Miten puolison uskottomuus muutti sinua?

Olen nainen. Miehellä seksi suhde naiseen jonka minäkin tiedän. Luottamus meni, kärsin siitä joka päivä , epäilen jatkuvasti , jos ei ole seksiä viikkoihin , ajattelen heti että hän käy vieraissa , jos menee töissä myöhään niin hän on varmaan panemassa jotain, hän kävi useamman kerran eri kuukausina töiden lomassa tämän naisen luona . jos mies ei vapaapäivänä vastaa minun viesteihini , ajattelen että hän on jonkun luona . 

parisuhteelta meni kokonaan pohja, itsetuntoni musertui ja koen ettei mieheni arvosta minua lainkaan eikä suhdettamme ( olemme olleet yhdessä 4 vuotta ) . hänen sanansa menetti merkityksen, koen tulleeni huijatuksi ja minulle on valehdeltu useiden kuukausien ajan , mies ei koe valehdelleensa koska hän vain jätti kertomatta että panee jotain toista. melkeimpä päivittäin ajatukseni käydät uskottomuudessa , välillä itkettää ja välillä suututtaa, toisinaan olen ilkeä ja otan asian esille riidoissa, haluaisin edes pienen hetken että mies tuntisi saman tuskan minkä minä olen joutunut kestämään ja kokemaan. seksiin uskottomuus vaikutti myös, välillä en päässyt fiiliksiin , välillä satutti niin että itkin seksin jälkeen. tästä tapauksesta on reilut puoli vuotta. silti tietyt asiat muistuttaa petoksesta, tietyt sanat saattavat laukaista ajatukset , musiikki ja moni muu asia tuo jatkuvasti tämän mieleen, valokuvat jne 

Itsetunto meni palasiksi, lihoin 30 kg ja eristäydyin kotiin. Erosin tietty miehestä ja olen ollut nyt 5 vuotta yksin, enkä enää ikinä katsokaan miehiä sillä silmällä.

En enää luota.

Tai oikeastaan en ennemminkään luottanut, paitsi siihen, että olen miehelle aina tärkein. Mutta en luottanut siihen, että hän olisi seksuaalisesti uskollinen. Paljon reissutyössä, omia lomia jne. Kun sain selville toisen naisen ja sen, millainen heidän suhteensa oli ja kuinka kauan olivat tapailleet, meni luottamus siihen, että olin ykkönen tai ylipäänsä tärkeä miehelle. En voinut olla, koska oli valmis ottamaan riskin menettää minut kokonaan.

Ja menettikin, useiksi vuosiksi. Palasimme viime vuonna yhteen, mutta enää en laske hänen varaansa yhtään mitään. Minä en enää musertuisi, jos suhde päättyisi. Päätän sen itse (taas), jos paljastuu, että on joku toinen. Ja toisella kertaa en enää ota takaisin.

Rakkaus meillä kuitenkin on. Ihminen on vain viallinen. Hän, ja minäkin, koska en aio enkä haluakaan enää antautua täysin onnelle.

Uskon entistä enemmän lojaaliuteen ja uskollisuuteen, että se on tavoittelemisen arvoinen asia. En myöskään ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut varatuista, ja uskoni siihen että kakkosnaiset sucks on vielä vahvmpi. En ikinä koskaan aio tehdä toisen ihmisen perhe-elämälle tätä.

Itse tapahtuma sai masennukseni palaamaan kolmannen kerran enkä kykene enää luottamaaan enkä uskomaan miehen rakkauteen. Pidän häntä aika hedoinistisena ja itsekkäänä.

En luota enää yhteenkään naiseen. En myöskään muuta yhteen kuten en tehnyt edellisen kanssa. Hän ei luultavasti pettänyt mutta kyllästyi ja tuli haluttomaksi 10 vuoden aikana. Irtosuuhteet on se juttu mihin naisten kanssa voi alkaa.

Puolisoiden. Pidän kaikkia miehiä valehtelijoina. Nykyään suhtaudun kaikkiin lähestymisyrityksiin ivallisen pilkallisesti jos en suoraan niin selän takana. 

Up. Todella mielenkiintoinen ketju. Omaa miestäni on petetty aiemmassa avoliitossa rankalla kädellä, ja huomaan, että oireilee edelleen. On vaan sulkeutunutta tyyppiä, joten minun tehtäväkseni jää omin avuin yrittää ymmärtää trauman vaikutuksia, kun hän ei niistä juurikaan puhu. Siksi erinomaisen mielenkiintoinen ketju minulle. Jatkakaa vaan jakamista, ja voimia teille kaikille!

Hirvittää lukea miten petetty kiduttaa itseään epäluulolla ja riittämättömyydellä. Opetelkaa luottamaan itseenne ja hyväksymään itsenne. Älkää pyörittäkö ajatusta siinä mitä olette pettäneen puolison kautta.