Lue keskustelun säännöt.
Hyi että mieheni negatiivisuus ja surkeilu ottaa aivoon!
30.12.2012 |
On aina ollut luonteeltaan sellainen, ettei kestäisi pettymyksiä ja liioittelee, jotenkin perusnegatiivinen. Mutta kun tutustuttiin, oli sentäs virkeämpi ja nuorempi, urheili ja se kai toi jotain positiivisuutta. Nykyään tuntuu että on niin hirveä huokailija, valittaja, ärisijä että suorastaan tunnen inhoa häntä kohtaan välillä. Sai sakot kun huomaamatta ajoi ylinopeutta (ei ollut huomannut kun rajoitus vaihtuu) ja mökötti asiasta KOKO illan! Oli siinä meillä lasten kanssa hauskaa olla..
Toisaalta se harrastaa lasten kanssa, sanoo rakastavansa heitä, lukee ja halii. Että on ihanakin, mutta perusnegatiivisuus ja huokailu ärsyttää minua suunnattomasti. Ja mietin miten huonoa mallia se on lapsille.
Mitäs läksin. Jälkiviisaana voin vaan todeta, ettei olisi pitänyt ottaa tuollaista puolisoa. Nyt on kuitenkin pienet lapset, jotka arvatenkin ovat niiiiin rasittavia mieheni mielestä, että syytä onkin masennella, mutta toisaalt on lasten isä. Miten tässä itse kestäisi ja jaksaisi? Ainoatakaan kehua en tuolta ukolta saa, vaikka itse häntä yritän kehua.
Kommentit (8)
Voit ainoastaan vain muuttaa omaa ajattelutapaasi, antaa miehen olla negatiivinen (ajattele ettei hakkaa tai ole ilkeä kuitenkaan).
Niinkuin itsekin totesit, mitäs läksit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kutonen on oikeassa.kannattaa jättää äijän mölöily omaan arvoonsa ja keskittyä siihen että itsellä ja lapsilla on mukavaa.sä et ole vastuussa miehes käytöksestä.
Voit ainoastaan vain muuttaa omaa ajattelutapaasi, antaa miehen olla negatiivinen (ajattele ettei hakkaa tai ole ilkeä kuitenkaan).
Niinkuin itsekin totesit, mitäs läksit..
oikeastiko teille riittää se, että mies ei hakkaa tai ole ilkeä? Kyllä voin kertoa ihan kokemuksesta, että negatiivisuus on tosi raskasta sille kumppanille.
Tuo miehen tyyli vaikuttaa lapsiinkin. Saattaa välinpitämättömyyttä/kiukutteluaan tokaista tylyjä juttuja, mulle tai lapsille, sitten kun lapsi vaikka hermostuu miehen puheista niin sanoo "no vitsi...". Mies on niin hälläväliä pettynyt elämään tai jotain, ettei sitä kiinnosta mitä muut ovat hänestä mieltä tai mitä vaikutuksia hänellä on minuun tai lapsiin.
Miten te muut toimisitte tilanteessani?
Esim tänä aamuna totesin positiivisesti että olipa mukava yllätys kun lapsi nukkui yllättävän pitkään (lähes kahdeksaan). Mieheni tokaisi "jaa, se on sitte kipee, täytyy varmaan lähteä lääkäriin". Meidän isompi lapsi tästä säikähti, että kuka lähtee lääkäriin, ei lääkäriin! Ja mun täytyi rauhoittaa että ei kukaan mene, älä säiky. Lapsi kun pelkää lääkäreitä. Tällaista joutavaa negatiivisuutta joka jutusta. Osaa hyvätkin asiat kääntää noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti nyt oikeasti millaisia sikamiehiä joillakin on. Olisitko sä muuten tosiaankin onnellisempi jos äijäsi hokisi jotain naminamia päivät pitkät.
Juuri pidin meidän 12v:lle pientä puhuttelua, kun vinkuu jatkuvasti pienistäkin asioista. Kysyin oikein, että mikä sulla on aina huonosti. Tajusi sitten kyllä tilanteen ja muistaa ehkä 2 päivää, ja taas alkaa vinkuminen. Mulle menee hermot sen ainaisen vinkumisen kanssa. Tytöllä on kaikki asiat paremmin kuin hyvin, mutta asenne on jotenkin pielessä. Tosin itse kertoo, että monet kaverinsa vinkuvat aivan turhasta, en tiedä onko se kurja asenne tarttunut sieltä vai mikä mättää...
mun mies on perusnegatiivinen vätys, aina enemmän tai vähemmän "uhrin" asemassa.ja ihan vidun raskasta on kuunnella.joo, hyvä mies sinänsä ettei juo,polta eikä hakkaa.niin kauan kun isyys on plussan puolella,saa täällä märehtiä.muussa tapauksessa heitän armotta pihalle.