Onko lapsilla järjetön mielikuvitus vai onko meillä jokin poikkeus

eivätkä he pidä vielä niin tiukkaan fantasia/unimaailman rajoja kuin aikuiset. Minusta on ollut ihanaa ja suuri rikkaus seurata omia lapsi atuossa vaiheessa :)

nelivuotias elää tosi paljon omassa mielikuvitusmaailmassaan, ja höpöttelee jotain ihan älyttömyyksiä. Nehän on ihan hulvatonta kuunneltavaa, niin hetkinä kun ei mieti että onkohan toi lapsi ihan normaali. ;)

Onko muilla 2 ja 3- vuotiaiden vanhemmilla sellaisia lapsia, jotka puhuvat ihan mitä sattuu. Itsekseen höpöttävät aivan järjetöntä tekstiä tyyliin: "Vaippapaviaani tuli mun pyllystä ulos ja hei nyt me leikitään." Varsinkin tämä 3- vuotias puhuu ihan utopistista tarinaa, vaikka häneltä kysyisi jotakin ihan konkreettista tyyliin: " Voisitko hakea kaapista housut?" Vastaus voi olla jotakin tällaista:" Joo kaapissa on sellaiset prinsessat, jotka juoksee. Kerran tuli vastaan hevonen ja sitten se prinsessa ja hevonen jne..." Kyllähän näillä riittää muutakin tarinaa, mutta ollaan kyllä suuri osa ajasta ihan muualla todellisuudessa.

lastesi kaltaisia höpöttäjiä : )

että hauskinta on, että meidän lapsi käyttää höpöttelyhurmiossa sanoja, joita meillä ei puhekielessä käytetä. Aivan kuin aivot vaan testailisivat omaksi huvikseen kaikkia joskus kuulemiaan sanoja, penkoo niitä arkistoista ja makustelee niitä.

3-vuotias poika elää jatkuvasti omassa mielikuvitusmaailmassaan, kuvittelee koko ajan olevansa milloin mikäkin eläin tai joulupukki tai naapurin setä. Kaksosveljensä taas on koko ajan kuvitelmissaan matkalla jonnekin, töihin, kauppaan, autoa tankkaamaan tai vaikka Saksaan :)

Minustakin tämä on sinänsä hauskaa. Välillä on vain sellainen olo, kuin olisi ihan pimeessä paikassa, kun päivät ja illallinen kuuntelee ihan hoopoa stooria. Välillä nauran ihan hervottomana ja välillä mietin onko tämä normaalia. Onhan se aika huraa, kun selittää asioita ja yrittää saada arjen pyörimään ja porukka vaan lentää perhosilla vieressä :)

Mulla on uusi kone ja arvaava korjaus päällä, joten minunkin teksti näyttää aika uunolta.

mielikuvituksellisen pojan äiti :D Välillä kyllä tulee mieleen, että onko tää ihan normaalia... Varsinkin kun lapsen kaveripiirissä ei ole ihan yhtä pahoja tapauksia :D Ikää on just 3 v.

mulla kolme lasta, vanhin jo 8-vuotias ja ihan himmeitä juttuja silläkin vielä :D

On tää melkoinen huusholli, kun alligaattorit näykkii joka nurkan takana, Batman sinkoilee sinne sun tänne ja itse yrität imuroidessa varoa MacGyveria, joka on hirveässä pinteessä lipaston alla!

mulla kolme lasta, vanhin jo 8-vuotias ja ihan himmeitä juttuja silläkin vielä :D

On tää melkoinen huusholli, kun alligaattorit näykkii joka nurkan takana, Batman sinkoilee sinne sun tänne ja itse yrität imuroidessa varoa MacGyveria, joka on hirveässä pinteessä lipaston alla!

jännittävältä! :D

myös aika hassuja juttuja, joissa sotkeentuu tosielämä, lasten filmien ja kirjojen hahmot ja sitten vielä jotkut mielikuvitustyypit ja tapahtumat. On mun mielestä hirveän lutuista tuommoinen.

Mietin vain joskus, että pitäisikö näistä puhua jossakin. Nytkin 2- vuotias ei nukahda, vaan pitää monologia jostakin mörkövaipoista yms. Vanhimmalla lapsellemme tuli kamala huutoraivari uimahallissa, kun jätin vahingossa jonkun hänen mielikuvituskaverinsa suihkuun, kun menimme itse saunaan. Meillä tämä stoori on tosiaankin sellaista, että itse välillä miettii mistä tuota juttua tulee.

mutta nyt vielä, ihan vakavasti ottaen, luin juuri hiljattain jostain oppaasta tai lehdestä, että lapsen mielikuvitus on hyvä asia ja aikuinen voi mennä mukaan leikkiin, mutta aikuisen tehtävä on myös kertoa mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta.

Vanhimmalla lapsellemme tuli kamala huutoraivari uimahallissa, kun jätin vahingossa jonkun hänen mielikuvituskaverinsa suihkuun, kun menimme itse saunaan.

Arvaa, mikä show oli meillä silloin, kun kolmevuotiaan viikkokausia hellimä näkymätön hamsteri katosi!! Tyhjä häkkinä toiminut saippuakippo vain jäi jäljelle, hamsteria ei löytynyt koskaan :D

t. 10