Miehiä linjoilla? Mielipiteitä kaivataan...

mutta tiedän joitakin isiä jotka niin ovat toimineet. Olettaisin että syy ei ole lapsessa vaan exässä.

Kumma ku miehen käytökseen haetaan aina syy naisesta/muusta ympäristöstä. Muna vie...

En ole varma, mutta itse olen ajatellut sen jotenkin niin, että miehet eivät useinkaan ole niin hyvin kosketuksissa omien tunteidensa kanssa. Itse jos hylkäisin lapseni, muistaisin ja ikävöisin ja tuntisin syyllisyyttä joka ikinen päivä, mutta moni mies voi sulkea nuo tunteet ulkopuolelle. Lakata vain ajattelemasta asiaa.



Oma mieheni on aivan loistava isä. Hoitaa lapsia siinä missä minäkin ja rakastaa heitä syvästi. Silti jossain koen, että hän pystyisi jatkamaan elämäänsä lasten hylkäämisen jälkeenkin, mutta minä en.

kyllä mielenkiintoinen asia,ehkä mies ei ole ollut tarpeeksi kypsä asioihin ottaakseen vastuuta tekemisistään.Tälläisiin asioihin liittyy varmaankin monta asiaa,miehen lapsuus ym.Itse en voisi ajatellakaan hylkääväni lapsiani jos ero tapahtuisi syystä tai toisesta,koska lapseni ovat minulle todella tärkeitä. Ja karu totuushan on kukaan ei tiedä mitä ajatuksia toisen päässä liikkuu.

Minulle tulee mieleen pari asiaa...



Halusiko mies alunperin lapsia?



Aiheuttiko lapsien tulo eron jotenkin? Muuttuiko suhde lapsien jälkeen niin, että mies koki eron sinusta paremmaksi vaihtoehdoksi?



Hyväksytkö sinä miehen uuden suhteen tai eron? Eli onko miehelle edes mahdollista aidosti pitää yhteyttä lapsiin ja jatkaa elämäänsä uuden naisen kanssa?

alle pari vuotias. Exäni oli 3-kymppinen ja itse olen häntä muutaman vuoden nuorempi. Kun muutin lapsemme kanssa pois, mies piti yhteyttä puhelimitse noin kuukauden ajan, ja kävi tapaamassa lasta pari kertaa, sen jälkeen hän ei enää pitänyt yhteyttä eikä vastannut puhelimeen jos yritin soittaa ja pyytää käymään. Lastenvalvojan tapaamisessa mies ei juuri puhunut eikä millään tavoin vastustellut kun aéhdotin yksinhuoltajuutta.



Haluaisin niin kovasti että lapseni saisi tuntea kuka hänen isänsä on, eikä joutuisi mietiimään miksi isä on hänet vauvana jättänyt. Ap

että vielä jälkikäteen mietittynäkin, ero tuli minulle täysin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oltiin puhuttu asunnon ostosta ja muusta, toista lasta oltiin "yritetty"(tulee jos tullakseen) ja yhtäkkiä mies muuttuui etäiseksi ja syyksi paljastuu työpaikan lähes 10 vuotta nuorempi harkkari. Katkera en enää ole, mutta edelleen haluan ymmärtää miksi mies tekee lapselleen näin. Ap

Miehnei ero oli aivan järkyttävän riitaisa ja valitettavasti ihan exän syytä. Mieheni jouti hakemaan asianajajan lisäksi pesänjakajan, jotta omaisuus saatiin jaettua.



Exä kiristi koko ajan lapsella ja aivan helvetillistä valtataistelua. Sosiaalityöntekijötkin sanoivat naiselle, että valtataistelu tulee lopettaa.



Asioista käytiin ihan oikeuttakin mutta exälle ei oikeudenpäätös merkannut mitään.



Vuosien taistelun jälkeen mieheni totesi, että antaa olla, ihan sama näkeekö vai, ei kiinnosta.



Minä olen taas aivan punainen vaate ja sain ja saan paskaa niskaan ihan syyttä.



Näytin erään tekstiviestiketjun asiantuntijalle, joka totesi näin: Tämähän on hervotonta paskaa, narsistin manipulointiyritystä kaikki viestit. Jätä omaan arvoonsa ja anna olla; hulluille ei voi mitään.

Itkisin itsekin monet itkut jos lasteni isä olisi hylännyt heidät.



En voi tietää millainen miehesi on tai mitä hän ajattelee tai miten hän pystyi hylkäämään lapsesi. Sinuna kuitenkin yrittäisin lapsen vuoksi pitää yhteyttä mieheen. Kysy häneltä onko ok jos laitatte lapsen kassa välillä kirjettä ja piirustusta postin kautta tai ehkä jopa soitatte hänelle. Jos nämä on liian isoja asioita hänelle, lähettäisin sähköpostissa kuulumisia kuten, että lapsi on oppinut ajamaan pyörällä tai luistelemaan, on taitava sählynpelaaja tai rakastaa uimista. Kuvia voi myös lähettää.



Älä painosta. Anna miehen huomata mitä hän on menettämässä. Pyri välttämään omien vihan tunteiden näyttämistä miehelle. Jos painostat, mies saattaa pelkästä uhmasta ja pelosta jättää kontaktiyritykset pois.

Kyllä varmasti miehellä on tunteet, mutta ei osa käsitellä niitä. Primitiivisin reaktio on torjunta. Samalla hän kuitenkin menettää osan omista kyvyistä jatkossa kiintyä.



Tämä siis miehen näkökulmaa... En osaa muulla selittää kuin torjunnalla. Kaikki kaverini ovat kiintyneet lapsiinsa, vaikkeivät ole kokoajan läsnä.

Minulla on nyt sellainen tilanne, että mieheni kertoi jättävänsä minut ja muuttavansa toiseen kaupunkiin 140 km päähän. Meillä on kaksi lasta 2-v ja 6kk. Mies aikoo kuulemma hoitaa edelleen lapsensa, mutta en minä voi noin pieniä antaa edes joka toinen vkonloppu isällen vieraaseen kaupunkiin. Ainakaan tätä vauvaa. Shokissa olen erouutisesta, joulu meni itkiessä. Mies haluaa kuulemma vapautta ja hänellä on oikeus lähteä ja aloittaa uusi elämä toisaalla.. Itse kuolisin, jos joutuisin eroon lapsistani. Miestä on todella vaikea ymmärtää..

mutta tiedän joitakin isiä jotka niin ovat toimineet. Olettaisin että syy ei ole lapsessa vaan exässä.

eikä valtataisteluita, eikä lapsen käyttöä aseena erossa kuten joku tuolla kertoi. Kun pettämiasia minulle selvisi ja exäni sanoi haluavansa erota, lannistuin täysin, hommasin asunnon ja muutin pois. Oletin automaattisesti että mieheni pitää edelleen lapseensa yhteyttä ja lapsi on hänen luonaan säännöllisesti. Kun näin ei tapahtunut, en jaksanut väksisin pitää yhteyttä ja soitella tai viestitellä kun en koskaan saanut vastausta. Lapsi ei muista isäänsä, ei tiedä tästä mitään eikä kyllä kyselekään...vielä. Ap

Miestä on "exsät ja tantat" kyykyttäneet yli tarpeen.



Voipi olla vähä motiivi hukassa!



Mulla exsä pystyi vieroittamaan toisen lapsen minusta

täydellisesti!



Nyt saa kaikki pitää "tunkinsa"!



Lue siitä rivinvälistä!!!

viestiäsi.Mutta tarkoitatko siis, että vika olisi minussa? Sen hyväksyn toki, että rakkaus voi loppua ja aikuiset eroavat, mutta eikö sen pitäisi olla selvää että oma lapsi kuuluu elämään silti? Ja mielestäni lapsen pitäisi myös uudessa suhteessa mennä puolison edelle. Ei tulisi mieleenkään alkaa hylkimään lastani jonkun kaksilahkeisen takia. Lisään vielä, että minä en ole vieroittanut ketään kenestäkään, mutta kun aikuista ihmistä on niin älyttömän vaikea pakottaa tekemään mitään mitä ei itse halua, eli olemaan lapsensa kanssa. Ap

Minulla on nyt sellainen tilanne, että mieheni kertoi jättävänsä minut ja muuttavansa toiseen kaupunkiin 140 km päähän. Meillä on kaksi lasta 2-v ja 6kk. Mies aikoo kuulemma hoitaa edelleen lapsensa, mutta en minä voi noin pieniä antaa edes joka toinen vkonloppu isällen vieraaseen kaupunkiin. Ainakaan tätä vauvaa. Shokissa olen erouutisesta, joulu meni itkiessä. Mies haluaa kuulemma vapautta ja hänellä on oikeus lähteä ja aloittaa uusi elämä toisaalla.. Itse kuolisin, jos joutuisin eroon lapsistani. Miestä on todella vaikea ymmärtää..

Hyi että, inhottaa tuollaiset itsekkäät ja vastuuttomat miehet!

Olen todella pahoillani puolestasi.

Vai oikeus jättää lapset ja häipyä.. Huhhuh. Kuulostaa helpolta hänen kannaltaan toki.

En ikinä alkaisi seurustella miehen kanssa, joka on hylännyt lapsensa.

Pahimpia ovat nuo, jotka ottavat hatkat vauva-aikana. Todella raukkamaista! Ei tullut ennen lapsentekoa mieleen vapaudentarpeet?!? Teilläkin lapsi ennestään, joten ei ollut yllätys vauva-arki. Törkeää jättää toinen yksin vauvan kanssa.