Lue keskustelun säännöt.
Huusin taas miehelleni että haluan eroon siitä...
29.12.2012 |
Ja se vaan selittää että ei kun se rakastaa minua niin paljon niin ei se ole mihinkään lähdössä.
Kai minun on sitten pako ruveta pakkaamaan ja ettimään itelleni ja pojalle uuden asunnon, se on vaan niin pirun turhaa kun mies ei kuitenkaan voi työttömänä jäädä asumaan tähän kolmioon vaan hänen pitää sitten kuitenkin muuttaa, ja minä hankin kuitenkin itselleni kolmion.
Kommentit (2)
mutta ei sitten juuri muuta tee...
No ok, hoitaa poikaa kun olen töissä.
Minun sitten pitää huolehtia ruuanlaitosta, pitäisi hoitaa pyykit, pitäisi huolehtia tiskikoneen tyhjentämisestä ja täyttämisestä.
Koska se on niin rankkaa olla koti-isänä... Täällä on niin hirvittävän kamalan näköistä ettei tosikaan!
Koska minä haluan vapaapäivinä olla pojan kanssa, ja käydä moikkaamassa esim äitiäni jne.. mies jää usein kotiin, muta ei saa mitään aikaseksi silloinkaan, vaikka on yksin kotona.
Ja hänellä on olut niin vaikeaa kun väikkärin kirjoittaminn venyi (nyt valmis, pelkäst muodollisuudet jäljellä), että minun pitäisi ymmärtää että hän tarvitsee kaljaa tai muuta jotta saisi nukuttua. Kun minä sitten "nipotan" koska minusta on turhaa juoda lähes päivittäin kaljaa, vaikka joisikin vain 4, niin hän on ollut monta kertaa jo fiksu ja jemmannut viinapullon ja siitä hörppinyt.
Kiinni jäänyt monta kertaa, ja se valehteleminen onkin se mikä on lopullisesti pilannut tämän suhteen.
Niin, toista muksua piti sitten lähteä tekemään kun uskoin että mies muuttuu ja saa töitä ja plaaplaaplaa, ja nyt ois LA huhtikuussa, ja minä en jaksa katsoa tuota miestä kun minun pitäisi vain ymmärtää että hän on väsynyt, ja jos minä olen yhtenä aamuna nukkunut vähän pidempään niin seuraavana aamuna on sitten hänen vuoro, kun ei se raskaus yhtään vaikuta mitenkään mun oloon...
Oksentelen vieläkin aina välillä, ja tasiaisen kuvottava olo.
Töissä käyn silti.
Nojoo, tällainen avautuminen... En vaan jaksa katsoa sitä yhtään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mulla vielä pahempi juttu kun sulla, tää talo on nimittäin minun. Mutta kun äijä ei lähde mihinkään. Oon ihan uupunut siihen, kun se ei puhu eikä keskustele, ei halua seksiä, ei siitä ole ystäväksi eikä kumppaniksi. Hyvä isä on sentään ja kantaa ruuat kaappiin sekä maksaa laskuja.
Mutta muuten vähän rasittavaa, kun haluaisi itselleen koti-ilmapiirin, missä olisi kepeää keskustelua ja vakavampaakin, tehtäisiin yhdessä juttuja ja olisi jopa hellyyttä ja välittämistäkin.
Vähän hankala yhtälö...