Koen itseni hetkittäin ihan kamalan yksinäiseksi.
Saan syyttää nykytilanteesta aika pitkälti itseäni, tai siis osittain. Mulla oli aiemmin tosi vaikeaa ja raskasta ja minun oli silloin vaikeaa luottaa enää ihmisiin oikeastaan yleensäkään erään rankemman kokemukseni takia. Tulin sitten tyrkänneeksi pari tosi kivaa ihmistä etäälle ja sinne sitten jäivät. Heidän suhteen on myöhäistä nyt, mutta kaipaisin niin kovasti sellaisia mukavia luottokavereita mitä mulla joskus oli. Hitto että elämä voikin mennä näin.
Kommentit (2)
Ja kuin tylsää mun elämä on. On mulla paljon tuttuja jäänyt elämän varrelta mutta hyviä ystäviä tai tässä iässä kaikilla on jo perheet ja ne elää sitä perhe elämäänsä, Mä möllötän kotona lapsen kanssa rahattomana. Joo on niitä ilmaisia juttujakin mitä voi tehdä, yksin ei aina jaksa ja viitsi
Olis kivaa kun olisi seuraa leffaan, lenkille ym. Näin 36 vuotiaana se ei enää ole niin helppoa löytää kavereita..