Tuki/sijaisperheet

siltä taholta, joka teidän alueella järjestää koulutuksia ja perheitä.

Tukiperheen koulutus on typillisesti aika lyhyt. Sijaisperheiden pidempi. Meillä minä olen käynyt yhden seminaaripäivän ja mies kolme iltaa.

Meillä on yksi tukilapsi, joka käy joka toinen viikonloppu. Omasta perheestä en halua kertoa, jotta kukaan ei tunnista, keitä olemme ja kuka tukilapsi on.

Silloin, kun tukilapsi on meillä, eletään ihan tavallista viikonloppuelämää. Käydään kaupassa, puistossa, uimassa, kylässä tai ollaan vaan kotona, laitetaan ruokaa, leikitään, pelataan, askarrellaan...

Välillä sujuu hyvin ja välillä ei. Riippuu tosi paljon lapsesta ja sen taustasta, millaisia ongelmia tulee eteen tai tuleeko niitä ylipäänsä. Tukilapset tulevat erilaisista oloista.

Tällä hetkellä tilanne taitaa kuitenkin olla se, että perheitä on tosi paljon vähemmän kuin tarvittaisiin. Siksi ensin tietysti yritetään tukea niitä, jotka kipeimmin apua tarvitsevat. Sellaiset lapset voivat toki oireillakin voimakkaammin kuin ihan vain hengähdystä kaipaavan yh:n lapset. Vaikkei lapsella olisikaan sen kummempaa erityistä ongelmaa, niin nähdäkseni esim. rajattomuus on aika yleistä. Sitä saa sitten vääntää joka tukiviikonloppu ihan tavallisista asioista tyyliin ei, et saa toista karkkipussia, kun sait jo yhden tai kyllä vain, menet nukkumaan samaan aikaan kuin lapset muutoinkin.

Sinänsä tukiperhetoiminta on aika vähävaivaista ja palkitseva tapa tehdä jotain hyvää, josta voi oikeasti olla paljonkin hyötyä kyseiselle lapselle tai tämän perheelle.

Mietin tuota tukiperheeksi alkamista.. vielä se on minun pohtimiseni asteella, en edes mieheltä tai lapsilta ole kysellyt. Kertoisitko omista kokemuksistasi, millainen kurssitus siihen on, millainen sinun oma perhe on, kuinka vanhoja omat lapsesi on, kuinka usein ja monta tukilasta teillä on, mitä teette ja kuinka on sujunut.

Et voi ottaa lasta itsellesi, siihen on sitouduttava koko perheen.

Sinun kotiisi tulee siis vieras lapsi, jolla on omat tavat ja tottumukset omassa kotonaan.

Automaattisesti se ei tarkoita, että on ongelmaperhe, vaan esim. leski, tai yh, joka tarvitsee itselleen hengähdystaukoa että jaksaa.



Itse yritin opiskelevana yh:na saada lapsilleni tukiperhettä, erehdyin pyytämään "mummolaa", ja kävimme tutustumiskäynnin perheessä, jossa oli aikuiseet lapset, yksi lapsista lastenkodista tukiperhetoiminnan kautta heille jäänyt sitten asumaan.. oli vanhempi pariskunta (eläkkeellä, maaseutu) ja se kyläily oli kyllä aivan järkyttävä avartavuudessaan.



Totesin, että ihan näin iso tarve ei minulla ole, lapsiani en ihan minne tahansa anna /laita.



Elikkä myös sinun lastesi pitää sietää se, että kodissasi on säännöllisesti joku lapsi, tai lapset, joilla täytyy olla mahdollisuus leikkiä sinun lastesi leluilla, kohtelu tasa-arvoista ja hyvää, eikä siis että otat "säilytykseen" joltain mielestäsi epäkelvolta ihmiseltä lapset ajatuksena, että "eipä se selviä itsekseen ja voi lapsiraukat , sellaiset vanhemmat, ja onneksi minä tarjoan hieman normaaliutta " tms.



Esim. minä en ala tukiperheeksi, koska oma lapseni ei siedä vierasta lasta omalle reviirilleen, haluaa ison oman tilan.

Et voi ottaa lasta itsellesi, siihen on sitouduttava koko perheen.

Sinun kotiisi tulee siis vieras lapsi, jolla on omat tavat ja tottumukset omassa kotonaan.

Automaattisesti se ei tarkoita, että on ongelmaperhe, vaan esim. leski, tai yh, joka tarvitsee itselleen hengähdystaukoa että jaksaa.

Itse yritin opiskelevana yh:na saada lapsilleni tukiperhettä, erehdyin pyytämään "mummolaa", ja kävimme tutustumiskäynnin perheessä, jossa oli aikuiseet lapset, yksi lapsista lastenkodista tukiperhetoiminnan kautta heille jäänyt sitten asumaan.. oli vanhempi pariskunta (eläkkeellä, maaseutu) ja se kyläily oli kyllä aivan järkyttävä avartavuudessaan.

Totesin, että ihan näin iso tarve ei minulla ole, lapsiani en ihan minne tahansa anna /laita.

Elikkä myös sinun lastesi pitää sietää se, että kodissasi on säännöllisesti joku lapsi, tai lapset, joilla täytyy olla mahdollisuus leikkiä sinun lastesi leluilla, kohtelu tasa-arvoista ja hyvää, eikä siis että otat "säilytykseen" joltain mielestäsi epäkelvolta ihmiseltä lapset ajatuksena, että "eipä se selviä itsekseen ja voi lapsiraukat , sellaiset vanhemmat, ja onneksi minä tarjoan hieman normaaliutta " tms.

Esim. minä en ala tukiperheeksi, koska oma lapseni ei siedä vierasta lasta omalle reviirilleen, haluaa ison oman tilan.

Kerro lisää tuosta perheestä, johon teit tutustumiskäynnin.

Elikkä myös sinun lastesi pitää sietää se, että kodissasi on säännöllisesti joku lapsi, tai lapset, joilla täytyy olla mahdollisuus leikkiä sinun lastesi leluilla, kohtelu tasa-arvoista ja hyvää, eikä siis että otat "säilytykseen" joltain mielestäsi epäkelvolta ihmiseltä lapset ajatuksena, että "eipä se selviä itsekseen ja voi lapsiraukat , sellaiset vanhemmat, ja onneksi minä tarjoan hieman normaaliutta "

Ei meillä ainakaan ole moista vaadittu. Lastemme lelut ovat ihan heidän omiaan ja niillä saavat muutkin leikkiä, jos lapsi antaa luvan. Niiden lisäksi on yhteisiä leluja, joita ei omista kukaan ja joilla kaikki saavat leikkiä, myös viikonloppulapsi.

Vierasta lasta ei ikinä kykene kohtelemaan tasa-arvoisesti omiensa kanssa. Tämä pätee niin naapurin lapsiin kuin muihinkin. Tasapuolisuuteen pitää toki pyrkiä, mutta kun omilla lapsilla on kokonainen perhe ja sillä viikonloppulapsella ehkä vain äiti, niin tasa-arvoa on hankala saavuttaa. Valitettavan usein sijaisperhe edustaa sitä normaaliutta, koska kovin vähän apua tarvitsevista perheistä on millään määrittelyillä normaalin rajoissa.

Et voi ottaa lasta itsellesi, siihen on sitouduttava koko perheen.

Sinun kotiisi tulee siis vieras lapsi, jolla on omat tavat ja tottumukset omassa kotonaan.

Automaattisesti se ei tarkoita, että on ongelmaperhe, vaan esim. leski, tai yh, joka tarvitsee itselleen hengähdystaukoa että jaksaa.

Itse yritin opiskelevana yh:na saada lapsilleni tukiperhettä, erehdyin pyytämään "mummolaa", ja kävimme tutustumiskäynnin perheessä, jossa oli aikuiseet lapset, yksi lapsista lastenkodista tukiperhetoiminnan kautta heille jäänyt sitten asumaan.. oli vanhempi pariskunta (eläkkeellä, maaseutu) ja se kyläily oli kyllä aivan järkyttävä avartavuudessaan.

Totesin, että ihan näin iso tarve ei minulla ole, lapsiani en ihan minne tahansa anna /laita.

Elikkä myös sinun lastesi pitää sietää se, että kodissasi on säännöllisesti joku lapsi, tai lapset, joilla täytyy olla mahdollisuus leikkiä sinun lastesi leluilla, kohtelu tasa-arvoista ja hyvää, eikä siis että otat "säilytykseen" joltain mielestäsi epäkelvolta ihmiseltä lapset ajatuksena, että "eipä se selviä itsekseen ja voi lapsiraukat , sellaiset vanhemmat, ja onneksi minä tarjoan hieman normaaliutta " tms.

Esim. minä en ala tukiperheeksi, koska oma lapseni ei siedä vierasta lasta omalle reviirilleen, haluaa ison oman tilan.

Kerro lisää tuosta perheestä, johon teit tutustumiskäynnin.

MIKSi haluat kuulla tästä perheestä johon teimme aikoinaan tutustumiskäynnin? Tapaus on todella vanha, viime vuosituhannelta :) ja omat lapseni jo aikuisia. Tuollon kuitenkin olin nuori, lapset pieniä, opiskelin ja olin yh, lasten isä asui kaukana ja välimatka pitkä. Olisin kaivannut omaa aikaa edes sen verran, että univelkani olisin nukkunut ja tehnyt jotain isopmpia koulutehtäviä kun lapset olisi olleet hoidossa. Mutta ei tuossa perheessä.

Ajattelin, että lapsillani kuitenkin on rakastavat isovanhemmat, vaikka harvoin pitkän välimatkan takia heitä tapasikin, enkä niin epätoivoinen ole, että ihan minne tahansa lapseni laittaisin.

Kyllä meillä sijoitettu lapsi on täysin oman lapsen asemassa. Mitä tarkoitat tuolla valitettavan usein sijaisperhe edustaa normaaliutta? Sijais-tai tukiperheenähän voi olla myös yksinäinen ihminen.