En osaa suhtautua miehiin neutraalisti
Mulla on varmaan joku häiriö itsetunnossa, kun en osaa suhtautua miehiin täysin neutraalisti. Mun pitää flirttailla tai jotain, aina.
Omalta isältä en saanut oikein minkäänlaista huomiota, paitsi välillä negatiivista. Isä oli aika raivohullu ja häntä joutui pelkäämään. Äiti oli sellainen uhri-marttyyri.
Voinko koskaan aikuistua kunnolla? Pakonomaista tarvetta mulla ei ole parisuhteisiin, nyttenkin olen ollut sinkkuna kolmisen vuotta eikä ole tarvetta iskeä jotain miestä vain sen takia, että olisi mies.
Kommentit (3)
osaa suhtautua miehiin luonnollisesti, vaikka olisi parisuhteessakin. Minulla on veljiä, jotka olivat aina lyttäämässä ja arvostelemassa, ja uskoin pitkään kaikkien miesten olevan syvällä sisimmässään samanlaisia kettuilijoita. Olen aina pitänyt miehiin ylikorostuneen asialliset (silti ystävälliset) ja varautuneet välit, siis omaa miestäni lukuun ottamatta.
Tosin sekä ei kamalasti häiritse, sillä tiedostan asian ja pystyn hyvin kontrolloimaan käytöstäni. Työkavereiden kanssa flirttailen silleen hyvin hienovaraisesti ;). Ja pystyn kyllä kommunikoimaan myös ihan normaalisti.
Minulla on myös pari miespuolista kaveria. Heillekin flirttailen ja toisen kanssa aina ajoittain olemme lipsuneet seksiinkin, jos olemme molemmat olleet sinkkuna.
Miten työkaverit, kavereiden miehet, sukulaismiehet? Sun pitää varmaan mennä johonkin terapiaan.