Kuka sinua kannattelee jos omat voimat ei riitä?

Tietysti myös oma, nyt jo esiteini, lapsi - mutta ehkä niin päin, että oma lapsi saa elämän synkätkin ajat tuntumaan siedettäviltä, antaa toivoa ja elämäniloa ja viime kädessä pistää kantamaan vastuun arjesta, vaikka itseä masentaisi. Ei niin, että esiteinilleni lankeaisi vastuu minun hyvinvoinnistani.



Minulla on onnekseni mahtava aviomies, hienot vanhemmat, pari äärimmäisen läheistä ystävää ja tiivis ja myötäelävä suku ympärilläni. Heidän tukensa onkin elämän karikkovaiheessa tullut testattua ja havaittua, että koppi otetaan, jos minä alan pudota. Se on mahtava tunne. Toivon ja yritän kaikkeni myös, että itsestäni on apua heidän elämänsä kipupisteissä!

vuoroin on toisiamme tuotte elämän alamäissä. Miehestä ei ole mitään tukea, karkaa muihin naisiin heti, kun alkaa kotona ahdistaa.