvissa samanlaisin kuin aikuisilla ja ne on joskus todella vaikea huomata (vaatii kokemusta kuvien tulkitsijalta). Jotkut murtumat tulevat myös näkyviin vähän viiveellä, kun murtuman paranemisjälki näkyy kuvissa.
Melkeinpä suosittelisin käymään uudelleen lääkärissä. Voittehan myös itse hellästi puristellen kokeilla, aristaako lapsenne jalka jostain kohtaa ja tuntuuko se jotenkin erilaiselta (tosin murtuman tunteminen ei onnistu läheskään aina myöskään ammattilaiselta). Mieluummin tutkituttaisin liikaa kuin jättäisin mahdollisen murtuman hoitamatta!
Ystävällisin terveisin,
Akileia (ei ihan vielä lääkäri)
Kiitos kaikille vastanneille! Lääkärissä käytiin taas tänään, ja otettiin lisää röntgenkuvia, nyt selästä, sekä verikokeita sen selvittämiseksi, olisiko kyseessä jokin tulehdus. Tyttö on kehittänyt lääkärikammon, joten parku alkoi jo ennen kuin lääkäri alkoi edes tunnustella paikkoja, joten vaikea on sanoa, aristaako joku paikka vai ei. Ehkä kannattaisi tosiaan taas tunnustella kotona rauhallisemmalla hetkellä. Lääkäri oli sitä mieltä, että on tosi epätavallista, että lapsi aristaisi jotain kohtaa näinkin pitkään (puolitoista viikkoa) jos se ei olisi kipeä enää. Mutta jollakin vastanneellahan oli juuri käynyt näin, joten mene ja tiedä.
Lääkäri sanoi myös, että lapsille tulee joskus sellaisia murtumia, jotka eivät näy heti otetuissa röntgenkuvissa vaan vasta myöhemmin, eli uusia kuvia otetaan joskus viikon kuluttua, ellei muutosta tule. Voi kun tuo nyt pian alkaisi kävellä, alkaa huolestuttaa tilanne tosiaan!!
Misti: Kyllä vain, tyttömme on kesäkuun 2004 satoa. Kohta vietetään puolitoistavuotissynttäreitä, onnitteluja vaan teillekin!
Minä kaaduin muutama viikko sitten ja jouduin käymään röntgenissä, kun käsi oli niin kipeä.
Murtumaa ei löytynyt, mutta kättä ei voinut käyttää kolmeen viikkoon.
Pelkkä tärähdys teki siis käden todella kipeäksi.
Toivottavasti lapsellanne on sama juttu, eli pelkästä tärähdyksestä johtuva vaiva, joka menee itsestään ohi pikku hiljaa :)
Tuttavalla (aikuinen) jalka kipeytyi ja vaikka oli kuvattu, ei lääkäri tunnistanut murtumaa. Ei muuten ollut tullut edes minkään vamman seurauksena kipeäksi, ihan vaan rasituksesta (seisoma/kävelytyötä). Vasta muutaman viikon päästä pääsi ortopedille, joka uusissa röntgenkuvissa näki luutumaan alkaneen hiusmurtuman. Parani ajalla ja levolla, sairaslomaa yli 2 kk.
Luulen, että te ette ole ihan yöunianne menettäneet meidän kävelemättömän taaperomme vuoksi, mutta ajattelinpa silti tulla kertomaan, että nyt tyttö on eilen ja tänään ottanut askeleita! Useimmiten haluaa tukea johonkin tai pitää kädestä kävellessä, mutta välillä on kävellyt ilman tukeakin. Olen tosi iloinen, on niin kiva nähdä hänet taas tolpillaan kahden ja puolen viikon kävelemättömyyden jälkeen! Koskaan emme varmaan saa selville, mikä jalkaan oli tullut, mutta ei sen niin väliäkään, pääasia, että se on mennyt ohi.
Nyt tytöllä tosin on ollut kovaa, " aaltoilevaa" kuumetta jo viidettä päivää, mutta eiköhän sekin jossain vaiheessa ohi mene ja pääsemme normaaliin elämään taas.
Meidän tytöllä murtui jalka sääriluun yläosasta tytön ollessa 2v3kk. Jalka ei ollut kuitenkaan niin kipeä, että heti olisimme vieneet lääkäriin vaan vasta yön yli nukuttuamme ja havaittuamme, että lapsi ei edelleenkään suostu kävelemään menimme lääkäriin. Tavallinen kipulääke vei kivun niin hyvin pois, että tyttö ei itkenyt muutenkuin jos pyysimme koittamaan varaamaan jalalle.
Jalka oli 3 vkoa kipsissä ja tuona aikana murtuma luutui täysin. Sitten odoteltiin, että tyttö alkaisi kävellä. Vaan eipä alkanut, viikko kului ja sitten toinenkin ja tuossa vaiheessa jo huolestuin. Sairaalassa sanottiin, että voi mennä aikaa. Kolmannen viikon alussa menimme uudestaan lääkäriin ja jalkaa tutkittiin ja kuvattiin, mitään ei löytynyt. Kävimme fysioterapeutilta hakemassa ohjeita kävelyn palauttamiseksi. Ohjeista ei varsinaisesti ollut mitään hyötyä, koska tyttö ei käytännössä edes seisonut, muuta kuin pakosti yhdellä jalalla. Ja sitten odotimme taas. Meni vielä reilu viikko, ennen kuin tyttö uskalsi lähteä kävelemään ja sitten ei enää palannut konttaamaan. Eli siis tyttö oli yhteensä 7vkoa kävelemättä, joista 4vkoa kaiketi terveellä jalalla. Tuon 4 viikon aikana ei missään vaiheessa sanonut, että jalkaan sattuisi eli olettamuksena on se, että kipu jäi " muistiin" niin hyvin, ettei uskaltanut kokeilla sitä mikä tuotti kipua ennen kuin jalka kipsattiin.
tärähdysvammoissa voi toipuminen todella viedä tuon viikon ja ylikin. Sinuna en olisi huolissani ellei nyt sitten jalka ala muutaman pvän sisällä paranemaan, koska rtg-kuvatkin otettu ja niissä ei mitään vammaa näkynyt. Voithan kokeilla jos särkylääkkeestä olisi apua.
T: sh-äiti