G: Mitä hyväntekeväisyyttä harrastat/olet harrastanut?

Pikkuisen hukassa tuntuu olevan joillakin tuo hyväntekeväisyystoiminta terminä.



Mä toimin nuorelle tukihenkilönä. En keksi mitään miinusta. Tuntuu, että saan itsekin toiminnasta valtavasti. Lisäplussana vielä huippuhyvä työnohjaus, jonka jälkeen on aina jotenkin kuin voimaantunut olo.



Lisäksi olen taloudellisesti ja tavarapuolella tehnyt hyväntekeväisyyttä, mutta siitä en kyllä saa juuri mitään verrattuna tuohon ajan antamiseen.

Säästän energiaa. Vedän perjantaisin vintin pimeäksi.

vapaaehtoisena olen toiminut lapsenurheilujutuissa ja isoissa urheilukisoissa.



Nytkin olen menossa yhteen tapahtumaan. Tekisin enmmänkin jos vain olisi aikaa ja rahaa.

Nykyään jonkinlaista hyväntekeväisyyttä olisi kai aktiivinen verenluovutus.

Ja työnnän rivitalomme kaikilta alueilta lumet pois.



Joiltakin ovelleasti jos taloudessa ei ole miehiä.Että en

sentään reviirille mene:)

Rahallisesti olen tukenut Unicefiä, Pelastakaa Lapset ry:tä ja Lastenklinikoiden kummeja. Lasten asioita siis.



Se, mihin olen aikaani antanut on urheiluseuratoiminta. Olen ollut ja olen edelleen mukana pyörittämässä urheiluseuraa Vantaalla. Se muuten vasta on hyväntekeväisyyttä -ilmaista työtä sen eteen, että lapset, nuoret ja aikuisetkin saisivat harrastaa edes kohtuullisilla kausimaksuilla. Onneksi kiitoksiakin tulee, mutta on ollut hämmentävää havaita että v-mäistä palautetta tulee nuorimpien lasten äideiltä. Jotenkin äideiltä puuttuu suhteellisuuden tajua. Ajatellaan, että kun maksetaan niitä kausimaksuja ja tuodaan se poika treenikentälle niin ollaan supersankareita -unohtuu siinä se, että joku hyväntekeväisyytenä ilmaiseksi pyörittää sitä seuraa (seuran rahat menevät siis toiminnan kuluihin, palkkoja ja kulukorvauksia ei saa kukaan) ilmaiseksi.



Urheiluseuratoiminta on nyt hieman jäämässä taka-alalle ja olen alkanut pohtia tukiperheeksi ryhtymistä. Minusta tuntuu, että voisimme auttaa jotain yh-äitiä, joka tarvitsee tukea lastenhoidon muodossa. Olemme itse saaneet aina lastenhoitoapua kun olemme tarvinneet ja voin kuvitella, kuinka rankkaa on elämä niillä, joilla tätä resurssia ei ole. Varmaan parin vuoden päästä lähdemme tähän -kun omat uhmaikäiset lapset hieman saavat lisää ikää.

World Visionin kautta. Maksan 25 euroa kuussa ja kerran vuodessa lähetän tytölle lahjapaketin. Olen ollut tosi pettynyt tähän, sieltä tulee niin harvoin mitään palautetta. Kerran vuodessa tulee jonkun sikäläisen avustustyöntekijän kirjoittama kirje, jossa sanotaan, että paketti on tullut perille, ja on mukana valokuva, jossa tyttö on lahjan kanssa. Ei muuta. Tyttö itse ei ole sanaakaan kirjoittanut minulle (ihan sama vaikka olisi millä kielellä) tai piirtänyt kuvaa lähettämilläni välineillä tms. Minulla ei siis ole mitään henkilökohtaista suhdetta tyttöön, vaikka itse kirjoitan pitkiä kirjeitä perheestäni ja elämästäni ja laitan aina valokuviakin mukaan. Olen pettynyt tilanteeseen ja odotan vain, että tuo 10 vuoden sopimuskausi päättyy.

Walkersissa

Saappaassa

Lapsen urheiluseurassa

Festareilla

Koulun vanhempainyhdistyksessä

Nuorisotalolla ja yhdessä kulttuuriyhdistyksessä vapaaehtoisena.

Toimenkuvaan kuuluu miltei mitä tahansa mutta mukavinta on olla samanmielisten ihmisten seurassa.

Joskus nuorempana olen ollut vapaaehtoisena lipaskerääjänä kun on ollut jotain yllättäviä katastrofitilanteita.

eläinten kanssa vapaaehtoistoiminnassa tai eläinsuojeluyhdistyksessä?

nuorisotyötä tekevän yhdistyksen hallituksessa, ja vedän perhekerhoa. Rahallisesti tuen Punaista Ristiä silloin tällöin.

Se riittää hyväntekeväisyydeksi. Joulupataan laitoin kympin.

tunti-tunnista ylityötä kunnalle että mummosi ei hukkuisi paskaansa.